Tiedän niin hyvin sen tunteen, kun on päässyt vauhtiin kalenterin kanssa ja on siitä niin onnellinen. Tämä on juuri minun näköiseni ja juuri minulle paras. Ja silti vilkuilee vieraisiin pöytiin. Sama tuntuu toistuvan minulla joka vuosi ja monta kertaa. Kuinka saavuttaa se tila, jossa selviää ilman hairahduksia kaikkien ihanien uutuuksien keskellä? Uutuuksiahan nimittäin tulee jatkuvasti, ja voin itse ainakin myöntää olevani aika useinkin mainonnan uhri.
En usein käytä kalenterirauha-käsitettä, sillä minulla se rauha todennäköisesti häviää sen sileän tien, kun sen sanan suustani päästän! Siispä jätetään se sana pois kokonaan, ja tässä postauksessani vain kerron, kuinka minä olen yllättävänkin tyytyväinen tähän tämän hetken kalenteripakettiini, joka minulla on käytössä.
Kalenterinani tänä vuonna on Hobonichi Cousin. Olen opetellut käyttämään kuukausinäkymää, jota ennen en ole sujuvasti saanut käyttöön! Olen tästä oikein ylpeä. Päivä per sivu antaa runsaasti tilaa kirjoittelulle, ja Hobonichi toimittaa minulla ennen kaikkea päiväkirjan virkaa. Menot ja muistettavat asiat menevät kuukausinäkymään, ja se on toiminut oikein hyvin.
Art journalina minulla on Seppälän valokuvaamo Vaasan kalenteri, jonka sain yhteistyönä teettää itse ottamallani kuvalla. Rakastan sitä! Aiemman postaukseni kyseisestä kalenterista voit lukea täältä. Tänne talletan kaiken mitä en voi ottaa Hobonichini väliin. Tämän art journalin kanssa on niin ihanaa mennä vain fiiliksen mukaan – ei tarvitse aina olla visiota mitä tekee. Joskus riittää, että sinne väliin nappaa talteen jotain, mitä voisi ajatella käyttävänsä myöhemmin. Art journalista on kirjoitettu Kalenterimanian blogissa aiemminkin, tsekkaa yksi kirjoituksista täältä!
Kolmantena käytössä olevana kalententeriasiana minulla on Erin Condrenin blanko vihko. Vihkossa seuraan liikunnan määrää, ruokavalion muutosta sekä muita terveyteen vaikuttavia seikkoja. Ensi viikon aukeamasta näkyy kuvassa osa. Ei ole ollenkaan tarkoitus joka päivä käydä jumpassa tai onnistua täydellisesti! Kaikki muutos on kotiin päin, ja yritän asettaa realistisia tavoitteita ja toivoa, että pienillä asioilla saisi vaikutuksia aikaan. Vihko on siihen täydellinen! Tarrat vihkosen kaunistukseksi löysin Chic Companylta! Samoja tuotteita tälläkin hetkellä löytyy Heidin Korttipajalta. Lehtiö, jossa on paljon tekstitarroja, on isompaa tarraa ja kapea lehtiö sisältää paljon pikkuisia treenitarroja. Käyvät monen kokoisiin kalentereihin molemmat tarralehtiöt!
Tässäpä minun kolmikkoni tähän vuoden alkuun. Olen oikein tyytyväinen matkatessani näiden kanssa kohti kevättä!
-AJ
Minä olen se, joka elää adrenaliinilla, joka etsii ja janoaa seikkailuja, uusia kokemuksia, jännitystä vatsanpohjassa, huumaavaa iloa. Vaikka ja ehkäpä juuri siksi, että rakastan arkea haluan siihen jotain extraa. Varsinkin jos puhutaan asiasta jonka ylipäätään pitäisi ilahduttaa minua, en näe mitään syytä miksi pitäisi pakottaa itsensä tekemään jotain mitä en oikeasti halua tehdä. Kalenterimania on minulle yksi tapa nollata päätä, siirtää ajatukset pois huolista ja murheista, se on tapa rauhoittua ja istua alas. Tiedän että monilla ryhmäläisillä on periaate että samaa kalenteria on käytettävä vuosi. Tottakai se olisi unelma, kaikki yksissä kansissa. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän että minun on turha edes yrittää. Kalenterini menevät vaiheittain, samoin kuin muukin elämä. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Ja yleensä kun menee huonosti, jää aiempi kalenterini sivuun ja siirryn seuraavaan.
