Joulu ei ole ollut koskaan aikuisena minulle kovinkaan tärkeä juhlapyhä. Olen viettänyt suurimman osan jouluista töissä ihan mielelläni ja miellän itseni varsinaiseksi Grinchiksi, mitä tulee joulun intoiluun. Osa onkin varmaan päässyt joulukalenteriketjuissa todistamaan tätä koomisempaa puolta vastauksissani. Onneksi puolisoni rakastaa joulua ja onkin mielellään vastuussa kotimme jouluilmeestä.
Näin lapsen myötä on kuitenkin pakko myöntää, että joulu on saamassa uuden merkityksen. Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen pyytänyt aaton töistä vapaaksi, jotta saamme rauhassa viettää joulua perheemme kanssa ilman kiirettä ajaa paikasta A paikkaan B saman päivän aikana. Vaikka materia ei olekaan tämän juhlapyhän perimmäinen tarkoitus, on myös lapsen riemua ihana seurata vierestä tämän avatessa pakettejaan. Ja luonnollisesti lähiperheen kanssa vietetty aika on kultaakin kalliimpaa.
Kalenteriharrastukseni on myös ollut suurelta osin jäissä niin työkiireiden kuin perheen sairastelukierteen takia ja en malta odottaa välipäiviä, sillä minulla on useampi päivä vapaata putkeen. Odotankin innolla joulun vierailuista kotiutumista ja ensi vuoden kalentereihin syventymistä. Ja kenties intoudun pitämään liveäkin kaiken touhuamisen lomassa – ainakin se on alustavasti aikomuksena. Mutta sen näemme sitten!
Tämän postauksen myötä haluan toivottaa ylläpidon puolesta kaikille ihanan rauhallista joulunaikaa. Ja teille, jotka eivät joulua vietä, ihanaa päivää. Mikäli joulun pyhät tuntuvat raskailta syystä tai toisesta, isoja halauksia juuri sinulle ruudun toiselle puolelle. Toivottavasti näemme ryhmän puolella.
– Laura S.
