** kuvassa näkyvä standard traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply
Kalenterimania on ollut jo useamman vuoden pystyssä ja painopisteet ovat vaihdelleet trendien ja ihmisten mukana. On luonnollista, että ryhmä elää sen hetken aktiivien mukana. Toki ylläpito omalta osaltaan ohjailee ja nostaa omia kiinnostuksen kohteitaan esiin, myös samalla luoden trendejä.
Pitkään esillä oli ihan älytön materialismi. Kaikkien piti saada kaikkea. Kittejä, kuukausiboxeja, kymmeniä kalentereita, sitä merkkiä ja tuota merkkiä. Se ei kuitenkaan ole harrastuksen ydin, vaikka osasta siltä varmasti tuntuukin. En ikinä halunnut, että Kalenterimania on materialismionnen kehto, se missä ihmisiä arvotetaan sen perusteella kuinka paljon rahaa laitat harrastukseen. Ei, en pidä sinusta yhtään sen enempää, vaikka sinulla olisi Foxy Fixin uusin traveler`s notebook. Se ei tee sinusta arvokkaampaa ihmistä, ei parempaa ystävää, eikä se oikeasti täytä tyhjiötä sisälläsi, jos se tyhjiö johtuu jostain isommista ongelmista.
Ja siksi julistin meille vuoden 2022 olevan TEKEMISEN VUOSI. Ei enää pelkkää ostosten ja uusien tuotteiden esittelyä, ei pelkkiä myymälöiden tuotteiden nostoja, vaan sitä että jokainen ihan oikeasti pysähtyvät tekemään. Tekemään jotain käsillään, pysähtyy miettimään sitä omaa tavaravuorta ja syitä niiden takana.
Tämän vuoden aikana olen käynyt useita keskusteluja ostomaniasta ystävieni kanssa. Olen pakottanut useamman pohtimaan, miksi pitää ostaa, miksi aina pitää saada uutta. Ja olen itse ostanut hyvin vähän. Ei ole oikeastaan ollut edes syytä ostaa, koska minulle haaliminen liittyi selkeästi omaan sisäiseen tyhjiööni. Siihen, etten ollut työelämässä vaan olin kotiäiti. Enkä ikinä halunnut olla vain äiti. Vaikka äitiys on aina ollut maailman tärkein työ, olen aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan sovi äitiyteen, koska en halua, että lapseni joutuu kasvamaan hirvittävien paineiden alla. Ja siksi minulle oli todella tärkeää löytää merkityksellinen työ.
Kun työelämä vei minut mukanaan, täyttyi myös tyhjiö. En ehtinyt enää selailla tarravalikoimia, uusia kalentereita, kadehtia muita. Sen sijaan olen pohtinut mistä saisin lisätunteja päiviini, jotta ehtisin vuoden teeman mukaisesti tekemään jotain. Toki olen tehnyt asioita tämän vuoden aikana. Olen aloittanut ja lopettanut kalenterin pitämisen, olen kirjoittanut sivukaupalla muistiinpanoja muistikirjoihin (en muuten omista enää YHTÄÄN tyhjää!) ja aloittanut lukupäiväkirjan, josta tykkään tosi paljon. Olen pohtinut paljonkin ensi vuoden kalenteria ja sitä, millaisen tarvitsen, jotta pysyn kartalla kaikesta. Mitään pakottavaa tarvetta ostoksille ei ole ollut.
Kaiken kaikkiaan koen, että vuosi on ollut hyvä. Se on ollut juurikin sitä mitä piti, tekemisen vuosi. Vähemmän ostamista, enemmän vanhojen juttujen käyttöä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
-Mira
