Avainsana: haasteet

Ajanhallintaa ilman ajan hallintaa

Kuvien kalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä ohi on mennyt vuodenvaihde, kolme viikkoa, viisi päivää, juhannus, synttärit ja kolme viikonloppua? Minä tiedän. Kaikki nämä päivät ja tapahtumat löytyvät kalenteristani, mutta hissi ei aina ole tuonut kirjoitettua tietoa ylös muistilokeroihin asti.

Vietin juuri kolmivuotispäivääni Kalenterimanian jäsenenä ja kaksivuotispäivääni ryhmän ylläpitäjänä. Kalentereitahan minulla on ollut useita, ja kalenterirauhaa on metsästetty välillä kissojen ja koirien kanssa. Minun on kuitenkin myönnettävä, että olen tehnyt usein merkintöjä jälkikäteen – tai jättänyt asioita merkkaamatta kokonaan. Päästyäni eroon elämääni terrorisoineesta kolmivuorotyöstä joka meinasi syödä elävältä viimeisetkin mielenterveyteni rippeet, on arkeni kuitenkin tasaantunut ja myös harrastamiseni solahtanut jonkinlaisiin uomiin. Rakkaustarinani Designoten kanssa elää vahvana, ja kalenteri kulkee mukanani kaikkialle. Kuitenkin esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen missannut kaksi eri deadlineä, vaikka ne ovat olleet viikkotolkulla kansien välissä ylhäällä. En ole hahmottanut ajan kulkua, enkä muutenkaan aina pysy perässä edes viikonpäivissä. Mietin, onko kalenteri minulle sittenkin pelkkä illuusio siitä, että minulla on joitain elämänlankoja käsissäni, ikään kuin rekvisiittaa tälle elämän parodialle.

Tulin siihen tulokseen, että onhan se illuusiokin, sellainen, jota kuorrutetaan tarroilla ja kauniilla teipeillä. Silloin, kun elämä on tuntunut paskalta, kalenterin sivuille on voinut luoda hyvää ja kaunista. Ja kun kalenterin sivuja on pikkuhiljaa kääntänyt eteenpäin, on aina koittanut paremmat ajat – kuten nyt, kun olen saanut mahdollisuuden tasaisempaan arkeen ja vapaisiin viikonloppuihin. Pelkästään työni tuo kalenteriin tärkeitä merkintöjä työvuorojen rinnalle. Vapaat illat mahdollistavat oikeastaan mitä vaan, vaikka useimmiten vetäydyn rauhassa kotisohvalle. Kas kummaa, säännöllinen elämä on vapauttanut aivoistani muistisoluja ja hyvänolontunnetta. Horisontissa siintää myös opintoja, iltakokouksia, miittejäkin – eli kalenteri tulee olemaan elintärkeä työkalu.

Enää pitää keksiä ja löytää ne keinot, joilla kalenteri nimenomaan tukee tätä kaikkea, eikä vain säilö sanoja hyvässälykyssä jälkikäteen kirjattuina. Onko sinulla idea minun auttamisekseni? Tule mukaan keskustelemaan Kalenterimanian ryhmään. Kirjoittelen sitten tuonnempana, miten olen asiassa edistynyt.

Terkuin, Suvi

ATC-kortti aiheella talvi – Piia

Tämänkertaisessa ylläpidon haasteessa mentiin niin kauas pois omalta mukavuusalueeltani, etteivät sanat riitä kertomaan. Minun oli pakko aloittaa toteutuksen suunnittelu perehtymällä siihen, mikä ATC-kortti oikeastaan edes on. Onneksi apu löytyi helposti Kalenterimanian blogista. ATC on lyhenne sanoista Artist Trading Card ja tarkoittaa tarkoittaa taidekeräilykorttia.

Haasteen yhteiseksi teemaksi oli valittu talvi, joten kortin tekoon siis mars! Yllätin itsenikin korttia suunnitellessani. Sen sijaan, että olisin suunnitellut kortin kuvan, lähdinkin toteuttamaan haastetta eri lähtökohdasta. Halusin korttiini erilaisia tekstuureja, kuten sileää, epätasaista, kiiltävää ja pehmeää, joten valitsin korttipohjaksi sinisen aaltopahvin.

Tarvikkeet kortin mittaamiseen ja leikkaamiseen löytyivät helposti luottopenaalistani. Alumiiniviivottimella oli helppo katsoa oikeat mitat. Vaikka tiesinkin ATC-kortin olevan kooltaan 64mm x 89mm eli vain hiukan pelikorttia suurempi, olin koko ajan mielessäni suunnitellut tavallisen kokoista postikorttia. Vasta korttia leikatessa asia konkretisoitui, ja tajusin, miten pieni ATC-kortti todellakin on.

Aloitin liimaamalla vanua lumikinoksiksi kortin alalaitaan. Tämä olikin yllättävän haasteellista, ja voin kertoa, että liimatessa vanua taisi löytyä enemmän sormiini liimaantuneena kuin itse kortista. Nyt asialle voi jo hymyillä, mutta korttia tehdessä ei todellakaan naurattanut. Sinnikkäästi jatkoin liimaamista ja lopulta olin tyytyväinen hankeen. Olin suunnitellut tekeväni myös lumilyhdyn, mutta se sai suosiolla jäädä toiseen kertaan.

Kuusi on tarra ja se symboloi sekä sileyttä että kiiltävyyttä. Olisi kenties ollut fiksumpaa valita korttipohjaksi tavallinen pahvi, mutta se ei olisi tuonut korttiin toivomaani tekstuuria.

Ensin olin ajatellut tehdä tähdet vetämällä valkoisen korjauslakan pisarasta hammastikulla sakarat tähdeksi. Päädyin kuitenkin jättämään korjauslakkatähdet toiseen kertaan ja koristelin kortin tarratähdillä.

Tällainen ensimmäisestä ATC-kortistani tuli ja itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Kortista löytyy erilaisia tekstuureja, joita suunnittelinkin.

-Piia

Aikaisemmin ATC-korttinsa ovat esitelleet AJ ja Milja.