Avainsana: Elämäntapa

#maniaperhe

Kuvissa näkyy yhteistyönä saatuja kalentereita Ajastolta.

Kalenterimania ja kalenterituunaus on vuosien varrella kasvanut elämäntavaksi, suureksi yhteisöksi, turvasatamaksi harrastukseen hurahtaneille ja sen kanssa suuntaa vielä etsiville. Sieltä voit löytää vertaisesi, tukeaan antavan yhteisön sekä tarvittaessa olkapään. Kalenterimaniassa luodaan suhteita, ystävystytään ja löydetään sielunkumppaneita. Paikka jossa voit olla oma itsesi ja hehkuttaa rauhassa kuinka hieno kalenteri sinulta löytyy.

Olen löytänyt yhteisön, jossa on ihanat jäsenet ja osaan olen päässyt tutustumaan erilaisissa miiteissä, tuunaushaasteisiin osallistumalla, ryhmän seinällä kalenterikuvin, postauksin ja off topic -ketjun kautta välillä hyvin henkilökohtaisellakin tasolla ajatuksia vaihdellen. Kalenterimanian ylläpito on ihan huippu tiimi erilaisia persoonia ja taiteellisia sieluja, eri luovuuksien saralla. Jokaista tarvitaan kun yhteen puhalletaan.

Kalenterimanian kautta olen saanut (toivottavasti) elinikäisiä ystäviä, johon nyt postauksellanikin viittaan. Olisin ehkä törmännyt joskus myöhemminkin kalenterimaniaan, mutta kuin kohtalo, matkani kalenterimaniassa on yhtä pitkä, kuin on ryhmän olemassa olokin. Kävin yksin ryhmän miiteissä (tapahtumissa), tutustuin Miraan, sitten ylläpitoon ja vuosien varrella ihanien tyyppien ryhmä kasvoi ja syntyi tiivis kaveriporukka.

Paikkakunnasta riippumatta, tiedän, että kaveriporukan viestiryhmässä on joku kelle jutella ilot, surut, yhdessä itketään ja nauretaan. Tuetaan ja ”potkitaan takalistoon” jos tarve vaatii. Hassutellaan, jaetaan kannustavia ja tyhmänhauskoja meemejä. Reseptejä, kirjavinkkejä, muuttoapua ja vertaistukea. Jokaista meitä kuitenkin yhdistää Kalenterimania tavalla tai toisella (Mira).

Reilu viikko sitten sain viettää kesäpäivää Porissa näiden rakkaiden ystävien parissa. Koitamme vuosittain saada edes kerran koko porukan kasaan ja vuoroin järjestää kesäinen nyyttäri-piknik jonkun kotikaupungissa. Joskus tapaamisissa omistajaa vaihtaa tarrat ja joskus vaatteet. Pääasia kuitenkin on nähdä, kuulla, olla osana ja kukaan ei lähde tyhjällä vatsalla kotiin.

Erityiskiitos ystävyydestä maniasiskoni, kanssamaanikkoni, porttolaperunani : Mira, Terhi, Inka, Suvi, Carita, Susanna, Sanna, Elina, Laura, Janita ja Jenni. Ilman teitä, päiväni olisivat huomattavasti ”hiljaisemmat” ja tylsemmät, kiitos siis että olette (sydän) #maniaperhe

– Tia

Remake-haaste: Planner painonhallintaan

Valitsin haasteeseeni tämän postauksen. Mutta teen tämän enemmänkin keskittyen elämäntapa-remppaan. Eli liikunta, ruoka, paino ja mitat.

Chic Companylta ostettussa Mambin tarrasetissä olikin sopivasti tähän sopivia tarroja 🙂

Ennen lapsia olin, noh en hyvässä, mutta ok kunnossa (ja sellaiset 15kg kevyempi). Esikoisen synnytyksessä kaikki mahdollinen ja mahdoton meni pieleen ja oltuani reilun 2viikkoa täysin vuodepotilaana letkuissa, kuntoni tietysti romahti. Synnytyksestä toipumiseen meni yli puoli vuotta, enkä senkään jälkeen saanut itseäni fyysisesti kuntoon, kun kuopuss ilmoitti jo tulostaan. Joten kunto on ollut kaikkea muuta kuin hyvä.

Maalla asuminen ja pihatyöt auttoivat ensihätään ja tästä lähdetään nyt kohottamaan oikeasti kuntoa, tiputtamaan se ylipaino ja hakemaan energiaa arkeen ja työhön. Aloitin nyt salilla käynnin Miran kanssa ja nämä olisi kiva merkitä jotenkin muutenkin kuin vain kirjoittamalla. Hikiliikunnalle on vielä merkit haussa, mutta joogapäiviä merkitsemään käytän tätä leimasinta joka esittää joogaavaa ukkelia.

Tavoitteena on jooga 2 kertaa viikossa, joten näitä merkintöjä saa lätkiä mukavan määrän kalenteriin. Näiden perään sitten kivalla pirteällä värillä ajat. Jooga siksi että selkäni on aina ollut huono, mutta nykyään vieläkin ongelmaisempi ja vaatii huoltoa. Ja tämän kehon notkeuskin vastaa lähinnä rautakankea.

Liikunnalle muutenkin laitan keltaista, oranssia ja muita pirteitä värejä. Sellaisia hyvän fiiliksen värejä.

Liikunnan lisäksi merkkaan kalenteriin herkkupäivät. Koska viikottainen herkkupäivä on pakko, sitä ilman en selviä. (Jos tulee herkuteltua toisenakin päivänä, vähennän sen seuraavasta viikosta.)

Kerran kuussa punnitaan ja mitataan (koska se mitta kertoo enemmän kuin vaaka). Nämä tulee kätevästi viikkoaukeaman notes-osioon. Voi olla että siirrän nämä viellä jossain vaiheessa listaksi johonkin, jotta pysyn paremmin kärryillä.

Painoa tietysti oisi kiva pudottaa vähän reilumminkin, ja kiinteyttää tätä leikkauksien tuhoamaa vatsanaluetta. Mutta pääasia minulla tässä on parempi olo, se että peilikuva ei kuvota, ja tärkeimpänä huonon selän kuntoutus sekä vaurioituneen olkapään pito kunnossa.

Ruokia en sen enempää seuraile kalenterissa, koska tiedän että se lähtisi minulla jossain vaiheessa yli. Joten nyt keskityn lähinnä seuraamaan herkkupäiviä, liikuntaa, joogaa ja muuten tämän prosessin etenemistä. Toki katson mitä suuhuni pistän ja muutan ruokailutottumuksia tervellisimmiksi, mutta ei mitään kalorien laskemista tai orjallista suupalojen listaamista.

Kesäkuntoon 2020! 😀

 

-Sanna