Avainsana: ilman inspiraatiota

Kalenteri-inspiraatiota etsimässä

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää helmikuista maanantaita, ollaankin jo reippaasti yli puolen välin tätä kuluvaa kuukautta. Jälleen yksi vanha viikko takana ja toinen uusi edessä, kevät tuntuu lähestyvän valoisuudellaan, vaikka täysin talvikuukausihan helmikuu on. Minulla on ollut uudelleen ”käynnistymisvaikeuksia” käytössäni olevan lukuvuosikalenterin kanssa jo hieman viime vuoden puolella, mutta enenemässä määrin myös nyt kuluvana alkuvuonna. Päivä tai kaksi kerrallaan olen koettanut kirjoittaa menemisiäni, tekemisiäni ja kuulumisiani kalenteriini hyvin vaihtelevalla menestyksellä.

Olenkin huomannut viime viikkojen aikana eksyneeni selailemaan useita kertoja vuosina 2021-2022 tekemiäni ensimmäisiä bullet journaleita. Voi sitä innostuksen ja inspiroitumisen määrää mikä huokuu kyseisten bujojen kuukausi- ja viikkoaukeamilta. Tuolloin ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli kokeiltua, jos jonkinlaiset sivujen asettelut ja koristelut. Entistä nostalgisempi tunne tulee washiteipeistä, joita olen aivan alussa käyttänyt autuaan tietämättömänä siitä millaiseen tuunausmateriaalien runsauteen tulen päätymään kalenteriharrastuksen kanssa. Lohdullisinta on kuitenkin huomata, että kyseisissä ”aikakapseleissa” on ollut myös niiden vilkkaampien ajanjaksojen lisäksi hiljaisempiakin luovia kausia. Onneksi elämä ei olekaan sitä tasaisen harmaata päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen vaan sävyt ja värit vaihtelevat.

Onko sinulla joskus ollut inspiraatio kadoksissa kalenterisi kanssa? Miten olet päässyt tuon vaiheen yli? Selailetko vanhoja kalentereitasi uuden innostuksen toivossa? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella. Mukavaa viikkoa juuri sinulle!

Terveisin Aliisa

Koronavuosi

Laitan tämän postauksen alkuun nyt varmuuden vuoksi Trigger Warning – korona ja ahdistus

Vuosi 2020 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen, tai siis on edelleen, sillä tätä vuotta on vielä pari viikkoa jäljellä. Kun vuosi vaihtui, ajattelin että tästä vuodesta tulee kliseisesti nyt SE VUOSI. Saan työpaikan, asiat normalisoituvat, lapseni on niin iso, että voimme aloittaa yhteiset puuhat ihan eri tavalla jne. Kyllä te tiedätte. Vuosi alkoikin hyvin, kunnes uutisia koronasta alkoi hiipiä korviini.

Vielä alkuvuodesta, vuoden ekoina kuukausina koristelin innokkaasti kalenteria ja tein merkintöjä. Kävin työhaastatteluissa, yksi elämääni ahdistusta tuonut asia saatiin pois päiväjärjestyksestä ja päästiin jopa laivalle lapsen kanssa. Ja sitten se iski. Korona. Karanteeni. Pikkuhiljaa kalenteri ja kaikki oheistoiminta jäi, ei vaan ollut energiaa laittaa siihen. Päivät hakivat uutta muotoaan. Lapsen rytmistä piti pitää kiinni, ei voinut vaan lamaantua. Keväästä selvittiin ja sitten tuli kesä. Valo ja ilo ja hetkellinen vapaus. Kesän kiireet veivät mennessään ja kalenteri oli edelleen heitettynä puolihuolimattomasti pöydälleni.

Syksyn pimeyden hiipiessä ympärillemme hiipi koronakin taas alitajuntaani, hakemistani työpaikoista ei kuulunut mitään, osalta tuli yhteisposti, että ilmoittamamme paikka ei ole avoinna enää, katsotaan kun tilanne tasoittuu. Kalenteri ei tuonut vieläkään iloa, kun jokainen päivä tuntui suossa tarpomiselta, en halua kirjata niitä tunteita ylös. Laiskasti tein muutamia merkintöjä, yritin etsiä inspiraatitoa Youtubesta. Aiemmin sain inspistä viimeistään, kun tuunasin yhdessä ystävieni kanssa, tänä vuonna ne hetket on voitu laskea yhden käden sormilla.

Vielä muutama kuukausi sitten elättelin toiveita, että esimerksi Inka pääsisi vielä ennen joulua käymään meillä. Mutta ei. Koronavuosi iski minuun kovaa, kovempaa kuin halusin uskoa ja myöntää. Kun on tällainen sosiaalinen eläin kuin minä, on iso isku kun suurin osa ihmiskontakteista otetaan pois. Onneksi joulu tekee tuloaan, meillä on jotain odotettavaa, jotain tehtävää ja jotain yhteistä. Toivottavasti joulu pelastaa tämän vuoden. Ja toivon, todella toivon, että vuosi 2021 on meille kaikille helpompi.

-Mira