Avainsana: heidi swapp

Inka ja kalenterimania, alkaen 2016

En hyvään toviin keksinyt mistä kirjoittaisin tänä maanantaina. Pohdin mistä en olisi jo ehtinyt Kalenterimania-vuosieni aika kirjoittaa? Olen kirjoittanut haastepostauksia, plan with Inka-postauksia, ajatuksia kalenterimanian vaikutuksista elämääni, diy-postauksia.. Olen jopa haastatellut parempaa puoliskoani harrastuksen tiimoilta – kahdesti! Jäin jumiin miettimään sitä, että mitä uutta ja ennennäkemätöntä keksisin, kunnes hyväksyin sen että tähän väliin en uudelleen keksittyä pyörää taitaisi hatustani taikoa. Joten jospa keskittyisinkin siihen, mitä kaikkea on tapahtunut näiden vuosien aikana, ja mitä kaikkea olen ehtinyt kokeilemaan harrastusmielessä?

Kaivoin ennen tämän postauksen napputelemisen aloitusta esiin ensiesittäytymiseni täällä blogissa, syyskuulta 2016. 2016, herraisä sentään. Melkolailla on ehtinyt tapahtua sitten tuon postauksen, mutta useat tuolloin kirjoittamani faktat pitävät myös yhä paikkansa. Saman katon alla asuu edelleen sama mies sekä 3 käärmettä, katto vain on vaihtunut omakotitalon harjakatoksi ja asukkaita on ilmaantunut lisää yhden liskon ja koiran verran. Suosikkijuttujen listalla keikkuvat edelleen samoina vuoteen 2016 verraten Kalenterimania (daa), pokémonit ja kaalilaatikko. Mitä virkkaamiseen taas tulee, en taida edes tietää missä virkkuukoukkuni tällä hetkellä on..

Tuon postauksen kuvissa näkyvä kalenteri on edelleen olemassa, vaikkakaan ei enää allekirjoittaneen omistuksessa. Perhepiirissä tuo vaaleanpunainen kiinanihme pysyi kumminkin, kun se muutti äitini luo muistaakseni 2017 alkuvuodesta. Kalenterin lisäksi kuvissa huomiota kiinnitti korvanlehtien venytyksien ja poskieni koko – korviksien halkaisijasta on nimittäin lähtenyt yli sentti pois, poskista ei valitettavasti voi sanoa samaa.. Mutta samaksi hörhöksi tunnistan kyllä tuonkin Inkan kuin sen joka kurkkii peilistä tänäpäivänä, ja hymyily kalentereiden parissa irtoaa ihan samaan tapaan – jollei jopa hieman leveämmin – katsokaa vaikka!

En uskalla vannoa muistanko kaikki tuota vaaleanpunaista söpöläistä seuranneet kalenterini, saatikka niiden kronologista järjestystä elämässäni, mutta ainakin ne parhaat palat. Heidi Swappilta on minun elämääni jättäneet jälkensä Memory Planner sekä Traveler’s Notebook, Mambilta Choose Joy Every Day-kantinen Classic Happy Planner & Websters Pagesilta minttuinen Traveler’s Notebook. Ajaston valikoimasta olen tutustunut aikanaan Doodleen, ja uudemmista Planner-muistikirjaan sekä harmaaseen versioon Arkista. Huh, onhan ollut monia kalentereita matkalla nyt vallitsevaan kohtalaisen vakaaseen kalenterirauhaan!

Mikä sitten onkaan tilanne tällä hetkellä kalenterirepertuaarissani? Tällä hetkellä on käytössä kolmen kopla opuksia, kaksi kalenterikäytössä ja yksi art journalina. Ainoalta yhteistyössä saatu Aura on käytössä bullet journalina, ja art journalia toteutan Kalenterimanian alkuhuumassa Ikeasta ostettuun tyhjä-sivuiseen vihkoon. Perinteisin kolmesta kalenteri-asiastani on Tigerista ostetut rengaskannet, ja niiden sisään kätkettynä on Vihkokaupalta ostetut kotimaiset StellaPapersin viikkosivut. Art Journal on tällä hetkellä ehkä se, joka inspiroi ja kutsuu pariinsa kaikista eniten, vaikka hyvin tasavertaisen ihania ovat kyllä kaikki kolme kaunokaistani. Vaikkakaan art journal ei kyllä päälle päin ole kovin komia – vielä!

Paljon on mahtunut matkaan kalenterimaanikkona, ja toivottavasti vielä paljon enemmän tulee mahtumaan. Melkeinhän tässä tulee tippa linssiin kun pohtii kaikkea mitä on tapahtunut tämän upean yhteisön parissa, ja millaisia kohtaamisia toisten harrastajien kanssa on saanut kokea. Rakkautta ja kalenterimaniaa!

♥, Inka

Planner Peace – mikä se on?

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen