Avainsana: inka

Seinäkalenterin tuunausta

Useimmilta maanikoilta tuntuu löytyvän kotoaan jonkinnäköinen seinäkalenteri, mutta niiden tuunaamisesta on juttua yllättävänkin vähän. Toki useimmat seinäkalenterit ovat upeita jo sellaisinaan, kuten esimerkiksi nämä blogissa aiemmin esitellyt Ajaston Forget-me-not Family ja Catch the Date -kalenterit. Jotkin seinäversiot kuitenkin ovat vähemmän koristeellisia, ainakin itse kalenteriosuudeltaan. Päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla tuunailua uudella tavalla, seinäkalenteriin!

Tuunattavaksi valikoitui syyskuu, #kmsyysmiitti -kuukausi. Yksi tiedossa ollut työvuoro ja muutama muu nopeasti tehty merkintä jo löytyivätkin kuukaudelta valmiiksi, mutta ne sai tuunaillessa mukavasti joko peitettyä tai sulautettua osaksi kokonaisuutta.

Washeista kaivoin uusimmat hankintani, löydöt Tokmannilta, esille, sillä paloin halusta päästä käyttämään niitä johonkin. Niiden kaveriksi vanhoista kätköistä löytyi myös yksi muihin sopiva kapea teippi, jolla tein kalenterinäkymälle ensimmäiseksi raamit.

Päivien nimien kohdalle yläreunaan halusin käyttää leveämpääkin washia, ilman että tekstit kuultaisivat siitä läpi. Korjausrolleri käyttöön siis! Tämän rollerin olen muuten saanut jo aikaa sitten Happy Mailissa, ja jos joku tietää mistä näitä pieniä söpöläisiä saa hankittua niin otan vinkin ilolla vastaan.

Yläreunan washiksi valitsin vaaleanpunasävyisen yksilön, jossa on pisaroita – osa kultafolioituja sellaisia. Syyskuussa voinee odottaa sateita, joten siksi tämän valitsin. Omaan silmään ruman, aiemmin tehdyn syysmiitti-merkinnän peitin kokonaan Me And My Big Ideasin Colorful boxes -tarrakirjasta olevalla laatikkotarralla. Myöhemmin lisäsin vielä muutaman samasta lehtiöstä olevan tarran lisää.

Halusin korostaa osaa miitti-merkinnästä aakkostarroilla, mutta k-kirjaimet olivat pinkkinä jo loppuun käytetyt ja muu värihän tähän ei missään tapauksessa käynyt. Kikkailin y- ja i-kirjaimista itse upean k:n korvikkeen, ja kyllä se ainakin kauempaa katsottuna menee täydestä. Irtonaisilla numerotarroilla lisäsin vielä kyseiselle viikonlopulle päiväykset, sillä boksitarrat peittivät kalenterin alkuperäiset numeroinnit näiltä päiviltä täysin.

Loppuviilauksina lisäilin vielä pieniä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostettuja tarroja sinne tänne sekä kirjaimien kanssa samasta tarrakirjasta olevat viikonpäivätarrat yläreunaan washin päälle. Kyllä vain tuli seinäkalenteristakin heti enemmän oman näköinen – tiedänpähän mitä voin jatkossa tuunailla, jos sormet syyhyävät teippejä ja tarroja liimaamaan ja ”oikea” kalenteri on jo tuunattuna tarpeeksi pitkälle omaan makuun.

♥, Inka

Art journal with Milli-koira

Kauniina elokuisena iltana sain omasta mielestäni hulvattoman hauskan ajatuksen – millaisenkohan aukeaman koiramme Milli tuunaisi jos saisi mahdollisuuden? Aiemmin Milli on kyllä omalla osallaan osallistunut tuunailuun muun muassa tuhoamalla yhden silloin juuri ostamani Ajaston Planner -muistikirjan, nuolemalla päiväysmerkintöjä pois kalenterin sivuilta ja rei’ittämällä valvomatta jääneen kaksipuolisen teippirullan…

Nyt iskin koiralle kynät käteen ja katsoin mitä tapahtuu! Oikeasti kynä päätyi tietenkin siis Millin suuhun ja itse pidin kynän toisesta päästä kiinni niin, että se piirsi koiran liikkuessa art journalin sivulle. Äiti sai kunnian toimia tämän taiteellisen kokeilun kuvaajana, itsellä olisi loppunut auttamatta kädet kesken.

Kovin pitkään tässä tempauksessa ei mennyt, lyijykynä kun koki ensimmäisenä karun kohtalon ja menetti päästänsä pyyhekumin. R.I.P. lyijykynä. Tussien toiset päät olivat myös jokseenkin… ei-niin-uudenveroisia taiteilijahetkemme jälkeen. Onneksi olin osannut tähän varautua enkä valinnut välineiksi yhtäkään kynää, jota itse oikeasti aktiivisesti käytän.

Kauniiden koukeroiden lisäksi sivulta löytyy muutama tassunjälki karvaisen taiteilijan käveltyä teoksensa ylitse useampaankin kertaan. Sivun reunaan haettiin myös kevyttä kohokuviointia hampailla hellästi nipistellen. Yllätyin lopulta eniten siitä, että sivu ei päätynyt loppupeleissä täysin palasiksi! Milli tuntui hämmentyvän tästä luvallisesta tuunailusta kovin eikä se ollut enään niin kiinnostavaa kuin kiellettynä.

Koiraa ei satutettu millään tavoin tuunauksen kuvauksessa ja osallistuminen oli kaikille osapuolille täysin vapaaehtoista. Milli sai palkkioksi taiteestaan TES:n mukaisen määrän nakkeja ja rapsutuksia.

Mikäli sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku kenen mielestä vastaavan kokeileminen olisi hauskaa, niin alla muutama vinkki:

  1. ÄLÄ valitse tuunattavaksi mitään todella tärkeää, mikäli sinunkin lemmikkisi on taipuvainen tuhoamaan asioita sille päälle sattuessaan. Esimerkiksi upouuden bullet journalin tuhoutuminen ei todennäköisesti naurata, vaikka tuunailu yhdessä karvakaverin kanssa olisikin ollut aluksi hauskaa.
  2. Ole skarppina. Kynän saa napata suusta hyvin nopeilla reflekseillä, kun kuuluu ensimmäinen rusahdus antamaan osviittaa siitä, että kohta on kynä rikki ja sen sisukset koiran kidassa.
  3. Älä odota ihmeitä. Itse hieman toivoin Millin piirtävän minusta imartelevan muotokuvan, mutta aika karvaasti sai pettyä lopputulokseen.

Pilke silmäkulmassa tuunailuiloa toivotellen, Inka & Milli