Avainsana: inka

Höpötipöö ja muita kuulumisia

MAINOS, postauksessa näkyvä muistikirja saatu Ajastolta.

Höpötipöö, siinäpä sana, jota ennen kulunutta vuotta tuli harvemmin käytettyä ja nykyisin sitten senkin edestä. Vauvavuosi on nimittäin nyt taputeltu, ja nyt löytyy kotoa valtuutettuna tuunailuassistenttinani virallisesti taapero. Assistentin tuunailut tosin on vielä, kuten ehkä arvata saattaa, hieman nopealentoisia. Allekirjoittanut on sitkeästi tasaisin väliajoin tarjonnut kynää lapsosensa käteen, mutta piirtelylysti loppuu vielä hyvin nopeasti taidetarvikkeen yrittäessä eksyä suuhun. On tuo teletappi kuitenkin jo vähän kalenteriakin saanut tuunata, kuten *tässä postauksessa*. Alempana näkyy kuvassa viimeisin taideteos, joka Ajaston muistikirjan sivulle ilmestyi.

Omat tuunailut ovat painottuneet kalenterin nopeisiin koristeluihin ja vauvakirjan täyttelyyn, ja suuremmat artteilut ovat jääneet taka-alalle. Kaipailen jo hieman maalien ja mömmöjen parissa läträämään, mutta nyt ei ole arki tehnyt sellaiselle sotkottelemiselle sopivaa aikaa. Tai siis minä itse en ole ottanut sitä aikaa siihen, omat hetken on kuluneet muihin asioihin… Ja se on ihan täysin okei, sitä koitan itsellenikin jankuttaa. Maalailuun ja yhtäjaksoiseen luomiseen uppoutumiseen varmasti tulee vielä olemaan aikaa, vaikkei sitä juuri nyt olisikaan.

Vauvakirjanani on, kuten jo aiemminkin on blogissa näkynyt, Oot niin ihana -vauvakirja, jota RAKASTAN. Sitä on ollut mukava täytellä, ja keksiä oma tapansa täyttää sivuja. Seuraava harrastusprojektini voisikin olla tuunata itse kansien väliin ”jatko-osa” -sivuja tuleville vuosille, nyt kun kuukausisivut ovat jo tulleet käytetyiksi. Tai sitten päädyn investoimaan valmiisiin lisäsivuihin, ken tietää!

Ihanaa ja aurinkoista kevättä,

♡ :llä Inka

Ps. Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää rakas pallopääni, vaikket sinä tätä postausta voikaan vielä lukea. ♡

Onnistumiset – Inka

Onnistuminen. Oma onnistuminen? Niin kovin vaikeaa aina pohtia, saati uskaltaa sanoittaa moista ääneen. Onnistuin nousemaan ylös sängystä. Olen onnistunut pitämään lapseni hengissä ainakin toistaiseksi. Olen onnistunut kaatamaan täyden kupin kahvia sohvalle. Mutta tosissaan, ilman huumorin sävyä tai negatiivista sävyä, missä sitä on viime aikoina tullut onnistuttua?

Harrastuksen tiimoilta mieli alkoi hakea onnistumisista jotain suurta ja näyttävää, oikein upeaa aukeamaa onnistumiseksi. Mutta täyttääkö mikään viime aikojen aukeama kriteereitä riittävästi? Onko millekään viikkoaukeamalle päivien tekstit kirjoitettu tarpeeksi tasaisella käsialalla, ovatko tehdyt atc-kortit olleet fantastisia tai art journalin aivojen nollaus -teokset henkeäsalpaavan upeita? Eivät ne ole. Mutta ehkä siinä juuri piilee se onnistuminen – olen tehnyt. Olen luonut jotain. Ja olen ollut pääpiirteittäin tyytyväinen, enkä vihannut jokaista sivua sen ollessa täydellisyydessään vajavainen.

Toivon että joskus tulee se päivä, kun osaa suoraan vastata kysymykseen ”Missä olet viime aikoina onnistunut?”, tai kertoa missä on itse hyvä. Ilman piinavan pitkää hiljaisuutta ennen epäröivää ja itseään vähättelevää vastausta. Ilman ”no jos on pakko sanoa”, ”ihan hyvä”, ”voisi olla huonompikin” sanapareja asiaa vesittämässä. Ja eiköhän se tule, kun sitkeästi harjoittelee, eikä loputtomiin ruoksi itseään ja etsimällä etsi vikoja. Niin tuunauksessa kuin elämässä ylipäätänsä. Opettelee nauttimaan, maailmasta, itsestään ja osaamisestaan.

Viime aikoina mä olen onnistunut luomaan. Mä olen onnistunut lukemaan enemmän kuin vuosiin. Mä olen onnistunut tekemään törkeän hyvää kasvissosekeittoa. Mä olen onnistunut maalaamaan taulun. Mä olen onnistunut päivittämään kalenteria ajantasalla yllättävän hyvin. Mä olen onnistunut iloitsemaan tekemisestä.

-Inka