Avainsana: hobonichi cousin

Itsensä työllistäjän kalenterimatka

Työllistän itseni sanataideohjaajana ja alalle ryhdyin vuonna 2017. Kalenterimatkani alkoi oikeastaan Googlen kalenterista, mutta pian huomasin, että tarvitsin kurssisuunnittelua varten paperisen kalenterin. Minun täytyy nimittäin tehdä suunnitelmat aina puoli vuotta etukäteen. Kävin katselemassa paperikalentereita kirjakaupassa, mutta en löytänyt yhtään mieleistä. Siihen aikaan tiesin kalentereista vain sen verran, että niitä löytyi kirjakaupasta. Olin tosin nähnyt kirjastossa bujoiluoppaan, mutta systeemi vaikutti turhan monimutkaiselta.

Päätin kuitenkin bujoilun inspiroimana tehdä itselleni kalenterin. Halusin siihen isot kuukausiruudut, jotta pystyin merkkaamaan asioita värikoodaamalla washiteipeillä. Ostin luonnoskirjan, jonka kannen koristelin, ja piirsin kalenteriruudukot. Washeilla merkkasin päivät, joiden aikana jokin asian pitäisi tapahtua. Tämä kuukausikalenteri toimi useamman vuoden ajan, koska yksi vuosi vie vain 12 sivua koko luonnoskirjasta. Hankin oheen irrallisen viikkoplannerin, jossa minulla oli tilaa merkitä päivän tehtävät.

Lopulta alkoi tuntua, että iso kalenteri ja sen ohessa viikkoplanneri vievät liikaa tilaa työpöydällä. Kyllästyin siihen, että minulla oli kalenterissa toisaalta liian vähän tilaa tehdä merkintöjä, ja erillinen viikkoplanneri alkoi tuntua hankalalta, vaikka tarvitsen arkisia tehtävälistoja. Päädyin ostamaan Ajasto Wega Life -lukuvuosikalenterin, koska sen yksinkertainen ulkoasu miellytti silmää, ja se vaikutti palvelevan tarpeitani. Olinkin siihen tyytyväinen monta kuukautta. Koristelin viikkoaukeamia maltillisesti, koska tarvitsin tilaa merkinnöille. Käytin ohessa post it – lappuja, jos tuli tarvetta tehdä ylimääräisiä muistiinpanoja. Tabit tein itse Kalenterimanian postauksen innoittamana. Olin harrastanut paperiaskartelua jo lähemmäs kymmenen vuotta siinä vaiheessa, kun ryhdyin tekemään ensimmäistä kalenteriani, joten kotoa löytyi kaikki tarvittava. Askartelin aiemmin paljon kortteja sekä ATC:tä, mutta kalenterituunauksessa pidän siitä, että teen kaiken yksityisesti, vain itseäni varten. Se on vähän kuin värityskirjan värittämistä, jossa lopputuloksen tarvitsee miellyttää ainoastaan tekijäänsä.

Tämän vuoden alussa alkoi tuntua siltä, että viikkonäkymä ei sittenkään riitä. Siinä ei ollut tilaa palastella tehtäviä pienempiin osiin, vaan jouduin käyttämään erillisiä tehtävälistoja, joista pyrin alkujaan pois. Lisäksi olin kokeillut kolmea erilaista tapaseurantaa. Ensin printtasin trackerit tarrapaperille, ja liimasin ne kuukauden etusivulle, mutta unohdin aina, että ne ovat siellä. Sen jälkeen yritin palkita itseäni tarroilla kunkin päivän kohdalle, mutta siinäkin ilmeni ongelmia: piti löytää riittävän pieniä tarroja, jotta saan viisi tai kuusi asiaa palkittua, ja kalenterin näkymä kävi tarrojen paljoudesta sekavaksi. Lopulta kokeilin tehdä kunkin päivän kohdalle mustalla tussilla ruudut, joihin laitoin valkoisella rastin.

Ratkaisin tilanteen hankkimalla Hobonichi Cousinin. Kevätversio muistuttaa lukuvuosikalenteria, koska kurssien kevätkausi loppuu yleensä huhtikuun lopulla. Hobonichiin siirtymistä avitti se, että olen ryhtynyt kirjoittamaan mustekynällä. Kirjoitan paljon paitsi läppärillä, myös käsin, ja mustekynä on tuntunut siihen käyttöön parhaalta. Aluksi vierastin tuntiaikajanaa, mutta olen opetellut hyödyntämään time blockingia, aikablokkeja. Visuaalisena ihmisenä minulle on mukavan havainnollista nähdä väritettynä se aika, mikä kuhunkin asiaan kestää. Hobonichin päiväsivuilla on myös sopivasti viisi valmiiksi tehtyä ruutua, joihin saan merkattua tapaseurantani. Tehtävälistat kirjaan päivänäkymään, ja kuukausia sekä viikkoja käytän suunnitteluun.

