Avainsana: happy planner classic

Ylläpidon Carita esittäytyy

Minä täällä hei!

Olen Carita, 27-vuotias punatukkainen hölösuu ja Kalenterimanian ylläpidon tuorein vahvistus. Seitsemän vuotta Espoossa asuttuani olen jo varsin espoolaistunut, mutta syntyjäni ja sydämeltäni olen turkulainen. Pääkaupunkiseudulle minut johdattivat alunperin opiskelut ja tänne myös sitten jäin.

Asun yhdessä avopuolisoni kanssa, ja suunnittelemme häitä syksylle 2019. Meidän kanssamme kodin jakavat koira, kissa ja kaksi viljakäärmettä. Työkseni teen verkkomarkkinointia suuressa terveysteknologia-alan yrityksessä.

Harrastan monenlaista liikuntaa kuntonyrkkeilystä seinäkiipeilyyn ja kokeilen mielelläni jatkuvasti uusia lajeja. Rakastan pitkiä kävelyjä metsässä ja tarvitsen aamukahvini saadakseni päivän kunnolla käyntiin. Vaikka olen syntynyt alkukeväästä, on lempivuodenaikani ehdottomasti syksy, jolloin kaikkialla on niin kaunista, värikästä ja tunnelmallista. Minä olen myös se tyyppi, joka itkee tv-mainoksille ja heittää useamman tyhjän shampoopullon pois yhtä aikaa, jotta niillä ei olisi yksinäistä roskiksessa.

Luen paljon kirjoja ja kirjoitan itse myös kaikenlaista päiväkirjasta runoihin ja (keskeneräisiin) kirjaviritelmiin. Kiireiden keskellä ei aina meinaa jäädä aikaa kaikille harrastuksille, mutta ensi vuonna aion herättää sisäisen runotyttöni henkiin aivan uudella tavalla. Otan avuksi vastikään hankkimani Hobonichin, joka sopii mielestäni täydellisesti runojen kirjoittamiseen.

Minun kohdallani kalenteriharrastus alkoi bujoilusta kesällä 2017, kun törmäsin kyseiseen termiin sattumalta netissä. Tutkittuani sitä hieman lisää olin hetkessä vakuuttunut, että se olisi aivan minun juttuni. Kalenterimaniaan liityin samana syksynä tietämättä vielä silloin, miten suuri osa elämääni tuosta Facebook-ryhmästä tulisi.

Aluksi pysyttelin enemmän taka-alalla ihmettelemässä ja ihastelemassa muiden upeita kalentereita. Ryhmän lämminhenkinen ja kannustava ilmapiiri vei kuitenkin mukanaan, ja pian huomasinkin jo kirjoittelevani siellä lähes päivittäin. Aluksi kuvittelin, etten tarvitsisi muuta kuin bujoni, mutta kummasti mieli muuttui kaikkien houkutusten ja inspiroivien ideoiden keskellä. Hankinkin sitten melko nopeasti Happy Planner Minin, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Nyt reilun vuoden jälkeen etsin yhä itseäni kalentereiden osalta. Planner peace kuulostaa utopistiselta ajatukselta, vaikka taidankin pyrkiä alitajuisesti sitä kohti. Toisaalta haluan kalentereiltani käytännöllisyyttä, mutta samalla olen myös sen verran levoton ja helposti mieltäni muuttava persoona, että koen tarvitsevani vaihtoehtoja.

Ensi vuodelle minua odottavat Classic-kokoinen Happy Planner ja jo aiemmin mainitsemani A6-kokoinen Hobonichi. Jälkimmäisen avulla toivon tosiaan elvyttäväni rakkaan runoiluharrastukseni. Olen myös vakaasti päättänyt olla luopumatta bujosta tai HP Ministä, joten aloitan uuden vuoden melkoisella kokoonpanolla. Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan mikäkin kalenteri lähtee ja onnistunko löytämään jonkinlaisen tasapainon näiden kaikkien välillä. Mainittakoon, että olen myös melkoinen muistikirja-addikti ja minulta löytyykin monenlaisia muistikirjoja eri tarkoituksiin. Ainakaan ei lopu tekeminen kesken!

Löytäessäni Kalenterimanian viime syksynä en osannut kuvitellakaan, mihin se minut veisi ja mitä se minulle antaisi. Vuodessa olen päässyt osaksi ainutlaatuista yhteisöä ja tavannut uusia ihania ihmisiä. Nyt viimeisimpänä olen päässyt osaksi aivan käsittämättömän upeaa yp-tiimiä.

Kalenterimania on myös opettanut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Joskus lopputulos ei ole halutunlainen, mutta ei se välttämättä ole silti huono eikä epäonnistumiseen tarvitse ainakaan jäädä kiinni, vaan aina voi yrittää uudestaan. Välillä saattaa huomata luoneensa jotain mielenkiintoista ja täysin uutta ihan vahingossa! Mikä parasta, tämä harrastus elää mukana juuri siihen suuntaan, mihin sitä haluaa itse viedä.

Nähdään ryhmässä!

