Avainsana: inka

Inspiraationa kirja – Inka

Postauksessa näkyvä muistikirja on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Helou helou helou! Täällä kirjoitteleepi Inka, inspiraationa kirja -haasteen tiimoilta. Itselleni oli heti selvää minkä kirjan ottaisin käsittelyyn, nimittäin Deborah Spungenin Nancyn. Kirja on äidin kertomus elämästään rajusti ongelmaisen tytön äitinä, ja siitä miten kokonaisvaltaisesti se vaikutti koko perheen ja lähipiirin elämään – Nancyn sekä eläessä että kuollessa. Itse luin kirjan ensimmäisen kerran, kun teini-ikäisenä punkkarina bongasin isomummon kirjahyllystä opuksen. Kannessa komeili kuva Sex Pistolseista, joihin Nancyn elämä loppupuolellaan kietoitui.

Tämä on kirja, jonka olen elämäni aikana lukenut läpi useammin, kuin yhtäkään muuta. Edellisestä lukukerrasta oli kulunut kylläkin jo vuosia. Tämän haasteen tullessa kaivoin sen jälleen esiin ja luin läpi, vaikka siihen tarttuminen hieman jännittikin. Iso osa kirjaa käsittelee päihteiden käyttöä. Kyseinen aihe on valitettavasti näyttäytynyt konkreettisemmin omassakin elämässä, sitten viime lukeman ja se nosti esiin pelon siitä, saisiko tällä kertaa luettua kirjaa läpi. Pelko osoittautui turhaksi ja alle viikossa Nancy oli taas luettu, sekä tuoreessa muistissa. Jälleen kerran kirja teki vaikutuksen, uudesta näkökulmasta ja ymmärryksestä. Uskon että tämän kirjan tulen lukemaan eläessäni vielä lukuisia ja taas lukuisia kertoja. Antaen varmasti aina jotain uutta, kun oma elämänkokemus karttuu.

Haasteen toteutin vihkon aukeamalle, joka pitää sisällään hyvin sekalaista sisältöä. Päiväkirjaa, piirroksia, biisi-listoja, kollaaseja.. tämä sopi hyvin joukon jatkoksi. Aukeama on sekamelska vesivärejä, tarrapaperille printattuja kuvia, tarroja ja washin pätkiä. Hieman teippien ja kuvien reunat repsottaa, mutta se vain sopii tälle kirjalle omistetulle aukeamalle enemmän kuin hyvin. Oikeanpuolisella sivulla olevat tekstit ovat lainauksia kirjasta. Englanninkielinen lainaus on alkuperäisestä teoksesta netistä löytynyt printattu kuva. Suomenkielinen lainaus taas puolestaan suomennoksesta, jollaisena itse olen kirjan lukenut. Joskus vielä täytyy kyllä metsästää käsiin alkuperäinen, englannin kielinenkin versio ja lukea sekin.

DIY-sapluunat

Helou helou helou! Tämän blogipostauksen missiona on tänään tehdä itse omia sapluunoita. Ajatus on muhinut päässä jo hyvän tovin, ja vihdoin tartuin tuumasta toimeen tätä postausta varten.

Itse kaivelin kaikki materiaalit ihan kotinurkista, ja sapluunan materiaalina toimii tänään jostain tuotepakkauksesta aikanaan talteen säilötty muovinpalanen. Vaihtoehtoisesti tässä hommassa voisi käyttää myös esimerkiksi piirtoheitinkalvoa, tai vaikka asetaattia. Sapluunan kuvion leikkaamiseen käytin kahta eri tapaa: askarteluveitsellä leikkaamista sekä kuviolävistäjällä rei’ittämistä.

Aloitin kuviolävistäjällä, ja napsuttelin pienehköstä muovinpalasesta tähtikuvioita irti. Tätä tapaa en ehkä ensisijaisesti nyt kokeiltuani suosittelisi kahdestakaan syystä. Ensinnäkin, ainakaan oma lävistimeni ei tuntunut kovin tykkäävän muovin leikkaamisesta, vaan se tuntui vaivalloselta. Vähän kävi sääliksi paperia ja kartonkia leikkaamaan tarkoitettua teräraukkaa.. Toisekseen tämä, niinkuin moni muukaan kuviolävistin, ei niinsanotusti ylety kovin pitkälle leikattavan kappaleen reunasta. Eli jos tätä tehtyä sapluuna haluaisi käyttää esimerkiksi musteiden kanssa, tulisi reuna-alue suojata hyvin ettei tuputettava muste tule yli sapluunasta sotkien työstettävää pintaa. Mutta jos jaksaa olla huolellinen, tai käyttää sapluunaa vain kynän kanssa kuvioiden piirtelyyn, niin miksi ei!

Toisen sapluunan tekoon otin käyttöön jo aiemmin mainitun askarteluveitsen, sekä permanenttitussin leikattavan kuvion muoviin hahmottelemiseksi. Olen itse kaivannut muunmuassa art journalin parissa touhutessani sapluunaa, jossa olisi kolmioita. Joten sellaisen halusin nyt ihan itse omin pikku kätösin tehdä. Rennolla otteella piirtelin muutaman kolmion, ja leikkelin ne irti veitsellä. Muistakaa olla aina varovaisia veitsellä leikatessa! Tällä kertaa säästyin itse tapaturmilta, mutta aina aiemmin leikellessäni jotain liian huolimattomasti niin ei ole voinut sanoa. Joten malttia ja keskittymistä.

Kun toinen sapluunanraakileeni oli teurastettu valmiiksi, oli sitä heti tietenkin kokeiltava. Kaivoin jemmoitani musteenlevittimen sekä tietysti itse mustetyynyn, ja annoin palaa. Väriä levittäessäni huomasin, että oma muovini oli ehkä aavistuksen liian ohutta ja meinasi olla hieman kaareva. Snadisti paksummalla muovikalvolla saisi siis varmasti aikaan enemmän ”oikean” tuntuisen sapluunan, joka pysyisi sen kummemmin pitelemättäkin tasaisena paperia vasten.

Pienestä kurttuilusta huolimatta sapluunan sai kädellä pidettyä paikallaan riittävän hyvin, ja musteen tupsutus sen läpi onnistui aivan mainiosti. Joten nyt minulla on vihdoinkin kolmio-kuvioinen sapluuna, jollaisesta olen jo hyvin tovin unelmoinut. Täytynee tälläisiä simppeleitä sapluunoita tehdä vielä joskus lisääkin, jos akuutti tietyn kuvion tarve iskee. Monimutkaiset pitsikuviot taidan kuitenkin suosiolla jättää valmiina ostettaviksi, tai jollekin kenen kärsivällisyys on hitusen vakaammalta pohjalla..

♥, Inka