Avainsana: habit tracker

Itsensä työllistäjän kalenterimatka

Työllistän itseni sanataideohjaajana ja alalle ryhdyin vuonna 2017. Kalenterimatkani alkoi oikeastaan Googlen kalenterista, mutta pian huomasin, että tarvitsin kurssisuunnittelua varten paperisen kalenterin. Minun täytyy nimittäin tehdä suunnitelmat aina puoli vuotta etukäteen. Kävin katselemassa paperikalentereita kirjakaupassa, mutta en löytänyt yhtään mieleistä. Siihen aikaan tiesin kalentereista vain sen verran, että niitä löytyi kirjakaupasta. Olin tosin nähnyt kirjastossa bujoiluoppaan, mutta systeemi vaikutti turhan monimutkaiselta.

Päätin kuitenkin bujoilun inspiroimana tehdä itselleni kalenterin. Halusin siihen isot kuukausiruudut, jotta pystyin merkkaamaan asioita värikoodaamalla washiteipeillä. Ostin luonnoskirjan, jonka kannen koristelin, ja piirsin kalenteriruudukot. Washeilla merkkasin päivät, joiden aikana jokin asian pitäisi tapahtua. Tämä kuukausikalenteri toimi useamman vuoden ajan, koska yksi vuosi vie vain 12 sivua koko luonnoskirjasta. Hankin oheen irrallisen viikkoplannerin, jossa minulla oli tilaa merkitä päivän tehtävät.

Lopulta alkoi tuntua, että iso kalenteri ja sen ohessa viikkoplanneri vievät liikaa tilaa työpöydällä. Kyllästyin siihen, että minulla oli kalenterissa toisaalta liian vähän tilaa tehdä merkintöjä, ja erillinen viikkoplanneri alkoi tuntua hankalalta, vaikka tarvitsen arkisia tehtävälistoja. Päädyin ostamaan Ajasto Wega Life -lukuvuosikalenterin, koska sen yksinkertainen ulkoasu miellytti silmää, ja se vaikutti palvelevan tarpeitani. Olinkin siihen tyytyväinen monta kuukautta. Koristelin viikkoaukeamia maltillisesti, koska tarvitsin tilaa merkinnöille. Käytin ohessa post it – lappuja, jos tuli tarvetta tehdä ylimääräisiä muistiinpanoja. Tabit tein itse Kalenterimanian postauksen innoittamana. Olin harrastanut paperiaskartelua jo lähemmäs kymmenen vuotta siinä vaiheessa, kun ryhdyin tekemään ensimmäistä kalenteriani, joten kotoa löytyi kaikki tarvittava. Askartelin aiemmin paljon kortteja sekä ATC:tä, mutta kalenterituunauksessa pidän siitä, että teen kaiken yksityisesti, vain itseäni varten. Se on vähän kuin värityskirjan värittämistä, jossa lopputuloksen tarvitsee miellyttää ainoastaan tekijäänsä.

Tämän vuoden alussa alkoi tuntua siltä, että viikkonäkymä ei sittenkään riitä. Siinä ei ollut tilaa palastella tehtäviä pienempiin osiin, vaan jouduin käyttämään erillisiä tehtävälistoja, joista pyrin alkujaan pois. Lisäksi olin kokeillut kolmea erilaista tapaseurantaa. Ensin printtasin trackerit tarrapaperille, ja liimasin ne kuukauden etusivulle, mutta unohdin aina, että ne ovat siellä. Sen jälkeen yritin palkita itseäni tarroilla kunkin päivän kohdalle, mutta siinäkin ilmeni ongelmia: piti löytää riittävän pieniä tarroja, jotta saan viisi tai kuusi asiaa palkittua, ja kalenterin näkymä kävi tarrojen paljoudesta sekavaksi. Lopulta kokeilin tehdä kunkin päivän kohdalle mustalla tussilla ruudut, joihin laitoin valkoisella rastin.

Ratkaisin tilanteen hankkimalla Hobonichi Cousinin. Kevätversio muistuttaa lukuvuosikalenteria, koska kurssien kevätkausi loppuu yleensä huhtikuun lopulla. Hobonichiin siirtymistä avitti se, että olen ryhtynyt kirjoittamaan mustekynällä. Kirjoitan paljon paitsi läppärillä, myös käsin, ja mustekynä on tuntunut siihen käyttöön parhaalta. Aluksi vierastin tuntiaikajanaa, mutta olen opetellut hyödyntämään time blockingia, aikablokkeja. Visuaalisena ihmisenä minulle on mukavan havainnollista nähdä väritettynä se aika, mikä kuhunkin asiaan kestää. Hobonichin päiväsivuilla on myös sopivasti viisi valmiiksi tehtyä ruutua, joihin saan merkattua tapaseurantani. Tehtävälistat kirjaan päivänäkymään, ja kuukausia sekä viikkoja käytän suunnitteluun.

