Avainsana: inka

Vauvan kanssa tuunailu

Helou helou helou! Otsikko jo paljastaakin melkoisen kattavasti mistä tässä postauksessa on kyse – miten tuunailla vauvan kanssa kalenteria. Kaikkein helpoiten se onnistuu kun vauva nukkuu. Siitä ei pääse yli eikä ympäri! Toinen iisi vaihtoehto on tuunailla lattialla istuen kaverina samalla tasolla, toki tässä vaihtoehdossa on hyvä tiedostaa riskit: liian lähellä pieniä käsiä oleva lempiwashi voi suurella todennäköisyydellä päätyä sievän kuolakerroksen peittoon.

Jos yllämainitut vaihtoehdot eivät ole käytettävissä, voidaan kokeilla vaihtoehtoa numero 3: tuunaa lapsi sylissä. Tätä on täällä kokeiltu muutaman kerran, ja täytyy sanoa että tällä tyylillä ne tarrat ja washit ei sitten liimaudu sivulle suoraan. Ei sitten niin millään. Paitsi jos yrittääkin laittaa tarraa tarkoituksella vinoon, silloin se ehkä on lopulta suorassa. Kuin irvistellen suunnitelmasi epäonnistumiselle.

Vielä on neljäskin tapa, ja se on jo melkoisen extreme: anna vauvalle kynä käteen ja anna rakkauden hedelmäsi tuunata viikkosi! Syyskuun lopulta minulta löytyykin nyt muistona melkoisen oranssi aukeama, johon arvon bebeytemme teki pohjatyöt. Oranssi Tombown sivellintussi antoi mukavasti jälkeä paperille hentoisella nyrkkiotteella edestakaisin heilutellenkin! Ihka ensimmäisenä yhteisestä tuunaustaipaleen alusta muisto löytyy myös sekalaisten asioiden muistikirjastani. Vauva sai mummansa sylissä ensimmäistä kertaa kynän kouraansa, ja melkoisen intensiivinen ja vauhdikas mestariteos sivulle tallentuikin. Niinkuin myös lapsosen housuihin… Mutta rapatessa roiskuu, ja tuo sivu jää ihanaksi muistoksi ensikosketuksesta kynähommiin.

-Inka

Ps. Vauva on toiminut tuunausmaailmassa 100% valvottuna, eikä tukehtumisvaaraa, liiallisen vapaata kasvatusta tai myrkkyjen syönnin vaaraa ole ollut läsnä!

Vauvakooma tuli taloon – miten kävi tuunailulle?

Helou helou helou! Inka täällä, pohdin tänään esikoisen syntymän vaikutusta tuunailuharrastukseen. Ja iso on vaikutus ollutkin, mutta ihmekös tuo. Kun koko elämä mullistuu pienen pienellä ihmisellä ja kaikki muukin elämässä tuntuu olevan päälaellaan tai ainakin vähän vinksin vonksin, olisi outoa jos tuunailuhommat olisivat pysyneet täysin ennallaan. Mutta ilokseni ovat kuitenkin pysyneet!

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olin aivan poissa kalenteripelistä, kaikki energia mitä vähänkään oli jäljellä kului itsensä ja vauvan hengissä pitämiseen. Kalenteriin ei siis todellakaan tullut merkintöjä ajantasaisesti jälkeenpäin muisteltaviksi. Onneksi kuitenkin jaksoin edes hieman merkkailla ensimmäisiä vieraita, kyläilyjä sun muita ylös puhelimen muistiinpanoihin, joten olen saanut jälkikäteen kirjata asioita ylös myös kynällä kalenteriin – sekä vauvakirjaan. Isoin muutos tuunailuissa onkin ollut vauva-arjessa se, että aukeamat sisältävät huomattavasti vähemmän koristeluita kuin aiemmin. Musteet ja maalit ja luovat kokeilut ovat jääneet tauolle, sen sijaan nopeasti läiskittävät tarrat ja teipit ovat olleet suosiossa koristerintamalla. Ja esimerkiksi ristiäisviikon aukeamalta taitaa löytyä vain yksi ainoa tarra, ja sekin on koristeellisuuden sijaan to do -listapohja!

Hetkittäin iskee harmitus siitä, ettei ole oikein aikaa tai energiaa läträtä art journalin parissa sormet sotkussa, mutta tämä on hyvää harjoitusta itselleen armollisena olemissa. Nyt on arki täysin erilaista kuin koskaan ennen, ja tuo pieni, ihmeellinen ihminen on etusijalla ajankäytössä. Ehdin vielä elämässä maalaamaan ja tuunaamaan ja askartelemaan varmasti vaikka ja mitä, nyt tehdään sitä mikä tilanteeseen sopii! Kuten esimerkiksi sitä vauvakirjaa, aivan uutta tuunaamisen aluevaltausta…

Tiivistettynä: kaikki on täysin muuttunutta, mutta kalenteriharrastus ei ole onneksi jäänyt kokonaan kooman jalkoihin! Ei kai sitä enää edes osaisi kalenterimaniasta lähteä kulumallakaan, tuunailutarrat taitaa olla pysyvästi sielussa asti kiinni, #maniaperhe.

-Inka