Tein kirjanmerkeiksi pampulan ja tupsun, jotka solmin paperiklipsiin. Kirjanmerkeillä merkkaan kuluvan kuukauden ja viikon. Sitaatteja ja katkelmia suosikkirunoistani olen printannut tarrapaperille. Pidän siitä, että joka päivä on jotain, mikä tarjoaa ajattelemisen aihetta, tai vain muistuttaa jostakin tärkeästä.

Elina

Ensimmäinen Hoboni

Tammikuun loppupuolella se heräsi: halu kokeilla jotain uutta. Olin reilu vuosi sitten hurahtanut tarrojen ja PET-teippien käyttöön arttikirjoissani, ja muistojen tallentaminen skräppäyksen muodossa oli jäänyt melkein kokonaan artteilun jalkoihin. Parin tutun innoittamana päätin kokeilla, osaisinko yhdistää artteilun ja muistojen tallentamisen päiväkirjassa. Halusin kirjan, jossa olisi sivu per päivä, valmiiksi päivätyt sivut ja vähän vettäkin kestävä paperi. Minulle suositeltiin Hobonichi Cousinia, ja loppu on historiaa.

Koska olin myöhään liikkeellä, kotimaisten kauppojen hobovalikoima oli suppea, ja otin melkein vahingossa Avec-version, jossa vuosi on jaettu kahteen kirjaan. Nyt ajattelen, että se oli oikeastaan täydellinen valinta, koska haluan ottaa kirjan myös matkoille mukaan, ja näin siinä on vähemmän kannettavaa. Kansiin valitsin lempivärini turkoosin (ja lisäksi kirkkaat suojakannet), mutta ne olivatkin sisältä vaaleanpunaiset. Totuin niihin nopeasti ja olen tykännyt, mutta ehkä joskus siirryn asiallisempiin nahkakansiin. Toistaiseksi kansia koristaa myös Maiju Liisin epäasiallinen tarra.

Hobon myötä alkoi tietysti armoton säätö kynien kanssa. Aiemmin lempikynäni oli ollut Pentel Energel, joka kyllä toimii tomoe river -paperilla, mutta huomasin heti kaipaavani jotain kapeakärkisempää ja nopeammin kuivuvaa. Testasin helposti saatavilla olevaa Uni Jetstreamia ja opin, että kuulakärkikynän paksuus 0,7 mm on kapeampi kuin geelikynän 0,5 mm. Vaikka Jetstream olikin ihan kiva, kun olin tilaamassa kirjoitusalustaa (pencil board), otin samalla kokeeksi myös 0,5-millisen Zebra Blen -kuulakärkikynän. Siinä olen toistaiseksi pysynyt, mutta veikkaan, että jossain vaiheessa kyllästyn kuivakkaan riipusteluun ja tutustun täytekynien ihmeelliseen maailmaan…

Ihmeen hyvin olen jaksanut ja ehtinyt tuunailla päiväkirjan sivuja, olen tykännyt päivittäisestä luovasta hetkestä. Joskus panostan koristeluun enemmän, joskus vähemmän. Tykkään käyttää taustalla Distress Oxide -musteita, kuten yllä olevassa aukeamassa (jossa käytössä vielä Jetstream-kynä). PET-teipit, tarrat, siirtokuvat ja washiteipit ovat myös kovassa käytössä, ja olenpa kokeillut aukeamiin vesivärejä, gessoa ja servettejäkin. Tuoreimpaan sivuun tein vähän kollaasia vanhoista kirjansivuista ja muista lippulappusista. En oikein osaa vielä arvioida, miten paksu kirjasta tulee tällaisella käytöllä, mutta sen näkee sitten. Ilmeisesti hoboissa on ainakin kestävä sidonta.

Olen miettinyt, rupeaisinko tekemään jotain myös viikko- ja kuukausisivuille. Luen paljon, joten voisin merkitä lukemani kirjat kuukausinäkymään kansikuvatulosteilla. Viikkonäkymään taas voisin tulostaa viikon aikana ottamiani kuvia memory planning -tyyliin. Varsinaisena kalenterina minulla on pitkään ollut Google, mutta saa nähdä, mihin tämä hoboharrastus tästä vielä kehittyy!

Tanja