Avainsana: heidi swapp

Kun Aura tuli taloon

Ei koskaan saa sanoa ei koskaan. Olen koko Kalenterimanian olemassaolon ajan ollut vahvasti sitä mieltä, että bullet journal ei vain ole juttuni. Että minä tarvitsen valmiin viikkopohjan, etten jaksaisi panostaa, eikä taiteellisuuteni todellakaan riittäisi. Edelleen olen sitä mieltä, että taiteellisuuteni ei riitä, mutta muuten olen pyörtänyt sanani ja siihen on vain yksi syy: Aura. Minä sain omani yhteistyön kautta Ainoalta.

Pääsin seuramaan Auran kehitystä jonkin verran jo matkan varrella, Aino jakoi kanssani kuvia ja minulla loksahti suu auki. Herranjumala miten kaunis tuote. Odotus tuntui pitkältä, todella pitkältä. Tuli viivästyksiä ja lopulta, kun tiesin että muistikirja on vihdoin postitettu, olin kirjaimellisesti nenä kiinni olohuoneen ikkunassa vahtaamassa postimiestä. Ja tietenkin juuri sinä päivänä, posti oli myöhässä.

Lopulta Aura oli käsissäni ja tein heti siitä liven ryhmään. Toivottavasti livestä välittyi se kaikki innostus, se kaikki rakkaus mitä tunnen tuota tuotetta kohtaan. Mikään kalenteri, mikään kynä tai mikään tarrapaketti ei ole pitkään aikaan inspiroinut minua näin. Tässä on vähän samaa fiilistä kuin aikanaan kultapalloisessa Heidi Swappissani. Odotus oli pitkä ja se kannatti.

Minulla meni pitkään niin, etten jaksanut tehdä mitään tämän harrastuksen osalta, ei vaan kiinnostanut. Auran myötä inspiraationi on lähtenyt uudestaan lentoon ja olen saanut valtavasti aikaan. Olen mennyt pois omalta mukavuusalueeltani monellakin tapaa, ja toivottavasti sama linja jatkuu myös loppuvuonna. Tiedostan, että osaa harmittaa ja ärsyttää Auramaniani, mutta sorry, joudutte sitä kestämään, sillä Aura on todellakin vienyt sydämeni.

-Mirppu

Eevan matka kalenterimaahan

Moikka. Mä oon Eeva, reilu kolmikymppinen uusperheellinen äiti ja avovaimo Vantaalta. Aloitin matkani ”kalenterimaahan” heinäkuussa 2018, bujoillen. Koska olen tyyppiä hetimullekaikkinyt, päädyin ostamaan halpiskierrevihkon valkoisin sivuin (viralliselta nimeltään kai luonnoslehtiö). 

Löysin pian Kalenterimania-ryhmän Facebookista ja ajattelin sinne liittymisestä olevan kaikenlaista apua ja hyötyä. Alkuun olin sujuvasti pihalla kuin lumiukko. En ymmärtänyt washeista, plannereista, weekly kiteistä, full boxeista ynnä muista vastaavista tuon taivaallista. Muistan ihmetelleeni esim. washivaihtoja – ”Tyypit vaan kieputtelee pelikortin ympärille teippiä ja sit ovat ihan ’jee’!” Pikkuhiljaa viikkojen kuluessa alkoi termistökin – ja mikä niissä on se juttu – tulla mullekin tutuksi. 

Löytyi saman kiinnostuksen jakavia ihmisiä, saatiinpa oma minimiittikin järkättyä, se pidettiin meillä. Miitissä bongasin eräällä kaverillani ihanan pinkkiglitterisen pistesivuisen bujon, johon rakastuin niin lujaa, että pakkohan mun oli sellainen hommata seuraavaksi (edellinenkään ei ollut lähelläkään puoliväliä). Siitä ei valitettavasti ole kuvaa.

Syksyn mittaan huomasin, ettei mulla sitten kuitenkaan oikein riitä aika – tai ideatkaan – bujoiluun, joten päätin antaa ”ihan oikealle kalenterille” mahdollisuuden. Aikani Kalenterimania-ryhmässä eri vaihtoehtoihin tutustuttuani päädyin tilaamaan Happy Planner Minin, koska ”en mä mitään liian isoakaan kalenteria halua”.

Päätin jo alusta asti, että kalenterini tulee toimimaan eniten lähinnä päiväkirjana, joten päiväsarakkeissa olisi oltava riittävästi tilaa kirjoittaa. Alkuun ajattelin, että vaakatasossa olevat päiväsarakkeet (vieläpä rivityksellä) olisivat kätevimpiä. Pian huomasin, että Happy Planner Minissä ei ollutkaan riittävästi tilaa jaaritteluilleni. Joten päädyinpä taas vaihtamaan kalenterityyppiä. Halusin kokeilla Heidi Swappin Largea, jonka bongasin vähän käytettynä kalenterihärpäkkeille tarkoitetusta kirppisryhmästä. Heidi Swapp oli kaunis ja siinä oli ihanat kannet taskuineen.

Pian  tutustuin vähän tarkemmin boksitarroihin, joita ei juurikaan ole saatavilla vaakatasopäiviin, eikä niitä oikein mahtuisi asettelemaankaan kovin fiksusti. Ajatus kauniisti asetelluista boksitarroista alkoi houkutella niin paljon, että jälleen mulla oli edessä kalenterin vaihto ja toteaminen, ettei uusi kalenterini voisi olla muunlainen kuin pystypäivillä. Jälleen kyselin Kalenterimaniassa apuja ja vinkkejä ja hetken pohdiskeltuani päädyin Happy Planner Classiciin.

Nyt mulla on muutaman kuukauden ollut tuo Happy Planner Cassic ja oon ollu todella tyytyväinen. Boksitarroja on haalittu, samoin washiteippejä ja -samplejakin. Eikä vieläkään riitä! Sanoisin, että eniten käyttämiäni tuunausjuttuja kalenteriini ovat washit ja boksitarrat. Keräilen myös (pieniä) journaling cardseja, joita olen sijoitellut kalenteriini ja joita myös vaihtelen mielelläni. 

Tämä harrastus on tuonut mulle omaa aikaa, auttanut keskittymisessä ja antanut mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan ja käyttää taiteellista silmäänsä. Bonuksena ihanat uudet ystävät, jotka jakavat saman kiinnostuksen!