Keväistä torstaita kaikille! Tänään blogissa käynnistyy jälleen uusi torstaihaaste-postaussarja, jossa jokainen ylläpidosta vuorollaan inspiroituu kahdesta vapaavalintaisesta väristä. Kahden värin valinta tuntui alkuun haastavalta, kunnes löysin sopivan aiheen ja sen pohjalta myös värit.
Toukokuusta ensimmäisenä mieleen tulee Aikakoneen klassikkohitti Keltainen, jonka kertosäe alkaa ”Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu”. Mieleen tulee myös toukokuussa kukintansa aloittavat kirsikkapuut kukkineen. Tuota kaunista vaaleanpunaista kukkaloistoa pääsee Suomessa ihailemaan Roihuvuoren hanami-juhlassa Helsingissä. Hanami (花見, japaniksi ”kukkien katseleminen”) on vuoden tärkein juhla Japanissa. Juhla ajoittuu kirsikkapuiden kukinnan alkamiseen, joten juhlan ajankohta vaihtelee kevään sääolojen ja kukintapaikkakunnan mukaan.
Valitsemani värit ovat siis keltainen ja vaaleanpunainen, joita molempia löytyi valitsemastani Inka Ruskan Cherry Blossom -tarra-arkista. Keltaisia tuunaustarvikkeita minulla oli melko vähän, vaikka se kuuluu lempiväreihini. Onneksi pari washiteippiä ja sivellintussi sentään löytyy, etten joutunut muuttamaan suunnitelmiani.
Keltainen toimi aukeamalla korostevärinä ja mielestäni se nosti upeasti vaaleanpunaisen parhaat puolet esiin. Aukeamasta tuli lämmin ja raikas, kevään lämmittäviä auringonsäteitä odottava.
En itse asiassa tiedostanut ennen kuin nyt alkaessani kirjoittaa tätä tekstiä, että minähän olen itse asiassa ollut jo ala-asteikäisenä kalenteriin kirjoittelija. Ensin oli perinteinen ystäväkirja, sitten päiväkirja, johon tuli rinnalle teinikalenteri. Nuorena aikuisena elämisen vauhti oli sellainen, että kaikenlainen kirjausten ja päiväkirjan tekeminen jäi unohduksiin.
Kunnes muutama vuosi sitten silloinen työkaverini otti esille työmatkalla ihanan näköisen kalenterin, johon hän oli kirjoittanut kauniilla käsialalla merkinnät, jotain kuviakin siellä oli. Rohkaistuin sitten kysymään mitä kaikkea tuossa on… Siitä se lähti.
Tajunnanräjäyttävä maailma tarroista, leimasimista, die cutseista ja muista avautui rytinällä, kun hän tutustutti minut eri sivustoihin. Ensimmäinen mihin liityin oli Kalenterimania. Ja se on muuten kohta ainut, jossa vierailen säännöllisesti.
Ensimmäinen kalenteri oli Happy Planner Classic-koossa. Ihan jees, mutta koko alkoi olemaan liian suuri kuljetettavaksi mukana. Sitten vuoden päästä vaihdoin Personal Planneriin, koska siinä viehätti mahdollisuus suunnitella layout. Rinnalle hommasin bujon, johon liimailin, kirjoittelin ja tuunasin kaikenlaista sekavaa.
Näiden kokeilujen jälkeen rohkaistun hankkimaan Hobonichi Weeksin. Alkuun pienempi koko, herttaisen herkkä paperimateriaali ja jonkinlainen herkkyys vähän arvelutti, kun katsoin muiden ideoimia ja toteuttamia sivuja. Itselläni oli hyvinkin bohomainen ote koko hommaan. Välillä (yhä) lätkin tarroja ja värejä käytän rohkeammin, sitten tulee ”seesteinen” vaihe ja silloin värit hempeytyy, tulee kukkaa ja koukeroa mukaan. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että kyllä tämä on minun juttuni ja kalenteri muodostuu juuri sellaisen näköiseksi kuin omistajansa. Miksi tehdä sen näköistä mitä muut tekevät ja jotka ehkä tekevät tätä puoliammatillisestikin?
Minulle tärkeintä juuri nyt on saada kirjattua ylös helposti nähtäville päivittäiset menot, sovitettuna kolmivuorotöiden aikatauluihin. Samalla haluan pitää selvästi toisella sivulla ns. muut asiat, kuten treenit, kivat iskulauseet, trackerit jne. Päivämääräosiolle tulee sitten ne arjen menot ja muistettavat aikataulut.
Weeksin loppuosaan Notes-puolelle kirjaan sitten eri elämäni osioita kuten terveysasiat, tulevat suuret juhlat ja niiden valmistelut, neulontaan liittyvät vinkit ja kirjaan myös ylös nettiostokset ja harrastukseen liittyvät vinkit hyvistä nettikaupoista. Suosin suomalaista ja/tai eurooppalaista kauppaa, varsinkin tänä aikana se on tullut minulle entistä tärkeämmäksi.
Yhteiselo Hobonichin kanssa mitä todennäköisemmin jatkuu. Lisäksi minusta on ihanaa vaihtaa päivän kuulumisia Kalenterimanian sivulla ja off topic WhatsApp -ryhmässä.
