Avainsana: haaste

Valoa pimeyteen – Laura

Tämä haaste oli jotenkin ihana! Juuri sopivaan saumaan, pimeimpään vuoden aikaan, kun maassa ei vielä lunta ja on satanut paljon.

Olen jo pitkään halunnut maalata enemmän, mutta en ole saanut tartuttua hommaan. Haasteen myötä päätin heti, että maalaan jotain ja nopeasti sitten päätin maalata viikkoaukeamalle aiheeseen sopivan teoksen. Tähdet on minulle erityisen tärkeitä, joten päädyin ottamaan aiheeksi tähtitaivaaseen liittyvän työn.

En uskaltanut alkaa suoraan viikkovihkon sivuille maalaamaan. Paperi ei kestä kovin hyvin vesivärejä ja toisaalta en ollut varma mitä haluan. Joten mittasin vihkon koon mukaan alueen vesiväripaperille ja aloin juuri mitään ajattelematta maalaamaan.Maalasin ensin taivasta, käytin muutamaa eri väriä ja hahmottelin pilvimäistä taustaa taivaalle. Välillä tuntui, ettei työstä tule mitään mutta pääosin homma tuntui mukavan rennolle!

Tämän jälkeen annoin työn kuivua. Kuivumisen jälkeen maalasin kuusimetsää. Mustaa kerrostin muutaman kerroksen, jotta sain syvän värin puihin.

Kun värit olivat kuivuneet, tein valkoisella tussilla erikokoisia ja muotoisia tähtiä sekä kuun. Tämän kuvan tekeminen oli äärettömän rentouttavaa ja maalaamisesta jäi mukava fiilis.

Lopuksi leikkasin työn irti ja liimasin viikkosivulle. Valitsin värimaailmaan sopivat viikonpäivätarrat sekä pienet numerotarrat.

Samalla tulin tehneeksi aivan uudenlaisen aukeamapohjan, joten tämä oli kaikinpuolin inspiroiva haaste.

-Laura

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira