Avainsana: haastepostaus

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Carita

Tämän vuoden ensimmäinen haastepostaussarja starttasi viime viikolla, ja nyt oli minun vuoroni tarttua sen aiheeseen. Teemana on kirje vuodelle 2024, eli pääasiassa pohtia, mitä toivoo ja odottaa tältä juuri alkaneelta vuodelta.

Olen yleensä aiemmin ollut niitä ”uusi vuosi, uusi minä” -tyyppejä ja tehnyt aina vähintään yhden uudenvuodenlupauksen, jota en sitten kuitenkaan ole välttämättä edes pystynyt pitämään. Uusi vuosi on aina symboloinut uuden alkua ja mahdollisuuksia, joita se tarjoaa. Olen hypännyt tammikuun ensimmäiseen hirveällä pöhinällä, pää ajatuksia ja ideoita täynnä ja valmiina suorittamaan kaiken, mielellään jo heti ensimmäisellä viikolla.

Tänä vuonna vuoden vaihtuessa mieleni oli kuitenkin kummallisen tyyni. En muistanut tehdä mitään lupauksia ja jälkikäteen asiaa pohtiessani tajusin, etten edes olisi keksinyt, mitä erityistä olisin halunnut luvata. Suhtautumiseni alkavaan vuoteen on utelias ja odottavainen, mutta en ole tällä kertaa kasannut mitään suuria ennakko-odotuksia omasta suoriutumisestani tai siitä, miten asioiden pitäisi mielestäni mennä. Voi olla, että tämä on nyt vain joku ohimenevä mielenhäiriö, mutta toistaiseksi olen kliseisesti sitä mieltä, että kyllä se elämä kantaa.

Varovaisesti uskallan kuitenkin myöntää, että on minulla muutamia toiveita ja ajatuksia tästä vuodesta. Toivon ainakin, että pysyn terveenä ja saan jatkaa urheiluharrastusten parissa myös tänä vuonna. Toivon, että saan luettua monen monta kirjaa ja saan nauttia kivoista lukuelämyksistä. Toivon, että inspiroidun kalentereista, askartelusta ja maalaamisesta tänäkin vuonna. Toivon myös, että löydän edelleen innon uusia asioita kohtaan ja jaksan kiinnostua opettelemaan uutta samalla lailla kuin tähänkin asti – uusimpana esimerkkinä kuvassakin näkyvä Rubikin kuutio. Toivon, että tämän vuoden aikana opin ratkaisemaan sen ilman ohjeita!

Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä vuosi 2024 tuo tullessaan. Jos nämä ennakkotuntemukset yhtään näyttävät suuntaa, niin ainakin toivottavasti hieman rennompaa asennetta tulevaisuutta kohtaan!

-Carita