Nettishoppailu on tehnyt kaiken aivan liian helpoksi. Yritykset tarjoavat suoraveloituksen lisäksi laskun tai osamaksuvaihtoehdon joka minunlaiselleni himoshoppaajalle on painajainen. Muutamalla klikkauksella tavara ostoskoriin ja seuraavalla kassalle. Parissa minuutissa tililtä on kadonnut rahaa ja kuitti ostoksesta saapunut sähköpostiin. Piinaavan odottelun jälkeen tarava saapuu kotiovelle ja minä olen onnellinen. Pankkitilini ei niinkään.
Riittääkö no spend -tarra hillitsemään ostomaniaa? Siinä kysymys johon varmasti moni haluaisi tietää vastauksen. Kun kolme vuotta sitten löysin kalenteriharrastuksen ei minulla silloin käynyt mielessäkään kuinka paljon ihminen voi saada rahaa kulumaan tarroja ostamalla. Vuosien varrella olen perustellut asiaa itselleni eri näkökulmista. Minulla ei ole mitään muuta rahaa vievää säännöllistä harrastusta, eikä lapsia joiden harrastuksia maksella, joten miksi en voisi panostaa tähän.
Onneksi on olemassa Kalenterimanian kirppis jossa myydä ne heräteostokset, jotka eivät koskaan päätyneet käyttöön saakka. Washeja on laatikollinen, vaikka käytän niistä vain kourallista. Vihkoja löytyy useita enkä käytä niistä yhtäkään. Päätös ostolakosta murtuu sillä sekunnilla, kun huomaan kaupassa jotain uutta ja ihanaa. Ostotavasta pois pääsemiseen menee aikaa ja mielihyvä jonka ostamisesta saa on kuitenkin vain hetkellinen. Se tulisi muistaa aina ennen ostopäätöstä.
Olen yrittänyt opetella olemaan harkitsevaisempi ja miettimään onko tuunaustarvikkeille oikeasti käyttöä ennen ostoaikeita. Olen sopinut itseni kanssa, että ostaa saa vasta silloin, kun tiedän sen todella tulevan käyttöön.
Omista harrastuksen haasteitaan aiemmin ovat kertoneet Piia, AJ, Milja, Inka ja Mira.
xoxo Nanna