Avainsana: color crush a5

Oman tuunaustyylini kehittyminen ja harrastuksen haasteet

Kun aloitin kalenterituunauksen laitoin aukeamalle korkeintaan pari pätkää washiteippiä ja keskimäärin kolme tarraa varovasti. Samlla hihitellen ”Onkohan tämä nyt liikaa?” Austin Powers -elokuvien Tohtori Pahalta näyttäen. Tuolloin käytössäni oli vielä A5 -kokoinen Color Crush Webster’s Pagesin vaakapäivä-inserteillä, joten aukeamat lähes kumisivat tyhjyyttään. Eräältä kanssamaanikolta sain kylläkin kommentin ”tykkään sun tyylistä, se on niin kivan selkeä”.

Omaan makuuni sivut olivat liian valjuja ja vähän turhankin selkeitä. Ihailin Kalenterimanian facebook -ryhmässä muiden toinen toistaan runsaampia ylitsepursuavan upeita luomuksia. Aloin tykästymään kerrostetumpaan tyyliin ja pikkuhiljaa aloin rikkomaan rajoja – kirjaimellisesti. Tarra osittain washin päälle ja toinen tarra vielä sen päälle, kun ennen teipit ja tarrat olivat kunnioittavan välimatkan päässä toisistaan, lähes sotilaallisissa riveissä. Koska olen vähän harakka, tulivat myös foilatut tarrat ja glitterteippi osaksi vakiokalustoani. Tårta på tårta!

Vaikka viehätyin runsaammasta tyylistä, kokonaan alkuperäiset sivut peittävä no white space -tyyli ei tuntunut kuitenkaan yhtään omalta, mutta ilmeisesti olen kuitenkin hyvin vahvasti matkalla sitä kohti. Asia, jota olen alusta asti kovasti vierastanut, on valmiit tarrakitit ja erityisesti niiden boksitarrat. Tilasin kyllä muutaman todella kauniin kitin Tapio’s Daughterilta, mutta ne lojuivat tarrakansiossani reilusti toista vuotta ennen kuin rohkenin kokeilla viikkoaukeaman tuunausta kitillä. En jaksanut välittää olivatko boksit mitoitettu juuri minun kalenterilleni, sillä yritin päästä eroon liiasta ajattelusta, koska juuri se on tuunaustani eniten rajoittava tekijä.

Vähintään puolet kalenterituunauksen hauskuudesta on minulle ollut ennen varsinaisen tuunauksen aloittamista yhteensopivien teippien ja tarrojen etsiminen, kunnes siitä tulikin suurin kompastuskiveni. Varastojen karttuessa kaikkien tuunaustarvikkeiden läpi kahlaaminen ja valinnanvaikeus alkoivat viemään niin paljon aikaa ja energiaa, että kun olin vihdoin löytänyt värin tai teeman puolesta toisiinsa sopivat jutut, en jaksanut enää koristella aukeamaa. Moni Kalenterimanialainen varmasti pystyy samaistumaan siihen tilanteeseen, kun tiedät että JOSSAIN on juuri sopiva tarra, mutta et kuollaksesikaan muista missä eikä se tietenkään tule vastaan vaikka kuinka selaat arkkeja läpi. Uskon etten ole yksin senkään asian kanssa, että tarvikkeita on tullut osteltua jonkinlaisessa huumassa ja niitä on päässyt kertymään enemmän kuin ehtii käyttää, ja jatkuvasti kauppoihin virtaa uusia entistä ihanampia juttuja. Vanha vitsi onkin, että askartelutarvikkeiden ostaminen ja niiden käyttäminen oikeasti ovat kaksi eri harrastusta. Ja niiden järjestäminen kolmas!

Järkevällä säilytyksellä toki voi jonkin verran lievittää ongelmaa, mutta itse haastoin itseni käyttämään jo olemassa olevat tarvikkeet lähes kokonaan pois ennen kuin hankin uusia, joten jatkossa joudun varmasti monesti mukavuusalueeni ulkopuolelle tuunatessani. Olen huomannut tuunaustapani noudattavan melko pitkälle aina samaa kaavaa ja haluaisinkin löytää taas uusia tapoja toteuttaa kauniita aukeamia. Onneksi kalenterimanian kuukausittain vaihtuvat haasteet ja jäsenten omat ketjut antavat aina uutta inspiraatiota.

Mikä on sinun suurin haasteesi? Mikä sinua inspiroi?

Tiina T.

