Avainsana: hyvinvointi

Masennus ja kalenterimania

Masennus, tuo penteleen mörkö, on ollut mulla kaverina jo useamman vuoden. Välillä tuo mörkö jättää mut hetkeksi rauhaan ja välillä kulkee tiiviisti mukana mihin ikinä menenkin. Nyt on vuodesta 2015 asti masennus ollut osana elämää joka päivä. Ja tämä kaikki näkyy toki myös kalentereissa. Välillä on monta viikkoa ihan tyhjää, kun ei vain jaksa kuin pakolliset (jos niitäkään) merkitä. Ja toisinaan kalenterissa on monta viikkoa peräkkäin tuunailua. Kaikki on hyvin pitkälle kiinni omasta olosta. Sen vuoksi en koskaan suunnittele kalenteriaukeamia pitkälle eteenpäin, koska haluan koittaa tehdä jokaisen aukeaman vastaamaan sen hetkistä oloa. Sen mukaan mitä kulloinkin tarvitsen tai haluan tuoda esille. Ja toisinaan käy niin, että siellä kalenterissa ei tosiaan ole mitään. Tai jokin kalentereista jää kokonaan vaille huomiota.

Bujo toimii mulla lähinnä päiväkirjamaisena mielialan seurantalaitteena, johon tulee kirjoitettua myös ne synkimmät tunteet. Ne hetket, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Trackereita en ole tänne tehnyt, koska monesti ne päivän aikana olleet tuntemukset ovat niin moninaisia, että paljon helpompaa on kirjoittaa ne auki. Kevään ja alkukesän aikana ollut pahempi masennusjakso näkyy myös bujossa. Siellä ei nimittäin ole tänä aikana tapahtunut mitään. Nyt Kalenterimanian kesämiitin jälkeen jostain olen saanut energiaa myös jatkaa bujon tekemistä.

Recollectionsin rengasplanneri, jonka voitin Kalenterimanian arvonnassa, on muuntautunut olemassaolonsa aikana lopulta tsemppikalenteriksi, johon koitan kirjoittaa ja laittaa ylös pienimmätkin onnistumiset ja ne pienimmätkin asiat, joita olen jaksanut tehdä, esimerkiksi jos olen jaksanut tiskata tai viedä roskat. Tästä on tullut tärkeä tapa tässä kuukausien aikana, jotta näkee ettei ole ihan niin arvoton, kun mitä mieli välillä antaa ymmärtää.

Yksi kalenteri on vielä, joka tällä hetkellä etsii vähän tarkoitustaan, nimittäin nyt kesä-heinäkuun vaihteesta alkanut Happy Planner. Keväällä selailin nettkikauppoja ja lopulta päädyin ostamaan Happy Plannerin (Agate), kun ihastuin täysillä sen värimaailmaan. Toistaiseksi en ole tähän tuunaillut vielä kuin kaksi viikkoaukeamaa ja tämä kalenteri onkin nyt toiminut melkein pelkästään ihan perinteisenä kalenterina, johon kirjoitan kaikki menot ja muut tärkeät asiat, jotka pitää muistaa. Olen tähän myös muutamalla sanalla kirjoittanut, mitä ollaan tuon lapsosen kanssa tehty, koska lapsestani saan voimaa jaksaa tämän masennuksen keskellä.

Lopulta voisi ajatella, että tämä kalentereiden kanssa askartelu tuo itselle jonkinlaista rauhaa. Siinä kohtaa kun istuu kalenterin, tarrojen ja muiden härpäkkäiden kanssa alas ja alkaa hahmotella aukeamia, unohtaa yleensä edes pieneksi hetkeksi kaiken muun ja keskittyy vaan siihen tekemiseen. Ja jokainen hetki, jonka voi viettää ajattelematta omaa pahaa oloa, on hetki, jona voi olla ihan mitä vaan.

-Marjo

Elämäntapa-kalenteri käytössä

Minusta on ollut aina mielenkiintoista miettiä elämää ja siihen liittyviä asioita. Koen siis luontaista vetoa itsetutkiskeluun ja -kehittämiseen. Tapoja siihen on monia, päiväkirjasta oppimispäiväkirjoihin, tehtäväkirjoista elämäntapa-kalentereihin. Reilu vuosi sitten löysin Elämäni vuosi 2017-kalenterin, joka vaikutti mukavalta niin kalenteriosansa kuin elämäntapa-osionkin suhteen. Tuote on suomalainen, suomen kielellä ja hyvälle paperille painettu. Vaikka kalenteri sittemmin jäi kotiin, perheen menojen ja tekemisten kirjaamiseen, tein harjoituksia kalenteriin, niille varatuille paikoille sekä erilliseen muistikirjaan.

