Avainsana: Happy Planner

Itsetehty kalenteri lapselle

Lapset ovat jo jonkin aikaa toivoneet omia kalentereita, jotta voisivat planneroida yhdessä minun kanssa. Olen asian kanssa vitkutellut, mutta kun alkoivat ehdotella minun plannerin tuunausta, totesin että on aika toteuttaa toive.

Meinasin ensin hommata kaupasta jotkut kalenterit, mutta pian selvisi, että heillä on tarkat toiveet mielessä millainen kalenterin tulee olla. Pitää olla samanlainen kuin äidillä, eli Happy Planner! Jemmasta löytyi Happy Plannerin kiekkoja, läjäpäin kartonkia sekä mambin rei´itin, joten aika pian innostuin: teen heille kalenterit itse!

Aloitin tekemällä välilehdet. Valmiina oli A5 kokoisia kartonkeja, joten niiden mukaan päätin koon. Ostin kaupasta valkoisia tarroja, joiden mukaan mittasin tabien koon ja leikkasin suikaleen pois. Päätin aloittaa kalenterin huhtikuusta, joten tein 9 välilehteä molemmille. Näiden teko sujui suht joutuin. Välilehtiä en koristellut juurikaan, suunnitelmissa on, että lapset saavat itse niitä suunnitella ja koristella.

Sitten kansien kimppuun. Poika on suuri pokemon-fani, joten sopivasta lahjapaperista muotoutui hänelle sopivat kannet. Lahjapaperin laminointi oli melkoisen haastavaa. Fiksu olisi laittanut aiemmin lahjapaperin suoristumaan! Päädyin laittamaan kanteen kartongia ja lahjapaperia, jotta siitä tulee tarpeeksi jämäkkä. Tytölle löysin ison tarran, ja sen laminoin kartongin kanssa. Laminoituja kansia en uskaltanut Happy Plannerin rei`ittimellä rei´ittää, joten käytin blogissakin aiemmin näkynyttä ohjetta. Eli merkkasin reikien oikeat kohdat ja käytin tavallista rei´ittäjää. Sitten leikkasin saksilla viillot ja napsuttelin kiekot paikoilleen. Näihin olisi sopinut paremmin pienemmät kiekot, mutta näitä oli jemmassa joten näillä mennään.

Sivujen kanssa mietin jonkun aikaa, mitkä olisivat lapsille parhaat. Päädyin jättämään kuukausiaukeaman ainakin alkuun pois. Tein viikkosivuja, että alkuun päästään. Ja mennessä näkee sitten, tahtovatko erilaisen pohjan. Nyt jokaiselle päivälle on oma laatikko, ja omille jutuille yksi osio.

Käytin piirustuspaperia viikkosivuille, pitää käytössä katsoa kestääkö tämä laatu tusseja, vai tulisiko olla paksumpaa laatua. Nämä rei´itin happy plannerin rei´ittimellä, tosi kätevästi tuli reiät oikeaan paikkaan, ja kerralla sai kolme sivua tehtyä.

Mielenkiinnolla odotan yhteisiä tuunailuhetkiä! Suunnitelmissa on tehdä vielä muutamat taskut sekä taulukot hampaiden pesuun, läksyihin ja kirjadiplomiin. Jospa lapsetkin tekevät kohta sujuvasti to do- listoja.

-Laura

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna