MAINOS, muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.
Rakas päiväkirja, morjensta pöytään! Uudesta vuodesta on saatu nyt lusittua tammikuu pois alta, ja vuosinumeron kirjoittaminen oikein alkaa pikkuhiljaa taas sujua. Tammikuussa meidän taloudessa kärvisteltiin sairastupaa ja tehtiin paljon lumitöitä. Varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät nuo seikat.
Kalenteriharrastuksen suhteen itselläni on meneillään kiherryttävän tyytyväinen vaihe. Tykkään tämän vuoden kombostani vallan suuresti, ja siitä kirjoittelenkin tarkemmin blogiinkin piakkoin. Kirjoihin on tullut myös tartuttua säännöllisesti alkuvuoden ajan, mikä ilahduttaa myös. Vielä kun saisin aikaiseksi virkata syksyllä aloittamani pipon loppuun… Ei tullut siitä miehelle joululahjaksi valmista ei! Ehkä sitten ensijouluna, katsellaan.
Mielenterveys on keikkunut kohtuullisen tasaisissa kantimissa, vaikkei murheen aiheet tai stressitekijät olekaan elämästä maagisesti kadonneet. Lääkkeille siis mitä nöyrin hatunnosto, ja kai sitä itselleenkin pitää hieman antaa kunniaa siitä että on jaksanut työstää omaa päänuppiaan. Ja se työstöhän ei toki ikinä valmiiksi tulekaan, joten jatketaan samalla linjalla.
Aloitin vuoden alussa myös ihan oikean konkreettisen päiväkirjan pitkästä aikaa. Se on Tigerista löytynyt 5 vuoden päiväkirja. Sen jokaiselle päivälle valmiiksi rajattu, pienehkö tila on tuntunut sopivan matalakynnyksiseltä, jotta siihen on oikeasti tullut kirjoitettua. Toivon että 5 vuoden päästä saan selailla sitä täpötäynnä olevana ja muistella mitä onkaan elämässä tapahtunut!
-Inka
