Avainsana: diy kannet

Ekologiset vaihtoehdot kalenterikansien maailmassa

Kalentereiden kansissa on jo vuosia nähty käytettävän tekonahkaa ja nahkaa sekä tietysti erilaisia kankaita. Mutta nyt tutustutaan vähän tarkemmin pariinkin erilaiseen ekologiseen vaihtoehtoon: nahkapaperi ja korkkikangas.

Nahkapaperi on selluloosasta ja lateksista Saksassa kehitetty materiaali, joka on kuivana kuten kartonki, paperimaista ja jäykkää, sitä voi jopa repiä, mutta kastuessaan siitä katoaa tuo jäykkyys ja tilalla on pehmeämpi, nahkamainen materiaali, joka ei repeä ja kestää taittelua ja muotoilua. Se kestää jopa 40 asteen konepesun. Itse en sitä tosin ole kokeillut, tyydyin ainoastaan liottamaan palasia lavuaarissa, kun ekan kerran nahkapaperiin tutustuin kokeillessani, miten siitä onnistuisi kannet Nuunaan.

Ja onnistuihan ne. Itselleni tyypilliseen tapaan ei työn etukäteissuunnitteluun juurikaan käytetty aikaa, vaan matkaan rynnättiin heti kun idea oli syntynyt. Materiaalina oli jo aiemmin kesällä ostamani ruusukullan värinen nahkapaperi ja Nuuna oli kokoa L.

Mittailin suunnilleen tarvitsemani palojen koot, summamutikassa saumanvaraa extraksi, muutama taskuksi sopiva pienempi pala. Ensin ajattelin, että surauttelen palat vaan yhteen ihan kuivana, mutta sitten onneksi muistin jostain kuulleeni (Kädentaitomessuilla luultavasti), että palat kannattaa ainakin kostuttaa ensin jotta työstö on vähän miellyttävämpää ja pinnan ulkoasua voi muokata esimerkiksi rypistelemällä märkää materiaalia. Niinpä valutin lavuaarin täyteen vettä ja laitoin palat sinne lillumaan. Valitettavasti mulla ei näistä vaiheista ole valokuvia. Hetken verran liottuaan päätin kokeilla minkä näköistä pinnasta tulee, jos palat rypistelee ja sitten oikoo. Ei hyvä, pinta näytti ryppyiseltä paperipussilta, paikassansa varmasti ihan passeli, mutta ei kalenterin kansissa. Niinpä testiin pääsi silitysrauta. Varovasti silittelin leivinpaperin läpi nurjalta puolelta märkiä nahkapaperin paloja ja nyt ulkonäkö rupesi pikkuhiljaa miellyttämään silmää: ei tasainen, tehdasmainen, ei myöskään liian ryppyinen, vaan sopivasti elämää nähnyt. Ja myös sopivasti kuivahtanut, vähän nahkea ja mukavan taipuisa. (Mies pyöritteli silmiään katsellessaan mun värkkäilyitä.) Siispä ompelemaan.

Ompelu olikin helppoa. Ainoastaan palojen kiinnittäminen toisiinsa oli vähän haastavaa koska nuppineuloja ei voinut käyttää (koska niistä olisi jäänyt reikiä). Niinpä mentiin vähän summamutikassa varsinkin taskujen osalta, reunojen ompeluun (tein kaksinkertaisina kannet, jotta rakenteesta tulisi sopivan jäykkä ja kestävä, kulkihan kalenteri minulla repussa mukana) käytin nahkatöissä käyttämiäni muovisia nipistimiä. Kangas tuppaa ommellessa venymään ja vanumaan, mutta nahkapaperin kanssa ei sitä ongelmaa ollut. Eli jos ompelukone itseltä löytyy, nyt kipin kapin kokeilemaan nahkapaperin ompelua.

Nahkapaperi ilmeisesti kutistuu jonkun verran kastuessaan, eli tarkat mitat vaativat työt kannattaa tehdä pestystä/vähintäänkin kunnolla kastellusta materiaalista, jotta mahdollinen kutistuminen ei myöhemmin aiheuta ongelmia.

Toinen itseäni jo tovin kiinnostanut materiaali on korkkikangas. Korkkkikangas on siis kangasta, jossa polyester-verkon päälle on liimattu luonnon korkkia (tai paksummissa kankaissa pohjana voi olla myös puuvillakangas). Se on taipuisaa, sitä on helppo leikata ja ommella. Vahvuuksia on erilaisia, omani oli paikoitellen lähes läpikuultavaa, mutta kangaskaupasa  metritavarana olen nähnyt myös mm tikattuja, esimerkiksi laukkuihin ja muihin käyviä paksuja korkkikankaita.