<3: Carita

DIY – Syksyn lehdet tarroiksi

Viime viikon blogitekstissä esittelin muutaman tavan tehdä syksyn lehtiä kalenteriin. Tänään näytän, miten omista piirroksista voi tehdä tarroja koneella. Yksi viime viikon tekniikoista oli piirtää ensin lehden ääriviivat ja sitten piirtää lehti loppuun mallista. Tuolla tekniikalla tekemistäni piirroksista päätin tehdä tarroja. Tarrat on ensin muokattu tietokoneella, sitten tulostettu tarrapaperille ja lopulta leikattu tarrapaperista irti. Leikkaamiseen käytin Gyro-Cut -työkalua, mutta saksillakin sama olisi onnistunut. Gyro-Cut -paperiveitsen etu on se, että sillä pystyy leikkaamaan kiss cut -menetelmällä, eli niin, että taustapaperi ei leikkaannu, ainoastaan tarrapaperi. Olen kuitenkin vielä melko harjaantumaton Gyro-Cutin käytössä ja painan terää liikaa, joten minulla molemmat paperit leikkaantuvat. Heidin Korttipajan Heidi esittelee leikkurin käyttöä ja tarrojen tekoa tällä Kalenterimanian YouTube-videolla.

Omapiirtämät teokset voi siirtää helposti tietokoneelle skannerilla. Toinen vaihtoehto on ottaa valokuvat ja siirtää teokset sitä kautta muokattaviksi. Koska skannerimme juuri sopivasti kadotti verkkoyhteyden, päädyin jälkimmäiseen tapaan. Kuvan on hyvä olla mahdollisimman läheltä otettu, mutta kuitenkin tarkka. Riittävä valo on valokuvaamisessa tärkeää, silloin myös kuvien muokkaaminen onnistuu parhaiten. Koneella kuitenkin pystyy säätämään valkotasapainoa ja kirkkautta sekä kontrastia jälkikäteenkin.

Kuva siirretään johonkin kuvaeditoriin muokattavaksi. Itse käytän Gimpiä, mutta hyviä ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia on lukuisia, maksullisista tunnetuimpia taitavat olla Adoben ohjelmistot. Ensimmäiseksi kuva kannattaa rajata lähelle piirretyn lehden kokoa. Sen jälkeen kirkkautta ja kontrastia voi säätää. Jos kuva on otettu hämärässä, siinä voi olla sinisyyttä, joten se voi olla hyvä muuttaa mustavalkoiseksi ennen säätöjä. Itse säädin vain kontrastia tällä kertaa, sillä halusin saada mustan värin mahdollisimman mustaksi ja valkoisen täysin valkoiseksi.

Kuvan voi jättää tällaiseksi ja liittää esimerkiksi Wordiin, jonka avulla voi tehdä tarrasettejä, kuten tässä videossa, ja muita kalenteriin tulostettavia juttuja. Jos kuitenkin haluaa tehdä kuvalle jotakin ekstraa, esimerkiksi saada siitä mustaa ääriviivaa lukuunottamatta läpinäkyvän, sekin onnistuu. Ensin kuva määritetään läpinäkyväksi, jolloin kuva näyttää täysin samalta, mutta on kuin lasin päälle maalattu, joten sen voi pyyhkiä pois.

Tämän jälkeen valkoisen osuuden voi pyyhkiä pois. Gimpissä läpinäkyvyyttä osoittamaan ilmestyy harmaa shakkilautakuvio. Jottei pyyhkimistä tarvitse tehdä täysin manuaalisesti, voi käyttää sumea valinta -työkalua (fuzzy selection tool), joka valitsee kuvasta haluamasi yhteinäisen alueen värin perusteella. Kun esimerkiksi painaa hiiren vasemmalla painikkeella lehden ulkopuolella olevaa valkoista aluetta ja sen jälkeen delete-nappia, poistuu kaikki valkoinen lehden ulkopuolelta. Lehtisuonien väliin jäävät alueet täytyy valita ja poistaa erikseen.

Joskus kuvaan voi jäädä valkoisia tai lähes valkoisia kohtia, jotka täytyy poistaa erikseen, esimerkiksi pyyhekumi-työkalulla. Kuvaan oli minulla myös eksynyt yksi kiemurteleva lehtisuoni, jonka poistin valintatyökalun avulla. Kun kaikki valkoiset alueet on poistettu, voi kuvan tallentaa sellaisenaan ja liittää vaikkapa samaiseen Word-tiedostoon. Yleensä käytän kuitenkin vielä sivellin-työkalua, jolla väritän kaikki valkoiseksi tai haaleaksi jääneet alueet täysin mustiksi. Gimpillä tulee siveltimen tilana olla ’arvo’ (overlay), jotta kuvan päälle piirtäminen onnistuu. Kuva tulee tallentaa png-muodossa, jotta sen läpinäkyvyys säilyy.

Valmiin kuvan voi siirtää Wordiin muiden tavoin. Erona on nyt se, että kuvassa ei ole valkoisia suorakaiteenmuotoisia reunoja, jotka estäisivät asettelua toisten kuvien lähelle. Allaolevista kuvista ensimmäisessä on yritetty näyttää, miten kuvat peittävät toisiaan tavallisina jpg-kuvina, joissa ei siis ole läpinäkyvyyttä. Toisessa kuvassa on esimerkki siitä, miten kuvia voi järjestellä. Wordissa kannattaa kuvien asetteluksi valita ’Tekstin päällä’ tai ’Tekstin alla’ riippuen vähän siitä, haluaako lisätä kuviin myös vaikkapa tekstiä. Myös värittäminen onnistuu sekä koneella että käsin. Alla on myös kyhäelmä, jonka tein ihan vaan huvin vuoksi, jotta näette vähän, mitä kaikkea kuvanmuokkaustyökaluilla pystyykään tekemään!

Ihanaa syksyä kaikille ja nautinnollisia hetkiä kalentereiden parissa!

– Sini