Avainsana: Filofax

Kesäretki Vihkokauppaan

Parisen viikkoa takaperin oli yksi tämän kesän kalenterimania-kohokohdistani, oli nimittäin reissupäivä Tampereelle. Äidin kanssa yhdessä kahden maanikon voimin hyppäsimme aamusesta liikenteeseen, ja strattailimme auton keulan kohti Tamperetta. Mikäs muukaan osoite olisi ollut ensimmäisenä navigaattoriin kirjoitettuna, kuin Hämeenpuisto 31? Jep, Vihkokaupan osoitehan se!

Matka sujui joutuisasti, ja sopivasti hieman Vihkokaupan ovien auettua jo olimmekin kärppinä paikalla. Ja miten ihana olikaan päästä paikanpäälle.. Koko Vihkokaupan tila huokuu omanlaistaan rauhaa ja iloa, sama seesteinen olo on jäänyt itselleni kerran aiemminkin kun olin päässyt käymään Vihkiksessä. Siitä tunnelmasta oli ihana imeä itseensä positiivista energiaa.

Ja entäs sitten ne tuotteet..? I-H-A-N-U-U-K-S-I-A. Kun 98% ajasta tavaroita katselee verkkokaupan kautta monenkin liikkeen osalta, on tuotteiden livenä näkeminen ainakin itselleni aina tietenkin ihanaa, mutta myös hieman häkellyttävää. Kaikki oli yhtäkkiä siinä naaman edessä, käsin kosketeltavissa ja tutkittavissa.

Jos olisin ollut ostamassa uutta muistikirjaa bullet journaliksi eli bujoiluun, tai päiväkirjaksi, olisi tämä ollut oikeaakin oikeampi hetki siihen. Muistikirjoja ja vihkoja kun kaupan nimen mukaisesti nimittäin hyllystä löytyi. Paljon. Ja montaa sellaista mallia tai merkkiä en ainakaan itse bongannut, josta ei olisi ollut näytekappaletta avattuna. Täydellinen hetki testailla eri muistikirjojen aukeavuutta, silitellä erilaisia sivuja, testailla miten kynät toimivat missäkin…

Hillitsin (tällä kertaa) kuitenkin itseni ja jätin vihkot ostamatta, mutta muutamaan kynään tuli sorruttua. Esimerkiksi Tombown Twintonet olivat olleet tuttuja vain nimen ja netissä nähtyjen kuvien puolesta, mutta sävyjen livenä näkemien, ja kynien itse testaaminen vakuuttivat minut nappaamaan muutaman ostoskoriin. Myös Fudenosuken värilliset versiot olivat viimein sormien ulottuvilla muutenkin kuin virtuaalisesti, ja pinkki oli pakko lopulta saada.

Reissupäivä oli todella antoisa, ja kotimatkalla tuli poikettua vielä Ideaparkissakin pyörähtämässä. Kotiin päästyä olo oli muunmuassa iloinen, ja väsynyt. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin Vihkokaupan uniikki tunnelma, ja Sandyn lämpöisyys. Siispä iso kiitos Sandy, kiitos Vihkokauppa – vierailusta jäi ostosten lisäksi käteen jälleen paljon muutakin.

♥, Inka

Kalenterimaanikko ostolakossa

Voihan ostolakko! Jo viime vuoden puolella tuli tuloihini melkoinen notkahdus, kun työkokeilusopimukseni loppui. Silloin piti tehdä päätös alkaa rajoittaa tätä minun henkilökohtaista ostohysteriaani, eikä edes pelkästään tuunaustarvikkeissa vaan ihan kaikessa. Mutta miksi ei tunnu lähellekään niin pahalle hillitä itseään kenkä- ja laukkuostoksilla kuin hillitä itseään ostamasta kaikkea sitä ihanaa, mitä meidän kauppiaillamme on myynnissä? Ja kaikkia ihania uutuuksia tulee koko ajan. Mä en kestä!

Olen sopinut itseni kanssa, että ensin pitää sitten myydä jotain tuunaustarvikkeita pois, ennen kuin saan tilata itselleni jotain uutta. Mutta, miksi se luopuminenkin on niin hirvittävän vaikeaa? Mietin, että myyn nuo kannet pois, kun en niitä käyttänyt. Otan kalenterin kannet käteeni, ja simsalabim sitten ne ovatkin taas niin ihanat ja niitä en malta myydä. Kyllä minä niitä vielä tulen käyttämään. Entäs jos en saa samanlaisia tilalle enää, jos nyt myyn ja sitten haluaisinkin käyttää niitä, Kuulostaako tutulta? Leimoja on laatikollinen. Nehän minä voisin myydä, kun en niitä niin paljon käytä. Alan käymään laatikkoa läpi ja kohta huomaan leimailleeni päiväkirjaan tunnin verran. Washiteippejä on varmaan satoja, mutta kun tyttärenikin tarvitsevat niitä.

Kierre on loputon. Lopulta sitä myytävää ei sitten olekaan. Tietokoneellani on auki kaupan nettisivut ja siinä komeilee tuote, joka olisi nyt ihan pakko saada. Se tuska! Kalenterimania-ryhmässä joku linkitti taas ihanan uutuustuotteen seinälle, sekin pitää käydä katsomassa. Ooh ja aah miten ihana, mieleni alkaa pyörittää miten ihana se olisi ja mihin käyttöön voisin sen ostaa, noille tarroille ja tuolle tarraviholle olisi ihan varmasti käyttöä. Tuo washi on ihan pakko saada. Välilehtiä ihanista tuotteista on auki selaimessa päivä tolkulla. Ja käyn niitä tasaisin väliajoin ihailemassa ja huokailemassa. Vielä kuitenkin päätökseni on pitänyt ja pankkitili kiittänyt.

Joskus on kovin vaikeaa ajatella järkevästi kaikkien näiden ihanien tuotteiden ja tavaroiden mylläkässä ja mun ostohousuni senkun paukkuvat jos niille tilaisuuden antaa. Upean tarjouksen kohdalle sattuessa haluaisin ostaa kaikkea ihanaa koko ajan lisää. Sitten katson varastojani ja pakotan itseni ajattelemaan, että käytän niitä ensin pois ja sitten vasta uusia, tai voisinhan vaikka vaihtaakin jonkun kanssa.

Vuoden alussa halusin ja tarvitsin lisäosia Happy Planneriini, joten laitoin Filofaxini myyntiin Kalenterimanian Kirppikselle. Sehän kävikin heti kaupaksi ja sain antaa luvan itselleni tilata tarvitsemani lisäosat Klemmarikellarista, tosin vain sillä summalla mitä myynnistäni olin saanut. Voitte muuten uskoa, että kun pakettini saapui, niin intoni sen kanssa oli vielä tavallistakin suurempaa! Olin harkinnut ostokseni tarkkaan ja tilannut vain sen mitä tarvitsin. Taputin itseäni henkisesti olkapäälle ja olin maailman onnellisin. Ostolakkoni oli kuitenkin pysynyt.

Rakkauvella Eija