Piia, AJ ja Milja ovat ennen itseäni jo pohtineet omalla kohdallaan harrastuksen haasteita. Nimetyiksi on tullut ihanien tarvikkeiden käyttäminen, tuunauskamojen mukana kuljettaminen ja oman tyylin löytäminen, sekä sille uskollisena pysyminen. Ja hitsi, voin sanoa että jokainen noista postauksista aiheineen herätti allekirjoittaneessakin myötäelävää hyminää; ”jep, kuulostaa tutulta”. Tarvikkeiden käytön ja kuljettamisen suhteen voisin kuitenkin sanoa, että ehkä tässä aletaan kohta kolmen vuoden mania-taipaleen jälkeen olla selvemmillä vesillä. Aikaa se on vienyt, mutta pikkuhiljaa on alkanut iskostua päähän se fakta, että käytettäväksihän niitä tarvikkeita hankitaan. Ja tulee nykyään jopa käyttäydyttyä tämän ajatuksen mukaisesti! Ainakin suurimmaksi osaksi aikaa..
Kuljettamisongelmat ovat myös kokemuksen myötä pienentyneet, ja miittiin tai reissuun koristeiden ja muiden tarvikkeiden pakkaaminen aiheuttaa aiempaa vähemmän harmaita hiuksia. Vaikka muutamia tuppoja tulee ehkä edelleen nyittyä kuontalosta irti kun tekee elämää suurempia päätöksiä sen suhteen, että mitkä washi-rullat juuri tänään ansaitsevatkaan tulla otetuiksi mukaan. Ovathan nämä sentään isoja kysymyksiä, hih.
Eniten ongelmia aiheuttaa nykyään itselleni Miljankin mainitsema haaste – kuinka muistaa shoppailuinnostus-puuskissa vaaleanpunaiset ostoslasit silmilläkin se oma tyyli, ja pysyä realistisena siitä mitä oikeasti itse käyttää. Kalenterin ja ehkä bujonkin osalta tämä oli jo hetkellisesti hallinnassa tuossa viime vuoden puolella, mutta sitten.. sitten tuli art journal. Art journal, johon olen oppinut käyttäväni myös sellaisia värejä, joille en muussa elämässä lämpene välttämättä lainkaan. Art journal, johon JOPA MINÄ _LEIMAILEN_. Art journal, joka aiheuttaa jatkuvasti tällä hetkellä jostain tavarasta luopumista miettiessäni ajatuksen ”mutta mitä jos tätä haluaisikin myöhemmin käyttää art journaliin..?”. Kalenterini sivuilla ei oikeastaan juurikaan vintage-tyyliä tai yltiöromanttisia hörhelöitä nähdä, mutta art journaliinhan niitä kyllä voisi kokeilla.. Mitenköhän muuten tuo vihreä väri, pitäisiköhän kokeilla kokonaan vihreää sivua art journaliin..? Aaaargh! Ymmärtänette idean.
Siispä jos oikein lyhyesti ja ytimekkäästi pitäisi nyt muotoilla yhteen lauseeseen, että mikä on suurin harrastus-haasteeni tällä hetkellä, menisi se jotakuinkin seuraavanlaisesti; Art journalin aloittaminen nollasi edistymisen oman tyylin löytymisessä – harrastuksen haasteet ovat alkaneet alusta!
♥, Inka
Muistikirjaksi valitsin tähän tarkoitukseen 
Aiheeseen sopivien, inspiroivien lainauksien kirjoittaminen tuntui tarpeeksi matalan kynnyksen tavalta aloittaa varsinainen muistikirjan täyttäminen. RuPaul’s Drag Racesta tuttu lausahdus keskellä sivua on omalla tavallaan selkäranka tälle muistikirjalle. Kyseinen lausahdus (joka tosin näin monen kauden katsomisen jälkeen ehkä toki on jo menettänyt suurimman hohtonsa..) kun on yksi niistä asioista, jotka ovat saaneet allekirjoittaneen alkamaan miettimään omaa olemassaoloaan oman hyvinvoinnin ja itsensä hyväksymisen kautta. Ehkä kliseisiä sanoja ja joitakin ällöttävää positiivisuutta, mutta kenties silloin tällöin se siirappinen höttö on juuri se, mikä voi saada aikaan pienen muutoksen negatiivisuudessa junnaamisen keskelle.
Ryhmässä kun aiheesta aloin kysellä, tuli vastauksia suorastaan sataen. Paljon hyviä ideoita erilaisten sivujen tekemiseen – ja niihin konkreettisiin itsestään huolehtimisen tekoihin!
Ylläolevissa kuvissa näkyvien lisäksi aloitin myös muutaman muun aukeaman: