Avainsana: haastepostaus

Mikä kalenteri tällä hetkellä käytössä ja miksi – Inka

Helou helou helou! AJ, Milja ja Piia ovatkin jo ennen minua kirjoitelleet omat postauksensa tämänkertaiseen torstaihaasteiden sarjaan, joten jutun juju lienee tuttu. Otetaan siis katsaus siihen mitä kalenteria meiäkäläinen käyttää tällä hetkellä.

Jos sattuu seurailemaan ryhmän menoja ja meininkejä hiemankin tarkemmin, saattaa tietääkin että olen tehnyt tänä vuonna henkilökohtaisen ennätyksen kalenterien maailmassa. Olen nimittäin käyttäny samaa kalenteria LÄPI KOKO VUODEN. Kyllä, luitte aivan oikein. Sama kalenteri, koko vuoden. Ja vieläpä oikeasti käytössä! Okei, pari viikkoa on välissä jäänyt hieman vähemmälle rakkaudelle, muttei kokonaan koruttomiksi kuitenkaan.

Mikä kalenteri sitten oikein on kyseessä? Niinkin eksoottinen ja erikoinen uniikki lumihiutale kuin Tigerista ostetut rengaskannet A5-koossa. Vaaleanpunaiset, simppelit kannet kullan värisellä rengasmekanismilla. Ostettaessa kannet kätkivät sisäänsä kellertäviä viivoitettuja sivuja. Muistaakseni tätä kalenteria myytiinkin nimellä päiväkirja, ja siihen tarkoitukseenhan viivasivut varmasti monille sopisivatkin. Persoonallisen lisänsä kansiin tuo niihin silitetty sateenkaari-kangasmerkki, jonka sain rak-postina eli pyyteettömänä ilahdutusena ryhmäläiseltä.

Itsehän en kuitenkaan päiväkirjaa kaivannut (edellinen päiväkirjayritelmä kariutui melko nopeasti..) vaan kalenterin. Naputinaputi, ja tilasin vuoden alkuun Vihkokaupalta StellaPapersin sivuinserttejä. Ja siitä meidän vuoden 2019 yhteiselo kaunokaiseni alkoi! Ja hyvin on matka taittunut, erilaisia sivuja käyttäen, eri tekniikoita kokeillen ja muistoja talteen kirjaten. A5 on tuntunut vuoden 2018 ison Recollectionsin jälkeen mukavan kompaktilta koolta. Vaikka ensi vuonna vaihdankin jälleen astetta isompaan ja lähden testaamaan Happy Planner Classicin kanssa tuunailua, saattaa tätä näppäryyttä tulla ikävä. Aika näyttää!

Jos minun pitäisi tiivistää miksi käytän juuri tätä kalenteria, olisi syinä koko, väri, fiilis ja muunneltavuus. Koon suhteen jo avasinkin ylempänä enemmän. Värillä tarkoitan sitä että värin sävy on juuri eikä melkein omaan silmään miellyttävän vaalenapunainen. Ei liian hailakka, ei liian pinkki – täydellisen vaaleanpunainen! Fiilistä taas on vaikeampi avata sanoiksi, mutta tarkoitan sitä tunnetta että ”tämä se on”. Vuosi on pitkä aika tuunailla yksiin ja samoihin kansiin, mutta uusia kalentereita vastaan tupsahdellessa ei mikään kuitenkaan sykähdyttänyt nykyistä enempää – joten mitä suotta vaihtamaan. ”If it aint broken, don’t fix it.” Muunneltavuus tulee renkaista – ne on helppo avata ottaakseen välistä pois tarpeetonta tai lisätäkseen extraa. Pyöreät reiät on myös helppo tehdä tarvittaessa ei-valmiiksi-reiïtettyihin materiaaleihin tavan rei’ittäjällä jos ei pihtimallia löydy.

♥, Inka

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.