Tein kirjanmerkeiksi pampulan ja tupsun, jotka solmin paperiklipsiin. Kirjanmerkeillä merkkaan kuluvan kuukauden ja viikon. Sitaatteja ja katkelmia suosikkirunoistani olen printannut tarrapaperille. Pidän siitä, että joka päivä on jotain, mikä tarjoaa ajattelemisen aihetta, tai vain muistuttaa jostakin tärkeästä.

Elina

Vinkkejä kirjajournaliin

Kuvissa näkyvä Aura notebook Monochrome -muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä / Ainoa

Lukeminen, kirjallisuus ja kirjat ylipäätään ovat erinomainen, oman muistikirjan tai bullet journalin täyttäjä. Kirjajournalin tai lukupäiväkirjan aloittaminen lähtee usein ihan kynien ulkopuolelta, eli niistä kirjoista, mistä sitten on helppo lähteä seuraavaan suunnitelmaan. Kirja-aiheisia sivuja voi lähteä rakentamaan jo omistamaansa bujoon tai kalenterin lisäsivuille, käyttää tätä hyvänä syynä hommata ihan oma, uusi alustansa, tai napata jonkinlainen valmis lukupäiväkirja matkaan.

Tässä postauksessa saatte parit täyttövinkit kirjajournaliin, ja toivottavasti myös inspiraatiota omaan lukupäiväkirjan tekemiseen, tai miksei jopa lukemiseenkin. Käytän itse saamaani Aura-muistikirjaa, ja minulla on kaapeissa myös pari muuta lukuaiheista valmisjournalia.

Helppoja ensiaskelia kirjajournaliin on sivumäärien lisäksi oma arvostelu kirjasta, joko sanoin tai vaikkapa tähdin. Tietenkin kirjan nimi ja kirjailija on hyvä lisätä, jotta muistetaan mistä edes puhutaan. Itse tykkään myös lisätä aloitus- ja lopetuspäivät. Varsinaiset sanalliset arviot eivät kuulu omaan journalointiini, mutta niille on hyvä jättää tilaa, mikäli niitä haluaa kirjoittaa.

Erilaiset seurantalogit ja tottumuskirjaukset sopivat myös hyvin kirjateemankin kanssa käsi käteen. Tulevien julkaisujen hypetys, tai vaikka kirjojen kansikuvien tulostaminen ja liimaaminen visuaalista ilmettä muuttamaan, ovat kiva tapa saada väriä sivuille. Rahankäyttöä kirja-asioissakin kannattaa seurata, jos ei hommaa kaikkea lukemistaan kirjastosta.

Lukupäiväkirjastakaan ei tarvitse tehdä jokaiselta sivulta samannäköistä. Jotkut sivut voi täyttää hyvin pelkästään inspiroivilla lauseilla ja lainauksilla, tai muuttaa keskellä kuuta tyyliä, millaisena haluaa journalinsa juuri silloin nähdä. Kirjaston lainakuitit on helppo lisä liimata sivuille, ja kirjakauppojen mainoslehdistä saa hyvin ilmaista materiaalia koristeiksi.

Aina jokaisen sivun ei myöskään tarvitse olla alusta loppuun täynnä, ja mukaan mahtuu hyvin myös pelkkiä kuville ja lainauksille omistettuja sivuja. Olen itse käyttänyt myös koko sivun kuvia hyvänä korjauksena, mikäli maalit tai kynät ovat tulleet hieman liian innokkaasti sivujen läpi.

Kirjajournalia tehdessä kannattaa muistaa sama kuin lukiessa – on hyvä kokeilla uutta, vähän oman laatikon ulkopuolelta, kuunnella kavereiden suosituksia ja yllättää itsensä. Kaverin suosittelema kirja saattaa toimia inspiraationlähteenä seuraavalle väriteemalle bujoon, tai avata ovet täysin uuteen genreen lukukokemuksena.

Oma paras vinkkini kirjajournalin pitämiseen on, että sen pitämisen pitäisi olla mielekästä ja hauskaa. Ei ole järkeä lukea kirjoja innoissaan, ja sitten palata johonkin, mikä vie miltei ilon koko lukukokemuksesta. Lukupäiväkirja odottaa kiltisti, vaikka siihen ei tarttuisikaan joka kirjan jälkeen, vaan täyttäisi kerralla kaikki vuoden lukemiset.

Toivottavasti teillä on mukava viikko takana ja edessä, ja hyviä kirjoja lukemisen alla – joko äänikirjoina, e-kirjoina, tai ihan fyysisinä kopioina.

– Milja