Taas nopeaa pikkukässäilyä johonkin tekstiilipintaiseen kalenterijuttuun. Tarvitset tulostetun kuvan tai tulostepaperille piirretyn kuvan, tuorekelmua, leivinpaperia, silitysraudan ja tekstiilipinnan jolle kuvan haluat. Paikka voi olla kankainen kalenterinkansi, penaali, kestokassi, työtuolin päällinen, kankainen välilehti… kunhan se on puhdas ja saat sen tasaiseksi silitysalustalle.
Leikkaa haluamasi kuva muotoonsa. Ota pala tuorekelmua joka on kuvaa isompi ja laita kuva tuorekelmun päälle ja asettele päälle toinen tuorekelmun pala. Siisti kelmun pinnat tarvittaessa saksilla, mutta jätä kelmua reilusti kuvan reunojen yli. Asettele kuva kangaspinnan päälle kuva ylöspäin ja peitä leivinpaperilla. Silitä ilman höyryä hetki. Aloitin lämmöllä yksi, mutta omalla raudallani jouduin nostamaan lämpötilan kakkoseen.
Anna silityskuvan jäähtyä kokonaan viidestä kymmeneen minuuttia ja poista vasta sitten leivinpaperi. Tuorekelmun sulamislaadusta riippuen voit tarvita tuplakerrokset kelmua. Itse tein toisen kuvan niin, että alla sekä päällä on kaksi palaa kelmua ja toisessa kuvassa yksi kerros kelmua alla ja päällä. Eri merkkien kelmuilla saa varmasti erilaista jälkeä, joten ei kuin testaamaan!
Omat kuvani kiinnitin vanhan t-paidan helmaan, kierrätystä sekin, jotka pääsevät jossain kohtaan ompelukoneen alle penaaliprojektiin. Pesunkestäviä kuvista tuskin tuli, joten se kannattaa pitää mielessä, vaikka somen ihmeellisessä maailmassa tällä tekniikalla tehtailtiin ”printti”paitoja… saanen kuitenkin epäillä. – Tia
Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena oli tehdä ATC-kortti talviteemalla. Minä en ole kummoinenkaan askartelija, joten jännitin kortin tekoa paljon jo etukäteen. Ei varmaankaan tarvitse siis erikseen todeta, että tämä oli ensimmäinen ATC-korttini ikinä. Kun vielä tajusin, miten pienestä kortista (64mm x 89mm) on kyse, olin entistäkin epätoivoisempi. Ei kuitenkaan auttanut muu kuin tarttua härkää sarvista ja lähteä katsomaan mitä lopulta saisi aikaan!
Aloitin leikkaamalla mustasta kartongista oikean kokoisen palan korttipohjaksi. Näin joskus viime vuoden puolella ryhmässä hauskan tekniikan, jossa akryylimaalilla ja elmukelmulla oli tehty kuvoita ATC-kortin taustaksi. Halusin kokeilla tätä ja sekoitin sinisestä ja valkoisesta akryylimaalista mielestäni sopivan, talvisen sävyn. Maalasin kartongin sillä ja lätkäisin päälle rypistettyä elmukelmua. Annoin korttipohjan tämän jälkeen kuivua ihan rauhassa.
Kun pohja oli kuiva, revin elmukelmun varovasti pois. Lopputulos ei ollut ihan sellainen mitä olin ryhmässä nähnyt, ja epäilinkin laittaneeni pohjaan liikaa maalia. Sain kuitenkin aikaiseksi ihan hauskan röpelöisen pinnan, joten päätin sen olevan riittävän hyvä. Tämän jälkeen laitoin korttipohjaan kaksi ohutta palaa hopeista washia, koska halusin aloittaa kortin varsinaisen sisällön tekemisen jostain tutusta ja turvallisesta. Liimasin washin kahden vastakkaisen kulman yli.
Jostain syystä heti korttia ja sen teemaa ensimmäistä kertaa miettiessäni mieleeni tulivat paperista askarreltavat lumihiutaleet, jollaisia lähes jokainen on joskus koulussa päässyt tekemään. Halusin siis tehdä pari sellaista ATC-korttiini. Ongelmaksi muodostui hyvin nopeasti se, että hiutaleiden pitäisi olla todella pieniä mahtuakseen korttiin. Tavallisen tulostuspaperin jouduinkin hylkäämään hyvin nopeasti, koska sen leikkaaminen niin pieneksi taitettuna ei edes suhteellisen terävillä saksilla onnistunut.
Päätin kokeilla hiutaleiden tekoa silkkipaperista. Kirosin ideaani muutaman kerran leikellessäni silkkipaperista pieniä neliöitä ja taitellessani niitä pieniksi kolmioiksi. Piirsin lyijykynällä etukäteen merkit siihen mistä kohtaa aioin leikata, koska olin varma, että muuten leikkaisin helposti liikaa. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain aikaiseksi kaksi ihan siedettävän näköistä lumihiutaletta, joiden päätin kelpaavan hyvin tähän tarkoitukseen.
Ennen kuin ehdin edes ajatella hiutaleiden liimaamista, alkoi päässäni muodostua eräänlainen idea. Minulla soi jo valmiiksi päässä Frozen-elokuvasta tuttu Let it go -biisi, ja totesin, että voisin napata siitä lainauksen korttiini. Päätin sitten samalla yhdistää korttiin muutakin Frozen-teemaista. Tulostin netistä löytämäni mustan Elsa-silhuetin ja leikkasin sen melkein ääriviivoja pitkin. Totesin, että pieni valkoinen reuna saa suosiolla jäädä.
En halunnut liimata Elsaa korttiin sellaisenaan, vaan halusin sille jonkinlaisen taustan. Löysin laatikostani mintunvihreän kakkupaperin ja päätin hyödyntää sitä. Leikkasin kakkupaperista sopivan kokoisen palan ja liimasin sen ATC-korttiini oikeaan alakulmaan. Tämän jälkeen liimasi Elsa-silhuetin sen päälle.
Tässä kohtaa oli hyvä hetki kiinnittää korttiin myös aiemmin askartelemani lumihiutaleet. Päätin olla olematta turhan tarkka siitä mihin kohtaan kiinnitän mitäkin ja mennä fiiliksen mukaan. Toki myös kortin rajallinen koko hieman vaikutti sommitteluun.
Lumihiutaleet kiinnitettyäni palasin Let it go -biisin lainaukseen. Päädyin valitsemaan lauseen “The cold never bothered me anyway.” Naputin dymolla jokaisen sanan erikseen ja liimasin ne sitten korttipohjaan. Osa kirjaimista jäi hieman hailakoiksi, mutta päätin ettei se häiritse minua liikaa ja annoin asian olla. Ihan lopuksi liimasin korttiin vielä pari lumihiutaleen muotoista paljettia, jotka satuin löytämään laatikosta.
Siihen nähden miten paljon kortin tekeminen minua jännitti ja miten paljon sähläämistä prosessiin kaiken kaikkiaan sisältyi, olen tyytyväinen lopputulokseen. Nyt voin ainakin sanoa edes kerran elämässäni tehneeni ATC-kortin.
