Avainsana: historia

Manian vaikutus elämässäni | Inka

Olen kyllä tajunnut, että paljon minä olen Kalenterimaniasta saanut, mutta nyt kun pysähdyin tätä kirjoittaakseni ajattelemaan asiaa oikein ajan kanssa, yllätyin kuitenkin siitä asioiden määrästä joihin kalenterimania on elämässäni vaikuttanut! Kerron nyt lista-muodossa teillekkin, mitä kaikkea mieleen tuli aihetta ajatellessani.

Mihin kaikkeen Kalenterimania onkaan elämässäni vaikuttanut?

♥ Siihen, miten käytän vapaa-aikaani. Jep, tämä on ehkä yksi itsestäänselvistä asioista – nykyään koristelen kalentereita, selaan ryhmän keskusteluja, tai tutkin planner-tavaroita vapaa-ajallani. Sillä ajalla, joka olisi ennen mennyt kenties televisiota katsellen tai tehden loputtomasti facebook-testejä. Lisäksi olen saanut itse tämän harrastuksen myötä hirmuisesti inspiraatiota ja energiaa myös muuhunkin luovaan tekemiseen! Esimerkiksi piirtäminen oli asia, joka oli ollut pitkään hyvinkin vähäistä, kunnes Kalenterimanian myötä syttyi uusi kipinä siihenkin.

♥ Siihen, mihin käytän rahani. Hahaa, tähän voi varmasti aika moni samaistua. 😀 Mihin rahani menevät? Kalenterimaniaaan! Alkuaikoina varsinkin, ja toki vieläkin, näki kaiken, siis aivan kaiken, vaaleanpunaisten kalenterimania-lasien läpi! Vaikka enää en ostakkaan aivan kaikkea söpöä tai kalenteriin ”ehkä joskus käytettävää”, niin kyllä ns. ylimääräinen raha tulee laitettua ennemmin plannertarvikkeisiin, kuin vaikka heräteostos-vaatteisiin! Aiemmin siis saatoin kantaa useamman turhankin vaatteen hutiostoksena vaikka kirpputorikierrokselta kotiin, mutta nykyään havahdun toisinaan miettimään, että ostan silloin käytettävissä olevalla rahalla mieluummin tarroja kuin tarpeettomia paitoja!

♥ Siihen, kenen kanssa olen arjessa tekemisissä. Netissä, ja välillä ihan livenäkin! Olen tutustunut Kalenterimanian kautta parhaiten Kristaan, ja hänestä onkin tullut tärkeä ystävä elämässäni! Ja kuinka monien ihmisten kanssa tuleekin juteltua viikoittain, ellei peräti päivittäin ryhmässä – aika monen!

♥ Siihen, että jaksan henkisesti paremmin kuin vuosi sitten. En oikein osaa tätä kovin hyvin välttämättä sanoittaa, mutta kalenterimania on antanut minulle todella paljon positiivisuutta elämään. Intoa luomiseen, kommunikointia ihmisten kanssa, väylän toteuttaa ja ilmaista itseäni.. Ei yksikään lääkäri varmaan kaamosmasennukseen kirjoita lääkkeeksi kalenterimaniaan liittymistä – vaikka melkein mielestäni kyllä pitäisi 😉

♥ Siihen millaisia puhelinsoittoja saan. Aiemmin, kun puhelimeen tuli keskellä arkipäivää soitto vieraasta numerosta, oli se lähes poikkeuksetta puhelinmyyjältä. Manian myötä sekin on muuttunut! Eräs joulukuinen päivä sain nimittäin puhelun Viikkouutisten toimittajalta, ja tämän puhelun seurauksena olikin jonkin ajan päästä Viikkouutisissa artikkeli Kalenterimaniasta! Kyseisen jutun voit lukea tästä linkistä, jos se on päässyt menemään sinulta ohi.

♥, Inka

Muistot vain jäi

Nuorena säästin kaikki kalenterini, KAIKKI. Niitä oli iso kassillinen jo siinä vaiheessa kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini.

Olen aina ollut sellainen joka säästää kaiken. Sellainen pieni hamsteri. Vanhat kalenterit, päiväkirjat, vihot, kansiot ynnä muut. Kaiken millä vähänkään voi olla vielä tunnearvoa.

Sitten yhdessä muutossa kaikki vanhat kalenterini ja päiväkirjani hävisivät. Menivät vahingossa roskiin, katosivat kuormasta, en tiedä. Mukana katosi myös kassillinen vanhoja valokuvia. Sitä menetettyjen muistojen määrää!

img_20161123_1846421

Mukana oli relax-kalentereita parikin kappaletta, demi-kalenteri, rengaskalenteria ym. Ja niitä muistoja ja salaisuuksia. Yläasteen kalenterit vielä olisi ollut ehkä sisällöltään sellaisia mitkä olisi voinut vaikka lapsille säästää luettavaksi joskus kun ovat siinä iässä, että äiti ei ymmärrä nuoria (todisteeksi että onpas äitikin joskus sentään ollut myöskin nuori). Siitä parin seuraavan vuoden kalenterit olisi ollut visusti lukkojen takana. Omaksi iloksi, silloin kun tekee mieli muistella menneitä. Tai ehkä lähinnä nauraa niille. Mitä on Miran kanssa tullut tehtyä silloin joskus vuonna nakki ja papu. Kaikki kun tottakai piti kirjoittaa ylös. Lukiossa ollessa, ensimmäiseen omaan kotiin muutettua, ihastukset, rakastumiset, vihat, surut. Kyllä harmittaa ja paljon, ja usein.

 

Toisaalta kun niitä aikoja rupeaa oikeasti muistelemaan, niin tulee kyllä mieleen myös että ehkä hyväkin ettei ole todistusaineistoa nuoruuden toilailuista. Osa olisi kiva pitää muistissa, mutta osa saa kyllä hyvin mielin hävitä kadonneiden kalentereiden mukana.

 

Tyydyn siis jatkossakin vain ihailemaan teidän muiden vanhoja kalentereita ja niitä kaikkia ihania tarinoita niiden takana.

Vieläkö sinulla on vanhat kalenterisi tallessa? Ovatko visusti piilossa, vai uskaltaisiko niihin muutkin kurkata?

 

-Sanna