Avainsana: dingbats pro

Mixed mediaa Lauran kanssa – neiti Värikäs

Muistikirja, leimasin sekä muste on saatu Vihkokaupalta.

Heippa hei! Taas on aika lähteä tutkimaan yhdessä mixed median maailmaa ja otetaan työn pohjaksi yksi lemppari kierrätysmateriaaleistani eli paperitavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Näillä saa tekstuurin lisäksi kivasti väriä työhön ja sen myötä ainakin itselle iskee usein pieni inspiraatiopuuska, kun lähden pohtimaan työn etenemistä.

Lähdin liikkeelle siitä, että revin jotakuinkin sopivan kokoiset suikaleet paperia ja sivelin Gel mediumia muistikirjan sivulle. Rypyttelin paperia pinnan muovaamiseksi ja sen jälkeen kiinnitin vielä reunat sivelemällä lisää liimaa paperin päälle ja reunoille. Tämä kuivuu välillä ihan tuskaisen hitaasti omille hermoilleni, joten lisäsin nopeasti perään jo oranssinkin silkkipaperin ja kerrostin sitä vihreän kanssa.

Seuraavaksi lähdin kaivelemaan akryylimaalejani. Halusin saada jonkin kivan, sopivan värin sivulle, ja päädyin lopulta Amsterdamin keltaiseen. Puristin väriä valmiiksi sivulle ja lähdin levittämään sitä ihan tavallisella siivoussienellä. Sienellä tuputtelemalla maaliin jää kiva, huokoisen näköinen pinta, joka on peräisin sienen koostumuksesta.

Väriä levitin tyhjän tilan lisäksi myös paperien reunoille ja siirsin sitä pieniä määriä tuputellen myös pidemmälle vihreään silkkipaperiin asti. Värit olivat ehkä aavistuksen liian lähellä toisiaan, jotta olisivat paremmin näkyneet, mutta ainakin väreihin tulee pientä vaihtelua.

Tykkään lisätä töihini joko leimasisimilla tai sapluunoilla kontrastia. Tällä kertaa tartuin suloiseen ympyräleimasimeen ja oranssiin väriin, jotka sain muutama vuosi takaperin Vihkokaupan ylläripaketista. Tämä kombo on todella toimiva omasta mielestäni, mutta taas kerran olin liian hätäinen odottaessani maalien kuivumista. Muutamat renkaat levisivätkin leimatessa, mutta sillä mentiin.

Halusin saada jonkinlaisen ihmishahmon työhön ja hetken varastojani kaiveltuani bongasin tämän hauskan die cut -pään, jolle päätin itse sitten rakentaa mekon paperikosta ja piirtää kädet ja jalat (surkeilla) piirrustustaidoillani. Oletettavasti pää on Art by Marlenen käsialaa, jonka kollaasipaperikko on itse asiassa myös käytössä tässä.

Päätin ohuella permanenttikynällä ”rajailla” mekon reunoja, hakien hieman samanlaista fiilistä, mitä pään art stylessä oli käytetty. Sen jälkeen mustalla akryylimaalitussilla lähdin tekemään kenkiä ja käsiä – taas kerran huomatakseni, ettei gel medium ollut vieläkään kunnolla kuivunut. Pienen taistelun jälkeen sain jotakuinkin itseäni miellyttävän lopputuloksen ja lisäsin vielä neitokaisen käteen yhden PET-kukkatarran.

Muutama hauska tekstitarra Tim Holtzin tarrakirjasta, mustalla tussilla vielä reunoille kehykset (edelleen tussi tuntui kärsivän sivun märkyydestä) ja muutamaan renkaaseen lisäsin pieniä pisteitä niitä korostaakseni. Ja työ oli sillä valmis!

Olen suhteellisen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka saammekin nähdä, ovatko kynäni enää malttamattomuuteni takia käyttökelpoisia jonkin ajan päästä (hupsista!). Tykkään todella paljon art journal -töistä, joissa on paljon erilaisia elementtejä ja tekstuuria. Toivottavasti taas tämän postauksen myötä siellä ruudun takana innostut kokeilemaan uudenlaisia materiaaleja ja jos lähdet kokeilemaan, näkisin mielelläni mitä sait tehtyä! Nähdään ryhmän puolella ja ihanaa kevään jatkoa sinulle!

– Laura S.

P.S. Aikaisemmat Mixed mediaa Lauran kanssa -sarjan postaukset löydät täältä.

