Avainsana: dingbats

Pimenevät illat inspiraation lähteenä

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.

Minä olen syksyn lapsi. Vaikka kesän valoisuus tuo paljon energiaa, rakastan yli kaiken sitä, kun illat rupeavat pimenemään ja puiden lehdet vaihtavat väriään tuoden värien kirjon mukanaan. Pimenevien syysiltojen viettäminen lämmin teekuppi kädessä joko lukien kirjaa tai istuen alas askartelupöydän äärelle on niin rentouttavaa. Ja kuinka ihanaa onkaan kuunnella sateen tasaista ropinaa kaikessa hiljaisuudessa.

Syksy on myös hyvä tekosyy lukittautua neljän seinän sisälle vedoten juurikin pimeään ja sateeseen, paneutuen vaikka uusiin juttuihin tai vanhoihin turvallisiin tapoihin. Olen huomannut, että mitä pidemmälle olemme tätä vuotta menneet, sitä enemmän olen taas kaivannut uusien asioiden kokeilemista ja sitä terapeuttista tekemistä, mitä askartelu on minulle parhaillaan ollut.

Tässä postauksessa näkyvä sivu on muhinut ideana päässäni jo useamman päivän, kun olen samalla miettinyt, miten ihmeessä haluan sen toteuttaa. Tuppaan välillä ylianalysoimaan tekemisiäni, jonka takia itse aloittaminen saattaa olla hankalaa. Nyt nappasin vain itseäni miellyttävät musteet hyllystä ja surutta lähdin tuputtelemaan väriä sivulle. Vaikka huomasin kesken kaiken, että en omistanutkaan pientä pyöreää leimasinta, omalla tavalla tykkään jopa enemmän tästä hätäratkaisusta, jonka sain aikaiseksi söpöllä minisydänleimasimella.

Mikä on sun lempiasia syksyssä? Tuoko syksy sulle uutta inspiraatiota vai tuntuvatko pimenevät illat enemmänkin väsyttäviltä? Tule keskustelemaan tästä lisää Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelle! Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikkoa kaikille!

– Laura

Rakas päiväkirja

Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.

Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!

Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.

Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!

Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.

Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.

Maanantaiterkuin Surppa