Avainsana: inka

Oot niin ihana -vauvakirjan tuunailuvinkkejä

Helou helou helou! Täällä kirjoittelee Inka, aiheena vauvakirjan tuunaus. Vielä tarkemmin sanottuna Oot niin ihana -vauvakirjan tuunaus. Kuten jo aiemminkin olen postauksissani melko selväksi tehnyt, oli tämän täyttämään pääseminen yksi niistä asioista joita itse vauvan jälkeen eniten odotin raskausaikana! Odotuksesta olisi toki voinut kirjoittaa jo ennen syntymääkin, mutta koin itse parhaaksi odottaa ensin käärön syliin – etten ikäänkuin kiirehtisi asioiden edelle. Mutta tässäkin on tapoja niin monta kuin tekijöitäkin!

Ja niin on kaikki vauvakirjatkin aina juuri omanlaisiaan, täynnä täyttäjän näköisiä merkintöjä ja juuri täytettävien tietojen kohteen kallisarvoisia merkkipaaluja. Oot niin ihana -vauvakirjassa tekijänsä näköisyys vielä korostuu, kun valmiita kysymyksiä ei sivuilta löydy. Se on yksi lempi ominaisuuksistani tässä albumissa, mutta samalla se loi hieman tyhjän sivun kammoa ennen alkuun pääsemistä. Ajattelinkin jakaa nyt omat vinkkini jotka ovat toimineet täyttämisessä apuna.

  • Kirjoitin varsinkin alkuun kaiken ylös puhelimeen, ja tarkoitan todella KAIKEN. Tätä kirjoittaessani on bebe puolivuotias, ja voi pojat – en todellakaan enää edes nyt muistaisi että ketäs täällä ensimmäisinä vieraina kävikään tai koska meillä oli ensimmäinen täysien unien yö. Tai juuri mitään muutakaan ensimmäisiltä kuukausilta! Joten, kirjaa ylös kaikki minkä edes hieman epäilet haluavasi muistaa myöhemmikin.
  • Jos päästä suoraan kirjoittaminen tuntuu vaikealta, mikään ei estä kirjoittamasta itse sivuille ensin tueksi kysymyksiä tai pikkuotsikoita! Itse tein erilliselle paperille ensin hieman listaa, mitkä asiat haluan muistaa sisällyttää sivuille.
  • Jos haluat täyttää vauvakirjaa myös valokuvin, tilaa kuvia säännöllisesti. Itse ainakin on tullut napsittua lapsesta noin 7 miljoonaa kuvaa, ja vaikka niitä kuinka karsii ja valikoi joukosta parhaita, riittää niitä silti tilattavaksi asti runsaalla kädellä. Sen lisäksi että pitkän aikavälin kuvien tilaus maksaa kerralla enemmän, on ison satsin taltiointi aina työläämpää kuin hillitymmän kuvamäärän. Nimimerkillä pitäisi-viime-satsi-lajitella-vauvakirjaan-ja-valokuvakansioon….
  • Nauti täyttelyhetkestä! Aina ei toki ole mahdollista, mutta olen itse pyrkinyt rauhoittamaan vauvakirjan täyttelyt omiksi pikku hetkiksi, jolloin voin keskittyä vain fiilistelemään vauvatuunailua. Selata valokuvia, miettiä mitä laittaisi minnekin, liimata tarroja, kirjoittaa uusimpia opittuja taitoja ylös… ja vähän ehkä samalla itkeä että kenen luvalla tuo oma raato kasvaa niin silmissä!

Loppuun listaan vielä vinkkejä tarvikkeista joita vauvakirjan täyttämisessä voi hyödyntää, jos haluaa hieman (tai vähän enemmänkin) tuunata sivuja tekstien lisäksi!

  • Valokuvat. Eri kokoisina ja muotoisina, kuvista voi myös leikata esimerkiksi halutun ihmisen irti taustasta!
  • Tarrat, myös kirjain- ja numerotarrat vaikkapa otsikointiin ja päivämäärien korostamiseen.
  • Erilaiset kynät. Tussit, yliviivauskynät, puuvärit…
  • (Washi)teipit
  • Dymo
  • Vauvan painetut käden-/jalanjäljet
  • Vauvan/lapsen taideteokset
  • Eriliset muovitasku joiden sisällä saa lisättyä mukaan vaikka mitä aarteita
  • Postikortit
  • Post it -laput
  • Leikekuvat
  • Lehtileikkeet

Listaa voisi varmasti vieläkin jatkaa, ja aika näyttää mitä kaikkea oman vauvakirjani kansien sisältä löytyykään vuosien päästä. Toivottavasti tärkeimpänä roppakaupalla rakkauta ja muistoja, joiden pariin palata itse ja joskus vielä kirjan päätähden kanssa yhdessä!

-Inka

Rakkauskirje

Marraskuun ensimmäinen. Monille varmasti masentavakin päivämäärä, harmaa marraskuu on saapunut. Mulle tää päivämäärä on kuitenkin henkilökohtaisesti tärkeä ja rakas, tänään on nimittäin mun ja miehen vuosipäivä. Ja tänään vietetäänki ensimmäistä kertaa parisuhteen pyöreitä synttäreitä, kymppisynttäreitä!

Miten ihmeessä se nyt Kalenterimaniaan liittyy sitten mitenkään? No siten, että mun jo usean vuoden Kalenterimania-taipaleen menossa mukana on tuo partanaama roikkunut enemmän ja vähemmän taustalla mukana myöskin. Mies on kuvannut livejä ryhmään kun oon avannut saapuneita paketteja. Muistan elävästi sen ilmeen kun noin nelisen vuotta sitten kesällä istuttiin olohuoneen sohvalla kuvaamassa mun Teippitarhalta saapuneen tilauksen avaamista livenä ryhmään. Miestä nauratti mun hihkuminen tarroista ja silmät liki pyöri päässä. Usean vuoden lempeän painostuksen myötä sain kerran pakotet.. eikun siis innostettua hänet myös tuunaamaan mulle yhden viikon. Hän on jaksanut ei vain yksi, vaan kaksikin kertaa vastailla mun kysymyspatteristoon blogipostauksia varten. Olen saanut autokyytejä miitteihin, ja saanut kysellä väriehdotuksia tuunailuihini oman pään lyödessä tyhjää.

En voi sanoa että Kalenterimania olisi meidän yhteinen harrastus, enkä sitä haluaisikaan – mutta tsemppausta ja iloa mun ilosta olen saanut roppakaupalla vuosien varrella. Tarrojen liimailulle ja teippien ihastelulle on ehkä naureskeltu hyväntahtoisesti, muttei koskaan vähätelty.

Joten kiitos Mutku – kiitos kun olet osallistunut, mahdollistanut, kannustanut ja ymmärtänyt pipertämisen tärkeyden. Mää rakastan sua. Monesta muustakin syystä, mutta ne ei enää liity Kalenterimanian teemaan, joten niitä toivottavasti muistan sulle kertoa kasvotusten.

Tälläinen rakkausvuodatus tähän maanantaihin, ehkä tänään voisi kirjoittaa kiitoksia vaikka kalenteriin ylös muutenkin. Muistaa miten erilaisin pienin tavoin elämän ihmiset osoittaa välittämistä – ja miten sitä voi itse näyttää.

-Inka