Avainsana: haastepostaus

Inspiraationa kirja – Milja

Tämänkertainen torstaihaaste istuu minulle kuin nenä päähän tai kirja käteen. Luen paljon, ja kalenteriani ympäröivä teema tälle vuodelle on muutenkin jo kirjat, joten tämän haasteen tekeminen ei tuottanut missään vaiheessa ongelmia. Heti, kun oltiin ylläpidon kanssa haaste meille keksitty, olin jo päättänyt mistä kirjasta lähden inspiraatiota hakemaan.

Neil Gaimanin Neverwhere on ollut yläasteelta lähtien suosikkini yksittäisistä kirjoista, ja olen tehnyt siitä myös jo silloin englannintunnille kirjaesitelmän. En enää osaa edes pahemmin selittää, miksi kyseinen kirja on saanut paikkansa suosikkikirjanani. Ajattelin asiaa juuri tämän vuoden tammikuussa ja päätin lukea Neverwheren pitkästä aikaa uudestaan – valmiina kritisoimaan tai tiputtamaan kirjan suosikkiasteikoillani alaspäin edes pari pykälää – mutta tykkäsin kirjasta vaan entistä enemmän. Enkä vieläkään oikein tiedä miksi, ja yleensä pystyn sanomaan tarkasti mitkä asiat ovat ne plussat ja miinukset lukemistani kirjoista.

Kirja sijoittuu Lontooseen ja kertoo varsin tavallisesta miehestä, Richard Mayhewsta, joka yhtenä päivänä avustaa kadulla näkemäänsä nuorta, loukkaantuneen oloista tyttöä, jota kukaan muu ei tunnu huomaavan. Pian hänen hämmennyksekseen selviää, että kyseinen tyttö, Door, on kotoisin eräänlaisesta Lontoon varjokaupungista, London Below – Maanalainen Lontoo. Huomattuaan Doorin, joutuu Richard osaksi tätä näkymätöntä Lontoota, ja hänelle tuttu Lontoo, London Above alakerran asukkaiden mukaan, alkaa kohdella häntä kuin häntä ei olisikaan. Vailla varsinaista vaihtoehtoa, lähtee Richard Maanalaiseen Lontooseen avustamaan Dooria hänen missiossaan löytää vanhempiensa murhaajat. Kirjassa on paljon murhaa ja väkivaltaisia tyyppejä, joten mikään pilipalitarina se ei ole oudosta kuvauksestani huolimatta.

Kirja sijoittuu suurimmaksi osaksi juuri Maanalaiselle puolelle, jossa vallitsee tumma, synkkä ja hieman ahdistavakin ilmapiiri. London Below on täynnä erilaisia kummajaisia ja outoja hahmoja, ja viemärikansa pitää rottia suuressa arvossa, osa kansasta pystyy myös niiden kanssa kommunikoimaan. Halusin tämän takia tehdä aukeamastani varsin tummasävyisen, ja printtasin teippien ja tarrojen kaveriksi erilaisia kuvia Lontoon arkkitehtuurista ja muista asioista, jotka mielestäni sopivat hyvin kirjan tarjoamaan atmosfääriin ja miljööseen. Pisteenä iin päälle Stickering Studion rottatarrat, ja aukeama oli sopivasti joskus kahden aikaan yöllä valmis.

Suosittelen kaikkia ehdottomasti lukemaan kyseisen kirjan, mikäli fantasia on genrenä teille jees, ja ette ole jo päässeet nauttimaan Croupin ja Vandemarin upeasta seurasta. Ehkä se on tuo aukemalle laittamani Richardin lausahdus, joka vetää minua kirjassa puoleensa. Luultavasti en saa koskaan tietää, miksi juuri tämä kirja on vaikuttanut minuun niin suuresti. Onneksi kaiken ei tarvitse lopulta vaatia edes selitystä.

Oman haastepostauksensa ovat jo tehneet Mira, Inka, Piia, Laura sekä Suvi, ja klikkaamalla heidän upeita nimiään pääsette tsekkaamaan muitakin kirja-aiheisia juttuja.

Kivaa torstaita kaikille!

– Milja

Inspiraationa kirja – Piia

Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena on itselle merkityksellinen kirja. Valitsin kirjaksi Marja-Leena Parkkisen ja Ristomatti Ratian yhdessä kirjoittaman kirjan Love Armi, joka kertoo oman aikansa superjulkkiksesta, Armi Ratiasta.

Tykkäsin todella paljon kirjasta, koska se avasi enemmän Armin elämää. Arvokkaimmaksi asiaksi kirjasta jäi mieleeni se, että on tärkeää tehdä sitä mistä tykkää. Allekirjoitan tämän ajatuksen täysin ja juuri siitä syystä olen myös aikoinani liittynyt ensin Kalenterimania Facebook -ryhmään sekä myöhemmin mukaan sen ylläpitoporukkaan.

Armi Ratiasta puhuttaessa ensimmäinen mielleyhtymä on Marimekko. Niinpä päätin tehdä kalenteriini aukeaman Marimekon kunniaksi. Ajankohta on muutenkin osuva, sillä Marimekko on perustettu 25.5.1951. Valitettavasti olin jo koristellut kyseisen aukeaman, joten otin kalenterista seuraavan viikon.

Valikoin teemaksi Marimekon Unikot, koska kyseinen kuosi tulee itselleni ensimmäiseksi mieleen sanasta Marimekko. Väriksi valitsin oman suosikkini eli mustat unikkokukat.

Aukeaman sommittelu oli hivenen haastavaa, kun ei visioni ollut täysin selvä. Mutta yritysten ja erehdysten kautta voittoon. Käytin paperin leikkaamiseen paperileikkuria ensimmäistä kertaa elämässäni ja noh, eihän se ihan mennyt niinkuin Strömsössä! Onneksi ei ollut mitään suurempaa ongelmaa kuin vinoon leikattu paperi. Väriä aukeamalle tuo toiseen sivuun liimattu Unikkokortti, jonka toisen puolen saan hyödynnettyä muistiinpanojeni lisätilana.

Aikaisemmin oman postauksen inspiroivasta kirjastaan ovat tehneet Laura, Mira ja Suvi. Käy lukemassa myös heidän tekstinsä.

-Piia