Avainsana: Epson-tulostin

Journalointia ja printteritestausta

Mainos: kuvan kynät saatu yhteistyössä Ajastolta.

Se olisi jälleen yksi maanantai ja uusi viikko edessä. Mainitsin taannoin ryhmässä taipuneeni ja hankkineeni vuosien jahkailun jälkeen tulostimen. Valintaan vaikutti osin myös ryhmäläisten suositus mitä merkkiin tulee – omani kun on Epson Ecotank. 

Lähdin testaamaan ihan perinteisesti kuvien printtaamista, vaikkakaan en ollut hankkinut tätä kirjoittaessa valokuvapaperia. Tarkoitus on alkuun katsoa mihin printteri pystyy niin sanotusti perusasetuksia säätämällä ja kopiopaperia käyttämällä. Toki valokuvapaperin aika jossain kohtaa varmasti tulee, mutta koska tarkoitus on tässä vaiheessa vain saada  joitakin kuvia journaliin ei laadun suhteen ollut rima liian korkealla. (Kerta lienee jotakuinkin ensimmäinen tässäkin suhteessa!)

Ensimmäisenä testiin pääsi tietysti Väiski, jonka pentukuvia päätyi nyt koristamaan Stalogyn ensimmäistä sivua. Jälkikäteen ajatellen se, etten löytänyt kunnollista liimarolleriani ja jouduin käyttämään Pentelin rolleria, jossa liima on nestemäisempää saattoi aiheuttaa muutaman ylimääräisen rutun paperiin. Toisaalta jälki on oman näköistä, ja olin joka tapauksessa lisäämässä sivuille myös tarroja ja washia, joten menköön tämä nyt sitten testisivuna siitä mitä paperi kestää ja mitä ei. Tarkoitus on kirjoittaa pentuajasta muutamia muistoja kuvien avulla talteen. Jäi nimittäin jossain määrin häiritsemään etten ehtinyt tehdä tätä oikea-aikaisesti siinä itselle täysin uuden vaiheen timmellyksessä.

Ei tuo tulostin sinänsä vielä mun harrastusta mullistanut, mutta myönnetään nyt kuitenkin että olisi sille ehkä aiemminkin käyttöä ollut – etenkin muistojen tallettamismielessä. Ja toki Canvassa ja Pinterestissä odottaa muutamiakin tulostettavia kokonaisuuksia, joista todennäköisesti lisää myöhemmin – ainakin kuvien muodossa ryhmän albumeissa.

Tällaisin kuulumisin marraskuun työkiireiden keskeltä. Ihanaa viikkoa kaikille, tulkaa kertomaan ryhmän puolelle mitä teidän syyskalenterointiinne on viime aikoina kuulunut.

-Janita R.

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