Kalenterimaanikon keittokirja

En ole todellakaan mikään ”kodinhengetär” mitä tulee ruoanlaittoon, ja keittiöni onkin lähinnä paikka ruokkia kissat ja hakea jääkaapista jotain nopeaa syötävää. Ei sillä, että olen oikeasti yllättävän hyvä tekemään ruokaa ja leipomaan, mutta en vaan pidä sitä millään tapaa mielenkiintoisena puuhana. Silloin joskus harvoin, kun jaksan alkaa tekemään alusta asti sapuskaa tai leipomaan jotain, teen lähes poikkeuksetta samoja ruokia. Päätin kuitenkin, että en voi aina elää pelkällä Tom Yum -tofulla tehdessäni sapuskaa, ja tarvitsisin jonkun selkeän listauksen ruoista joita osaan ja tykkään tehdä. Ja samalla myös paikan, jonne listata uusia ruokatuttavuuksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Kalenterimaanikolle tämä tarkoitti tietenkin vain yhtä asiaa – uutta planneria. Halusin reseptejä varten raikkaat ja värikkäät kannet, jotka houkuttelisivat tarttumaan vähän useammin resepteihin ja ruoanlaittoon kuin mitä tällä hetkellä teen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin Webster’s Pagesin ihanan Color Crush A5 -plannerin minttuna. Sisältä kannet ovat valkoiset kultaisilla foil-pilkuilla, joten yhdistelmä on juuri semmoinen kivan raikas ja pirteä.

 

 

Suurin syy valitsemalleni kalenterimallille oli kuitenkin nämä ihanat Carpe Diemin resepti-insertit, joihin ihastuin heti nähdessäni ne Vihkokaupan sivuilla. En normaalisti viehäty tällaisista hyväntuulisista, rustiikkisista jutuista, mutta resepteille nämä ovat aivan täydelliset. Näissä on jotain kivaa keittokirjojen viehätysvoimaa sillä plussalla, että pääsen kirjaamaan itse haluamani reseptit tänne – olen ollut lapsesta asti kasvissyöjä, ja suuressa osassa keittokirjoja on aina valtavat osuudet liharuoille, ja kasvisruokakirjat ovat usein todella tylsiä. Näiden inserttien myötä saan täyttää sivut juuri minulle itselleni käytännöllisillä resepteillä.

 

 

Inserttisetin mukana tulee tällaisia kivoja retrohenkisiä välilehtiä, joilla on helppo erotella reseptit haluamallaan tavalla. Välilehdet on muotoonleikattu, joten niissä on kätevä tabiosuus sivussa, johon pystyy merkkaamaan välilehden alle kuuluvien reseptien lajin vaikkapa mukana tulleilla tekstitarroilla, kuten itse olen tehnyt.

 

 

Heitin resepti-inserttien lisäksi plannerin väliin yhden CC:n kansien mukana tulleen dashboardin erottamaan leivontareseptit ”normiruoista”, sillä haluan tämän plannerin olevan nimenomaan idioottivarma käyttöä ajatellen. Perfektionistina tykkään kaiken olevan tip top, ja tällaiset pienet yksityiskohdat ovat suuri mukavuuskysymys mulle käyttöä ajatellen. Sen vuoksi varmaan ihastuin myös tähän inserttisettiin, sillä ”kaikki valmiina” -tyyli iskee muhun yleensä kovaa.

 

 

Ja vaikka välilehtien tekstit ovatkin älyttömän kliseisiä ja semmoisia joihin en normaalisti tarttuisi, tuo tämän kalenterin selaaminen aina hyvän mielen mukanaan. Kirkkaat ja pirteät värit, söpöt pienemmät välilehtijutut – kuten ylläoleva sitruuna – sekä yhtenevä teema ovat jotenkin vaan kietoneet maanikon mieleni ympärilleen.

 

 

Itse reseptisivut ovat simppelit ja käytännölliset, ja niistä löytyy myös kivat lisät vaikeusasteiden ja arvostelujen seuraamisen myötä. Näihin on helppo kirjata selkeästi haluamansa ohjeet, ja lisäsivuja voi tarvittaessa ostaa pelkkänä omana pakettinaan. Mitään superpitkiä reseptejä varatulle tilalle ei mahdu kirjoittamaan, mutta tällaiselle helppoja ja nopeita ruokaohjeita suosivalle nämä ovat enemmän kuin hyvät. Plussaa rengassysteemille sopivasta designista – reseptejä on helppo siirrellä ja poistaa oman maun mukaan, tai vaikka aloittaa joku reseptisivujen vaihto kavereiden kesken!

 

 

Tarra-addiktina mun piti tottakai ostaa myös tämä teemaan sopiva setti muun sälän lisäksi. En ole vielä korkannut tarra-arkkeja, mutta näille tulee kyllä varmasti paljon käyttöä reseptien koristelussa. Paljon kivempaa tuijotella värikkäillä tarroilla koristeltuja sivuja kokatessa, kuin vanhaa ja tylsää keittokirjaa!

 

 

Enää puuttuu kaikkien kivojen reseptien etsiminen ja kirjaaminen ylös. Onneksi tämä pohja on mulla nyt valmiina, ja loput kerkeän laittamaan sivuille sitä mukaa kun hyviä reseptejä tulee vastaan! Iskeekö teihin tällainen tapa säilyttää reseptejä?

 

– Milja