Sanahaaste – Laura S.

Muistikirja saatu Vihkokaupasta.

Heippa hei! Tänään onkin minun vuoroni hypätä uusimman haastesarjamme kimppuun, joka starttasi viime viikolla. Kaipasimme pitkästä aikaa konkreettista tuunaushaastetta, joten kyselin ryhmän puolella teiltä jäseniltä sanoja, joista sitten valitsin haasteeseemme seuraavat neljä: yrtti, piilossa, aalto ja hymy. Toteutustapa ja -tyyli luonnollisesti oli vapaa, joten oman työni lähdin toteuttamaan art journaliini kollaasiksi.

Ensimmäisenä lähdin käsittelemään sanaa hymy, joka toi minulle ilmeen lisäksi mieleen valokuvan ottamisen. Happy mailista ikuisuuden mukana roikkunut Polaroid-kuvan reuna löysikin vihdoin käyttökohteensa tämän myötä ja juuri postissa saapunut stanssattu kamera sai heti tulla kaveriksi. Uusimpien PET-teippirullien joukosta valikoitui myös tähän työhön yllä olevan sohvakuvan lisäksi muutama muukin.

Työn pohjalle halusin jotain hieman tummempaa ja rauhallisemman väristä, joten nappasin PET-teippikuvan taustan lisäksi kaksi muutakin paperia samaisesta paperikosta ja lähdin kerrostamaan niitä sivulle. Tämän jälkeen kiinnitin Polaroid-kuvakokonaisuuden sivun yläreunaan.

Ruututeippifanina halusin lisätä värimaailmaan sopivaa oranssia ruutuwashia lisäväripilkuiksi sivulle, samalla tuomaan myös sellaista tunnelmaa, että Polaroid-kuva ja alareunan paperi olisi todellisuudessa kiinnitetty teipillä eikä liimattu paikoilleen. Laitoin tässä välissä myös kiinni PET-teipistä leikatun tyttökuvan (liimasin ensin valkoiselle paperille, josta leikkasin irti) sekä kameran Polaroid-kuvan reunoille.

Sanaa yrtti lähdin ensin metsästämään tarra- ja teippivarastoistani, mutta koska en löytänyt mitään sopivaa ja silmää miellyttävää, päädyin hieman soveltamaan tätä kohtaa ja valitsin toisesta PET-teipistä nämä todella kauniit neidonhiuspuun syksyiset lehdet. (Ja voihan tämänkin laskea käytännössä yrtiksi, sillä neidonhiuspuusta valmistetaan luontaistuotteeksi uutetta.)

Seuraavana lähdin valloittamaan sanaa piilossa. Tämä tuntui aluksi olevan haasteen vaikein sana ja pohdin alkuun, että olisin tehnyt työhön jonkinlaisen kurkkausluukun. Päädyin kuitenkin muutaman ideoinnin päätteeksi valita tällaisen läpikuultavan, lähes kangasmaisen paperin, jota värjäsin musteella sivun värimaailmaan sopivammaksi.

Ujutin paperin yläreunan Polaroid-kuvan sekä washiteipin alle ja liimasin sen muuten toiselta sivulta kiinni. Näin näyttää ihan siltä, että tyttö kurkkaisi verhon takaa. Laitoin samantyylisen värjätyn palan paperia myös sivun yläreunan puolelle, tasapainottamaan työtä.

Viimeisenä haastesanana oli aalto. Olin aluksi sitä mieltä, että aion kuitata haastekohdan paperikon kuviointeihin vedoten, mutta päätin vielä kaivaa sapluunani esille ja etsiä sieltä sellaista, joka toisi mieleeni aallot. En halunnut tehdä kaikesta ihan sanatarkkaa, joten suurin osa on myös sana-assosioinnin tulosta. Tuputtelin myös sapluunan käytöstä ylijääneet musteet sivun reunoille, jonka jälkeen lisäsin vielä muutamat tekstitarrat työtä koristamaan. Myös kameran väritin lopulta, kun valkoinen tuntui niin irralliselta sivun yläreunassa.

Tällainen työ syntyi kokonaisuudessaan! Miten itse olisit lähtenyt toteuttamaan haastetta? Tee ihmeessä oma versiosi ja jaa se meille ryhmän puolella. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja inspiroivia hetkiä tulevaan viikonloppuun!

– Laura S.