Heippa kaikki manialaiset!
Siitä on aika tarkalleen vuosi, kun löysin itseni Kalenterimanian ryhmästä ja edelleen on olo kuin Liisalla Ihmemaassa.
Sen jälkeen on oman manian saralla tapahtunut paljon. Normaalikokoinen Happy Planner on saanut seurakseen ison ja minin.
Mini-HP eli Hippunen kulkee koko ajan mukana käsilaukussa, normaalikokoinen reissaa matkassa vain silloin, kun läppäri laukkuineen on matkassa ja iso pitää majaansa kotona.
Onhan minulla myös Carpe Diem, joka on fiilismittarina päivän biisin ja lainauksen avustamana, ja Prima Planner, joka on vielä toistaiseksi korkkaamatta.
Perinteiseen Ihmemaa-tyyliin on tullut kokeiltua kaikkea, että löytäisi oman tyylinsä niin kalentereiden käytössä kuin täytössä sekä koristelussa.
Washeja vähän vierastan, mutta käytän paikka paikoin siitä huolimatta. Jos löytyy ihana washi, ostan sen, koska käyttötarkoitus löytyy jos ei heti niin ajan kanssa ainakin.
Kaikkein eniten koristeluissani käytän tarroja. Niitä minulla on oikeasti älytön määrä ja koko ajan tilailen lisää, vaikka edellisetkin on suurimmalti osin käyttämättä. Jo vain, minulla on tarra-addiktio kalenterimanian lisäksi. Liekö siis ihme, kun 4-vuotias tyttärenikin on kovasti tarrojen perään…
Tarrat tuovat sopivassa suhteessa visuaalista iloa sekä kuvastavat melko hyvin sitä, mitä olen – välillä hyvin minimalistinen, välillä täysin överi ja asennetta piisaa joskus vähän liikaakin.
MAMBIn tarrasetit ovat käteviä päivittäisten toimintojen ja listojen kanssa, mutta suosin hyvin paljon myös koristetarroja, joita hamstraan Etsysta.
Eniten tarrakoristeluja saa osakseen normaalikokoinen Happy Plannerini, joka toimittaa virkaansa pääasiassa kaiken tiivistävänä koontina – Hippunen on puhtaasti aikatauluja varten ja iso HP päiväkirjamainen kalenteri eli sinänsä aika loogista, että keskikokoinen on jotain siltä väliltä.
Toivotan kaikille manialaisille inspiroivia hetkiä plannereidensa parissa, tämä on todella mukaansa tempaavaa toimintaa!
Rakkauvella, Jonna
