Avainsana: haastepostaus

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Inka

Ensin pidin tätä torstaihaastetta aivan ihanana ideana – mukavia muistoja Kalenterimaniasta vuosien varrelta! Kun haaste pyörähti käyntiin, tajusin kuitenkin että voi elämä – minunkin pitäisi siis kyetä valitsemaan YKSI muisto, josta kirjoittaa?! Pidän tätä melko lailla mahdottomana tehtävänä. Lisäksi haasteen postauksista muun muassa Miran osallistuminen sai sitä lukiessani minut parkumaan silmät päästäni.. itkua ja päänvaivaa oman muiston valitsemisesta, ah kuinka rentouttavaa!

Tekisi hieman mieli valita sama muisto Lauran kanssa, eli vuoden 2019 suurmiitti ja etenkin sen etkot Turussa. Hyvää pizzaa, ihania naisia ja naurua – bueno. Yritän kuitenkin keksiä jotain omaa sanottavaa, vähän kuin Piia Tamperetta muistellessaan ja Suvi haasteen starttauspostauksessa.

Tykkään monesta miittimuistosta, ja ensitapaamiset kaikkien ylläpitäjien kesken ovat myös kullanarvoisina mielessäni. Pohdin, pohdin ja pohdin piiiitkään, mikä olisi ollut se hetki jossa yhdistyisi lempparipiirteeni Kalenterimaniasta yleensä, sekä ylläpidon kesken toimimisesta manian eteen. Postauksen deadline alkoi jo painaa kovasti päälle, kun vihdoin sen oivalsin. #kmkesämiitti20 oli niin monen hyvän asian summa, etten voisi olla valitsematta sitä. Kyseessä ei ole vuosien taakse palaava muistelo, vaan hyvinkin tuoreessa muistissa oleva tapahtuma.

Vuosittaisten suurmiittien järjestäminen on aina ison ja pitkäjänteisen työn tulos, eikä stressaamiselta ole yhtenäkään vuonna ylläpidonkaan kesken täysin vältytty. Tänä vuonna kuitenkin tuntui että asiat sujuivat – koronasta huolimatta! Pandemia laittoi kapuloita huolella rattaisiin, ja muutoksia jouduttiin tekemään miitin ajankohdasta lähtien useita. Yhteistyöllä kuitenkin selätettiin eteen tulleet haasteet, ja miittipäivän aamuna vallitsi Karkkilassa hyvä fiilis. Työnjaot olivat selvät, koristeita lensi somistetiimin toimesta seinälle ja tavaroita pussitettiin järjestelmällisestä goodie bageihin. Koko miittipäivän tunsi tilassa ympärillään lämpöä, iloa ja naurua kuului milloin mistäkin puolelta hallia. Päivä tuntui erittäin onnistuneelta. Loppusiivoilut yhdessä kaikkien osallistujien kesken sujuivat lähes silmänräpäyksessä kun kaikki osallistuivat – kiitos vielä siitä jokaiselle!

KIITOS vielä kerran tästä kesämiitistä ylläpito – päivä oli kultaa ja oon meidän tiimistä super ylpeä, tästä jäi ihana musito!

♥, Inka