Valmistuin ammattikoulusta ompelijaksi vuonna -96 ja muistan kuinka jo niihin aikoihin mietin olisiko keinonahalle mahdollista maalata. Mielessä näkyi iltapuku korsettimaisella yläosalla, suurella maalauksella. Olin harrastanut öljyvärimaalausta pienestä pitäen ja ajatus näiden kahden taidon yhdistämisestä kutkutti. Se jäi kuitenkin kokeilematta, osin siitä syystä etten tiennyt mihin niin suuritöistä ja ”överiä” asua tarvitsisin eikä öljyväreillä voisi edes nopeasti testata ideaa, koska maali kuivuu niin mahdottoman hitaasti.
Ajatus kuitenkin muhi kaikki nämä vuodet mielessäni. Maalaamisen ilo hautautui kiireen alle kahdeksikymmeneksi vuodeksi vain herätäkseen uudelleen, kun kokeilin akryylimaaleja työpaikallani. Olen myös aina rakastanut tehdä listoja, keräillä kauniita vihkoja, tehdä käsitöitä ja tuunata kierrätysmateriaaleilla. Liityin Facebookissa Kalenterimanian ryhmään ja aluksi ihailin vain pitkään muiden upeita tuotoksia ja haaveilin. Siellä silmiini osui kauniita traveler’s notebookien kansia, ja tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut! Sopivan pieni materiaalinkulutukseltaan ja työmäärältään ja just sopivankokoinen maalaustestipohjaksi. YES!!
Hain samana päivänä pätkän valkoista keinonahkaa ja testasin heti kotiin päästyäni, miten maali siihen tarttuu. Ja tarttuihan se! Epäilin aluksi myös kuinka pystyn ompelemaan paksuja kerroksia kotikoneella ja tein yömyöhään testitilkun intoa puhkuen. Lisäsin kerros kerrokselta kangasta ja aina vaan kone kulki yli. Loistavaa!! Seuraavana yönä oli vaikea nukkua, kun visio kasvoi päässäni, enkä meinannut malttaa odottaa seuraavaa iltaa, että pääsisin kokeilemaan itse kannen ompelua.
Tiesin heti, että haluan kanteen naisen kasvot, joita olen nyt muutenkin innostunut maalaamaan. Etsin netistä ideoita ja suurimman vaikutuksen teki nuoren Dimitra Milanin työt, ja päätinkin ottaa yhdestä hänen värikkäästä työstään mallia. Lisäksi halusin kukkasia ja niihinkin hain mallia netistä.
Tarvitsin myös kovikkeen kansien sisään, ne leikkasin edullisesta muovikansiosta. Sitä käytin myös kulmien muodon kaavana. Olin jo ostanut muutaman 11X21 cm vihon, ja niitä mallailemalla piirsin kankaalle tulevan kannen muodon. Leikkasin muovikansion kauttaaltaan sentin pienemmäksi ja nuuttasin selkämykseen viivoja, jotta kansi pääsee paremmin taittumaan.
Tikkasin ensin pikkutaskujen taitteet, jonka jälkeen ompelin ne kiinni sisäkansiin leveä hymy huulillani. Ompelin päällikanteen vahvikkeen selkämykseen ja lopuksi yhdistin kannet toisiinsa. Aloitin alaosasta takaa ja yläosan taakse päästyäni sujautin muovin sisälle ja tikkasin reunan loppuun.
En ollut perfektionistina täysin tyytyväinen reunoihin, ne kun eivät millään täysin pysy samassa linjassa taskujen ja muiden paksujen kerrosten kohdalta. Saksilla niitä on vaikea saada siistittyä ja meinasi jo usko mennä ja parku tulla. Sitten muistin askarteluvuosieni luottovälineen. Kirurgiveitsen! Niitä myydään apteekissa ja ovat luonnollisesti mahdottoman teräviä, mutta toimivat tässäkin. Pikkasen mua kyllä
huvitti, kun menin ”kirurgimaski” naamalla kysymään kirurgiveitsiä farmaseutilta, niin kuin olisin kokenut jonkun ammatillisen minäkriisin. Teki mieli kovastikin selitellä, mutta vielä niitä myytiin (jopa minulle maskeineni) eivätkä ole hinnalla pilattuja. Suosittelen kaikkeen pikkutarkkaan työhön. Niitä löytyy kahta eri kokoa, ainakin tästä meidän pikku kyläapteekista. Reiät kävin teetättämässä suutarilla, koska halusin niihin vahvikkeeksi pienet purjerenkaat, enkä luota itseeni niiden vasaroijana.
Kannet oli valmiina ja sitten alkoikin se jännittävin vaihe. Piirsin ohuella tussilla luonnostelut ja aloin rohkeasti maalaamaan. Täytyy sanoa, että vaikka se tuohon keinonahalle onnistuukin tehdä, on pinta haastavampi kuin canvas. Kun pohja ei ole huokoinen, niin maali ei sekoitu yhtään alla olevaan kerrokseen. Tuntui että maalasin monta kertaa täysin samaa kohtaa, tummensin ja vaalensin… ja taas tummensin. Se saattoi johtua myös siitä, että oon niin mahdoton nysväri.
Kukkia lisäilin yksi kerrallaan ja puntaroin jätänkö sen siihen vai maalaanko myös taustan? Kanssamaanikot ehdottivat, että jätän taustan valkoiseksi ja maalaan myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu. Näin teen, koska just nyt tämä tuntuu aivan mun omalta, juuri tällaisena. Se siis on mahdollista, keinonahalle voi taiteilla. Tulin, näin ja koitin!
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Jinna, kahden teinin ylpeä äiti ja luova maanikko
Muita töitäni ja valokuvausharrastustani pääsette halutessanne kurkkaamaan Instagram-tililtäni, joka löytyy nimellä jinsku.