Itselleni voimaa tuovien asioiden pohtiminen oli mielestäni mielenkiintoista. Musiikin tai luonnon vaikutus fiilikseen on varmaankin kaikilla meillä tiedossa, vaan kun se vaikea päivä koitti, huomasin palaavani tälle sivulle. Se muistutti minulle, ettei sohva tai syöminen kuulu listalleni mielialan nostokeinoista, kun niitä mietin parempana päivänä.

Tavoitteiden asettaminen on varmasti meille kaikille tuttua, ainakin sanojen tasolla. Joka kerta, kun tavoitteitaan pohtii, tulee samalla miettineeksi millaista elämää sitä haluaisi elää. On hyvä tavoitteita asettaessa pysähtyä myös miettimään miksi juuri ne asiat, ne tavoitteet kokee tärkeiksi. Itselläni tuli jossakin vaiheessa haaste ”hoikka keho”-tavoitteen kanssa; huomasin, ettei se ole minun tavoitteeni, vaan yleisesti toivottava kehon ominaisuus. Minun tavoitteeni on liikunnallisen, vahvan ja terveen suuntaan enemmänkin kuin mittoihin sidottu.

Tavoitteista toimintaan sivu, trackeri, on minusta loistava työkalu. Harjoittelen vasta sen käyttöä, kotona viruvassa kalenterissahan sen käyttäminen on vähän haasteellista, ja itse koen sen tarpeelliseksi työkaluksi mukana kulkevaan kalenteriini. On huikeaa nähdä kuinka joka päivä saa tehtyä jotakin itsensä, tulevaisuutensa ja tavoitteidensa eteen. – Ja jos ei suju, voi pysähtyä miettimään, mikä tavoitteessa tai sen asettelussa hiertää.

Yksi tavoitteiden saavuttamista tukevista asioista on niiden pilkkominen. Elämäni vuosi-kalenterin kysymykset mitä voisin saada aikaa missäkin ajassa herättivät valtavasti ajatuksia. Entä jos sen sijaan, että ajattelen suursiivoavani kerran kuussa, jakaisinkin tehtävät pieniin osiin, muutamiin minuutteihin, vartteihin, puolituntisiin ja tunteihin? – Jos joka päivä teen vähän, siitä kasautuu valtava virta kuukaudessa. Ja aloittaminenkin voi olla helpompaa. Tehdä vartti suht kunnossa olevan kodin eteen, tai aloittaa koko päivän urakka mullin mallin olevassa kodissa, kumpaan sinä tarttuisit? Tai liikuntaa lisätessäsi kahden tunnin treeniin vai vartin jatkoon jokaisella kävelyllä? Huomasin myös, ettei itsestäni tai ihmissuhteistani huolehtiminen vaadi pitkiä aikoja. Puhelu, kynsien lakkaaminen, maskaran levitys tai hiusten laitto jää helposti. Ja vartti päivässä voi kuitenkin muuttaa miten koen itse itseni tai miten ystävyyssuhteeni voivat.

Viisi vuotta on pitkä aika, sinä aikana ehtii tapahtua paljon, myös tavoitteideni suhteen. Kun pohtii missä haluaisi olla ja asua, millaista työtä tehdä ja ketä tavata vapaa-ajallaan, muistuttaa itselleen mikä minulle juuri nyt on tärkeää, minkä haluan priorisoida. MInun kaipuuni rivitaloon ja isolle terassille ei kerro välttämättä asunnon tarpeesta, vaan siitä mitä se minulle edustaa: haluaisin iskeä sormeni multaan, laittaa paljon kasveja, istua kevätauringon lämmittäessä kasvojani viltti ympärilläni kahvimukin kanssa katsomassa hiirenkorvien puhkeamista heti aamutuimaan. Jos en voikaan saada rivitalo-osaketta, voinko saada sen tunteen jossakin, jotenkin muuten? Se on minulle tärkeää, miksi en kuuntelisi siinä itseäni.

Monella meistä on käytössä, hyllyssä käyttöön tuloa odottamassa tai mielessä hyvinvointiimme liittyvä kalenterikirja. Oman kokemukseni kautta suosittelen lämpimästi, oli valintasi sitten Elämäni vuosi, Hyvän mielen vuosi tai joku englanninkielisistä tuotteista. Mukana kulkevassa kalenterissa olevia tehtäviä voi pohtia silloin kuin siihen on tilaisuus tai siltä tuntuu, toisaalta kotona asian äärelle rauhoittuminen on ihanaa:  mielijuomaa, hiljaisuus, aikaa omille ajatuksille, vaikka se vartti, ja voi melkein kuulla elämänsä muutoksen tuulten huminan. Mikäli ei halua kalenterityyylistä tuotetta, ainakin Sandyn Vihkokaupan valikoimasta löytyy loistavia työpapereita elämänsä pohtimiseen eri näkökulmista.

Sinä olet omien ajatustesi arvoinen, muistathan priorisoida itsesi ja hyvinvointisi elämänmenon keskellä <3

– Raija