Toisin kuin nahkapaperi, korkkikangas ei kestä pesua eikä silitystä. Sitä on kuitenkin yhtä helppo ommella ja leikata, mitään erikoistyövälineitä ei tarvita.

Ensimmäinen työ korkkikankaasta oli kynätasku kalenterin ympärille. Olin aiemmin tehnyt samanlaisen jo nahkapaperista, tosin koristeena siinä oli rusetti. Ja kuten aiemminkin on kymmeniä kertoja käynyt, materiaali vei taas mennessään ja pitihän tästäkin testata millaiset kalenterin kannet voisi pikaisesti tehdä. Ja koska ensi vuoden bullet journal oli vielä ilman kansia, päätyi se uhriksi tällä kertaa.

Halusin simppelit kannet, ei mitään ylimääräisiä taskuja, ainoastaan kynälle ja parille muulle pikku jutulle omansa. Indiedori oli ehkä suurin innoittajani läpän ja siinä olevan taskun osalta. Muistikirjalle ompelin korkkikankaasta kapean kiinnityskaitaleen, johon takakansi oli helppo pujottaa. Itse asiassa myös nahkapaperikansissa oli sama kiinnityssysteemi. Ja koska korkkikangas ei kutistu, oli mitoitus helppoa, puolitoista senttiä ylimääräistä saumanvaroja varten korkeudessa, muuten vähän vähemmän. Koko rakenteen sai kerta-ompelulla kasaan, lopuksi sitten vielä taskun toisen reunan tikkaus. Aikaa koko hommaan taisi mennä noin 10 minuuttia. Kiinnityksen tein kimaltavasta kuminauhasta ja kahdesta ympyränmallisesta palasta.

Nämä ekologiset vaihtoehdot tuovat mukavaa vaihtelua DIY- askarteluun, aloittelijakin ompelun saralla saa varmasti tehtyä itselleen näyttävätkin kannet, nuo metallinhohtoiset nahkapaperit on ihania.

Vuosi vaihtuu ihan juuri, nyt jos koskaan on hyvä aika tehdä uuteen kalenteriin kannet jos niitä ei vielä ole olemassakaan. Materiaaleja voi yhdistellä, eri väreillä saa sommiteltua vaikka mitä kuvioita, pintaan saa vaihtelevuutta pesulla… Vain oma mielikuvitus on rajana, Pinterestistä tähänkin aiheeseen liittyen löytyy vaikka kuinka paljon ideoita.  Ohessa on yksinkertainen mitoitusohje korkkikansien ompeluun.

Nahkapaperikannet kulkivat mukana reilun puoli vuotta, mitään merkittävää kulumaa ei sinä aikana ehtinyt tulemaan, eli kestävyys tuntuu olevan ihan hyvä. Korkkikansista ei vielä ole kokemusta kuin yhden miitin verran, mutta uskoisin senkin olevan ihan käypä materiaali kansiaskartelussa.

Ompelun iloa ja rohkeutta tutustua materiaaleihin toivottaa Piia

Pitkään kypsytelty idea on puoliksi tehty

Valmistuin ammattikoulusta ompelijaksi vuonna -96 ja muistan kuinka jo niihin aikoihin mietin olisiko keinonahalle mahdollista maalata. Mielessä näkyi iltapuku korsettimaisella yläosalla, suurella maalauksella. Olin harrastanut öljyvärimaalausta pienestä pitäen ja ajatus näiden kahden taidon yhdistämisestä kutkutti. Se jäi kuitenkin kokeilematta, osin siitä syystä etten tiennyt mihin niin suuritöistä ja ”överiä” asua tarvitsisin eikä öljyväreillä voisi edes nopeasti testata ideaa, koska maali kuivuu niin mahdottoman hitaasti.


Ajatus kuitenkin muhi kaikki nämä vuodet mielessäni. Maalaamisen ilo hautautui kiireen alle kahdeksikymmeneksi vuodeksi vain herätäkseen uudelleen, kun kokeilin akryylimaaleja työpaikallani. Olen myös aina rakastanut tehdä listoja, keräillä kauniita vihkoja, tehdä käsitöitä ja tuunata kierrätysmateriaaleilla. Liityin Facebookissa Kalenterimanian ryhmään ja aluksi ihailin vain pitkään muiden upeita tuotoksia ja haaveilin. Siellä silmiini osui kauniita traveler’s notebookien kansia, ja tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut! Sopivan pieni materiaalinkulutukseltaan ja työmäärältään ja just sopivankokoinen maalaustestipohjaksi. YES!!


