Avainsana: inka

Esittelyssä – Aura

Kaupallinen yhteistyö Ainoan kanssa

Tässä postauksessa esiteltävä Aura on saatu yhteistyössä Ainoalta.

Aura on varmasti monelle todella tuttu ryhmän puolelta, sillä siihen ovat hullaantuneet allekirjoittaneen lisäksi aika monet muutkin. Muun muassa Mirppu sai yhteistyössä myös oman Auransa ja on saanut siitä älyttömästi inspiraatiota – ja aloittanut bujoilun! Itsekin kirjoittelin jo pari viikkoa sitten erilaisista testeistä, joita Auraan tein. Sen voi kurkata *täältä*. Tänään on vuorossa kumminkin ihan perinteinen esittelypostaus.

Aloitetaan kansista! Auran A5-kokoiset kannet ovat laminoidut ja hyvin sileän tuntuiset kättä vasten. Siliteltävän ihanat siis, sanoisin. Itselläni on Aura pyörinyt suhteellisen paljon mukana repussa ja kassissa, ja hieman ovat reunat ottaneet itseensä. Itse pystyn tämän kanssa elämään, mutta jos on tälläisestä tarkempi, jonkinlaiset suojakannet voisivat olla hyvät.

Kannet kätkevät sisäänsä 208 pisteellistä sivua, jotka ovat 140g paperia. Pisteväli Aurassa on 4mm. Paperi on mukavan paksua ja kestää uskomattoman hyvin erilaisia kyniä. Se, mikä tekee Aurasta erityisen ja muista pistemuistikirjoista erottuvan, on sen värjätyt sivut – liukuvärjätyt sivut. Myös pisteiden väri mukailee kullakin aukeamalla sivujen muita värejä. Sivuilta löytyy sävyjä lähes pikimustasta valkeaan ja vaaleanpunaisen kautta erilaisiin violetin sekä sinisen sävyihin. Värit ovat vaaleita, mutta eivät suoranaisia pastellisävyjä. Värit ovat sivuille painetut ja paperi on pinnoittamatonta. Tästä johtuu se, että tietyntyyppisillä pyyhekumeilla, varsinkin voimakkaasti sivua hankaamalla, voi saada väripigmenttiä irtoamaan sivusta. Sivut ovat numeroidut, ja sivunumero löytyy huomaamattomalla painetulla värillä keskeltä sivun alareunaa.

Kuminauhaa tai muuta kiinteää kansien sulkemiseen tarkoitettua mekanismia ei Aurassa ole, mutta 2 sivumerkkinauhaa se pitää sisällään. Jos kannet haluaa saada pidettyä napakasti suljettuina, kun muistikirja ei ole käytössä, sopivat Auran ympärille esimerkiksi Artebenen kuminauhat, joita muun muassa Auraakin jälleenmyyvältä Vihkokaupalta löytyy valikoimasta.

Aura ei aukea täysin lay flatiksi eli pysy itsestään täysin auki, ja tämä onkin itselleni oikeastaan ainut ominaisuus joka hieman harmittaa. Loppupeleissä käytössä tämä ei kuitenkaan ole ollut itselleni, tai usealle muullekaan Kalenterimanian Facebook-ryhmästä käyttökokemuksia seuranneena, ylitsepääsemätöntä millään tapaa. Asia on kuitenkin huomioimisen arvoinen, jos tämä ominaisuus on itselle tärkeä.

Kokonaisuudessaan Aura on ollut erittäin inspiroiva muistikirja, joka on kutsunut itseäni pariinsa luomaan jotain bujoakin ”enemmän” sivuilleen isommalla innolla kuin aiemmin omistamani ja käyttämäni muistikirjat.

♥, Inka

Testailuja Auraan

Helou helou helou! Kuten otsikkokin jo kertoo, tämä on Auraan erilaisten testien tekemis-postaus! Sain Auran yhteistyössä. Raskaus- ja promilletestit jätin väliin, ja testailin Auran 140g paperille sen sijaan;

Kynätestin jälkeen rakastuin Auran paperiin vielä entistä enemmän. En voinut uskoa miten kivalta siihen tuntui kirjoittaa, ja miten mitättömän vähän sain mistään kynistä näkymään sivun kääntöpuolella! Promarkerin hentoinen läpivuoto ei oikeastaan yllättänyt, sillä mistäpä se alkoholipohjaisena ei läpi tunkeutuisi. Muista kynistä tässä kiinakynänä merkattu musta sivellintussi, sekä Zigin art & graphic-kynä olivat ainoat muut kynät jotka ghostasivat, eli kuulsivat läpi, kevyesti. Mutta todella kevyesti – en saanut sitä kuvaan edes kunnolla vangittua, kuten alla näkyy.

Akryylimaalia ja kohopastaa testailin tämän vuoden aloitussivun taustaksi. Päivitin tätä kokeilua reaaliajassa ryhmäänkin, ja olen edelleen hämmästynyt siitä miten suorana tämä sivu pysyi. Akryylimaali, kohopasta, vesiväriroiskeet. Siis yhteensä kolmea eri ainetta, joka pistää monen muistikirjan sivut kovalle koetukselle. Ja miten reagoi Aura – sivu meni aivan pikkiriikkisen aallolle, mutta ei missään määrin vähänkään häiritsevästi. Uskomattoman hienoa.

Kun olin jo aloittanut testailut ja saanut aikaan ylläolevat, mielettömät tulokset, ei vesivärien ja leimaamisen kokeilu jännittänyt enää oikeastaan tippaakaan – luotin jo Auran sivujen kestävän luovia kokeilujani. Ja ihan syystä; en vesiväreilläkään saanut sivua tämän suuremmalle rutulle! Sivun yläreunasta näkee pahimman aaltoilun mikä vesiväreistä aiheutui. Ja ottaen huomioon että käytin tässä tarkoituksella reippaalla kädellä vettä, on se omaan silmääni ainakin hyvin häiritsemätön.

Leimailuunhan on olemassa useita tapoja, ja monia erilaisia musteita. Itse en kuitenkaan ole se suurin leimailija, joten leimaamisen osalta tein testin yhdellä simppelillä leimasimella, ja kahdella erityyppisellä musteella joita minulta löytyi varastosta. Käytin sinistä, vesipohjaista Distress Inkiä, sekä mustaa öljypohjaista Versafinea. Erilaisten musteiden eroista voi kurkkia lisää tietoa *tästä* Korttipajan Heidin tekemästä videosta. Versafinella leimattu pallura kuulsi sivusta läpi, jos sivua piti valoa vasten itsekseen. Kuvaan sitä sen sijaan oli hyvin pitkälti mahdotonta saada ikuistettua, kun aukeamalta ei edes silmällä meinannut löytää kohtaa missä leimatut kuvat toisella puolen olivat.

Summauksena antaisin testeistä Auralle asteikolla 4-10 arvosanan 10 -. Aivan huikea paperi erilaisten kynien ja maalien käyttämiseen, ja leimailijalle unelma. JOS osaisin käyttää leimoja luontevasti osana tuunailujani, niin tähän jos mihin niitä käyttäisin, kun kuvat voisi huoletta painaa suoraan sivuille! Ryhmässä on useampikin kertonut jo hankkineensa tai haaveilevansa Auran hankkimisesta Art Journal– tai jonkin tyyppiseen unelmakirja-käyttöön. Jos haluaa paksun muistikirjan tähän tarkoitukseen, tämän testirykelmän myötä en voi sanoa muuta kuin että antakaa palaa!

♥, Inka

ps. Mirpun Aura-fiiliksiä voi kurkata maanantaina julkaistusta postauksesta!