Hain samana päivänä pätkän valkoista keinonahkaa ja testasin heti kotiin päästyäni, miten maali siihen tarttuu. Ja tarttuihan se! Epäilin aluksi myös kuinka pystyn ompelemaan paksuja kerroksia kotikoneella ja tein yömyöhään testitilkun intoa puhkuen. Lisäsin kerros kerrokselta kangasta ja aina vaan kone kulki yli. Loistavaa!! Seuraavana yönä oli vaikea nukkua, kun visio kasvoi päässäni, enkä meinannut malttaa odottaa seuraavaa iltaa, että pääsisin kokeilemaan itse kannen ompelua.


Tiesin heti, että haluan kanteen naisen kasvot, joita olen nyt muutenkin innostunut maalaamaan. Etsin netistä ideoita ja suurimman vaikutuksen teki nuoren Dimitra Milanin työt, ja päätinkin ottaa yhdestä hänen värikkäästä työstään mallia. Lisäksi halusin kukkasia ja niihinkin hain mallia netistä.

Tarvitsin myös kovikkeen kansien sisään, ne leikkasin edullisesta muovikansiosta. Sitä käytin myös kulmien muodon kaavana. Olin jo ostanut muutaman 11X21 cm vihon, ja niitä mallailemalla piirsin kankaalle tulevan kannen muodon. Leikkasin muovikansion kauttaaltaan sentin pienemmäksi ja nuuttasin selkämykseen viivoja, jotta kansi pääsee paremmin taittumaan.

Tikkasin ensin pikkutaskujen taitteet, jonka jälkeen ompelin ne kiinni sisäkansiin leveä hymy huulillani. Ompelin päällikanteen vahvikkeen selkämykseen ja lopuksi yhdistin kannet toisiinsa. Aloitin alaosasta takaa ja yläosan taakse päästyäni sujautin muovin sisälle ja tikkasin reunan loppuun.


En ollut perfektionistina täysin tyytyväinen reunoihin, ne kun eivät millään täysin pysy samassa linjassa taskujen ja muiden paksujen kerrosten kohdalta. Saksilla niitä on vaikea saada siistittyä ja meinasi jo usko mennä ja parku tulla. Sitten muistin askarteluvuosieni luottovälineen. Kirurgiveitsen! Niitä myydään apteekissa ja ovat luonnollisesti mahdottoman teräviä, mutta toimivat tässäkin. Pikkasen mua kyllä
huvitti, kun menin ”kirurgimaski” naamalla kysymään kirurgiveitsiä farmaseutilta, niin kuin olisin kokenut jonkun ammatillisen minäkriisin. Teki mieli kovastikin selitellä, mutta vielä niitä myytiin (jopa minulle maskeineni) eivätkä ole hinnalla pilattuja. Suosittelen kaikkeen pikkutarkkaan työhön. Niitä löytyy kahta eri kokoa, ainakin tästä meidän pikku kyläapteekista. Reiät kävin teetättämässä suutarilla, koska halusin niihin vahvikkeeksi pienet purjerenkaat, enkä luota itseeni niiden vasaroijana.


Kannet oli valmiina ja sitten alkoikin se jännittävin vaihe. Piirsin ohuella tussilla luonnostelut ja aloin rohkeasti maalaamaan. Täytyy sanoa, että vaikka se tuohon keinonahalle onnistuukin tehdä, on pinta haastavampi kuin canvas. Kun pohja ei ole huokoinen, niin maali ei sekoitu yhtään alla olevaan kerrokseen. Tuntui että maalasin monta kertaa täysin samaa kohtaa, tummensin ja vaalensin… ja taas tummensin. Se saattoi johtua myös siitä, että oon niin mahdoton nysväri.


Kukkia lisäilin yksi kerrallaan ja puntaroin jätänkö sen siihen vai maalaanko myös taustan? Kanssamaanikot ehdottivat, että jätän taustan valkoiseksi ja maalaan myöhemmin lisää, jos siltä tuntuu. Näin teen, koska just nyt tämä tuntuu aivan mun omalta, juuri tällaisena. Se siis on mahdollista, keinonahalle voi taiteilla. Tulin, näin ja koitin!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Jinna, kahden teinin ylpeä äiti ja luova maanikko


Muita töitäni ja valokuvausharrastustani pääsette halutessanne kurkkaamaan Instagram-tililtäni, joka löytyy nimellä jinsku.