Avainsana: chic company

Päiväkirjan kirjoittaminen rutiiniksi

Onko siellä muita, joilta löytyy lipaston laatikoista useita kesken jääneitä päiväkirjoja? Täältä nimittäin löytyy niitä päiväkirjoja – ainakin parisenkymmentä! Ihailen ihmisiä, jotka saavat pidettyä kirjoittamisensa rutiinina. Ja nimenomaan pitkäaikaisesti! Jokaisen aloitetun päiväkirjan kohdalla olen visusti päättänyt, että aion kirjoittaa joka ilta, tai vähintään aina viikonloppuisin. Ennätykseni rutiinin ylläpidossa taitaa olla kaksi kuukautta..

Jälleen vuodenvaihteen kieppeillä kalenteriajatusten lisäksi mietin, pitäisikö kalenterin rinnalle aloittaa päiväkirjaa. En saanut oikein ideaa toteutuksesta, joka olisi tuntunut tarpeeksi inspiroivalta, joten ajatus jäi. KUNNES. Kunnes Chic Companylle rantautui myyntiin uusimmat Heidi Swappit, ja vooooi pojat miten meikäläinen rakastui! En ole vielä kertaakaan aiemmin lämmennyt personal-koolle kalentereissa, mutta nyt nöyrryin koon edessä, sillä glitterpinkit kannet olivat vain jotain aivan liian vastustamatonta. ❤

Kun pyörittelin uutta kaunokaista käsissäni ja lueskelin viikkoaukeamilla olevia quoteja, iski ahaa-elämys. Tottakai tästä tulisi nyt päiväkirja! Se tuntui hyvältä ajatukselta heti sen päähän juolahdettua.

– kannet ovat kauniit – check!

– kannet ovat kivan tuntuiset silitellä – check!

– välilehdet, värimaailma (PINKKIÄ) ja sisältö kokonaisuudessaan miellyttää silmää – check!

Kalenteri siis tuntuu sekä ulko- että sisäpuolelta luokseenkutsuvalta, minkä luulisi edistävän kirjoittamisen rutinoitumista. Ainakin alkuhuumassa kalenteri on saanut paljon silittelyä osakseen, enkä usko silittelyn kivuuden kovin dramaattisesti vähenevän.

Takaraivossa kalvaa silti pieni epäilys siitä, että mitä jos innostus kuitenkin pääsee jälleen lopahtamaan. Pahan päivän ja motivaatiokadon varalle päätinkin listata kirjoittamaan inspiroivia asioita, syitä kirjoittaa, ja vinkkejä kirjoittamisen pitämiseen mielekkäänä!

❤ Päiväkirjan kirjoittaminen on terapeuttista! Sinne voi vuodattaa paha oloa tai purkaa ärsytystä ilman, että se haittaa tai loukkaa ketään muuta – turvallista siis kaikille osapuolille.

❤ Kirjoittaessa asioita ylös saattaa saada mitä parhaimpia ahaa-elämyksiä. Vähän kuin antoisissa keskusteluissakin, voi kirjoittaessakin käydä niin, että vasta asiaa ulostuodessa saattaa tajuta jotain uutta. Joskus jopa itsestään ja omista arvoistaan tai tunteistaan. Itsetutkiskelun välineenä päiväkirja on siis mainio väline!

❤ Muistoihin palaaminen. Jos kirjoittaa ylös ihania tapahtuneita asioita, kauniita ajatuksia tapahtuista ja ihmisistä, on tuollaisiin kirjoituksiin ihanaa palata! Toisaalta myös vaikeiden asioiden käsittelyn lukeminen jälkikäteen saattaa antaa perspektiiviä ja opettaa omalla tavallaan.

❤ Älä kirjoita väkisin tietyllä tavalla. Tästä mun pitäisi itse ottaa koppi, sillä tapaan asettaa ehkä hieman liian korkealentoisia tavoitteita kirjoittamiselle. Jos kynään tarttuessa väsyttää ja päässä liikkuu lähinnä silmät, ei ole pakko vuodattaa juuri silloin paperille sielun syvimpiä tuntemuksia kaunokielellä. On ihan ok kirjoittaa vaikka vain, että oli kiva työpäivä, iltaruoaksi oli makaronilaatikkoa ja koira söi taas ärsyttävästi kengännauhoja. Tai että ”tyhmä päivä”.

❤ Visuaalisuus! Pyri tekemään kirjoittamisesta kivaa myös silmille. Personoi vanhan vihkon kannet, valitse lemppariväriset kalenterinkannet, lisää sivuille tarroja.. Ja ennenkaikkea – anna itsesi toteuttaa päiväkirjaasi juuri sinulle sopivalla tavalla! Päiväkirja on yksi henkilökohtaisimpia asioita, mitä keksin. Sen suhteen ei pitäisi olla paineita siitä miltä sen ”pitäisi” näyttää, vaan tehdä juuri itseään varten.

❤ Älä lannistu. Vaikka kirjoittamiseen tulisi pitkäkin tauko, älä lyö hanskoja tiskiin. Tauko voi olla juuri sitä – tauko. Ei loppu!

Itse aion tehdä tästä todella överin päiväkirjapläjäyksen. Varsinkin nyt, kun Swappille uutena ominaisuutena tässä kalenterissa on kuusi rengasta, esimerkiksi valmiita shakereita meinasin metsästää tämän väliin tuomaan iloa ja toivottavasti inspiraatiota! Koru on vielä hakusessa, en nimittäin osaa päättää tahtoisinko tähän palleron vai tekisikö kenties itse jonkin killuttimen..

♡, Inka

Pssst, Kalenterimanian YouTube-kanavalle on maanantaina tullut video, jolla näkyy kuinka Mirppu on ottanut käyttöön saman kalenterin!

Tampereen Kädentaitomessut

Kyllä vain! Hyppäsin ystäväni kanssa seitsemän aikaan aamulla autoon ja yhdessä ajoimme kohti Tampereen käsityömessuja! Messut järjestettiin 18.marraskuuta Tampereella ja tapahtuma olikin kuulemma Euroopan suurin käsityötapahtuma. Käsityötapahtuma? Minä? Hetkinen…

Lähdin mukaan oikeastaan kahdesta syystä: 1. Pitämään ystävälleni seuraa, kun hän sukeltelee kangasvaihtoehtojen perässä ja 2. Paikalla oli kalenterimyyjiä! Kyllä vain, Klemmarikellari, Teippitarha, Dekorette jne. Ei nyt paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Mielessäni jo haaveilin kaikista messutarjouksista, mutta päätin pitää pään kylmänä ja olla törsäämättä koko omaisuuttani. Messuilla oli todella paljon ihmisiä, kuulemma ”muutama” kalenterimaanikkokin. Harmikseni en kyllä törmännyt yhteenkään, ainakaan että olisin tunnistanut ketään. Olen kuitenkin varma, että monien kanssa menimme ristiinkin.

Ensimmäiset tunnit messuilla kuljeksimme ystäväni kanssa edestakaisin ja ihmettelimme kojuja, tavaramäärää, ihmismäärää. Sitten ystäväni alkoi hamuamaan kankaita ostoskassiinsa ja siinä sitten ihasteltiin eri kuoseja ja päiviteltiin rahanmenoa. Yhdessä vaiheessa, kun taas vaelsimme pitkiä käytäviä, silmiini osui Klemmarikellarin koju! Taisin kiljahtaa innostuksesta, vaikka käytännössä asun aivan Klemmarikellarin vieressä, ja pääsen sinne halutessani koska tahansa. Juoksujalkaa siis Klemmiksen kojulle hipelöimään ihania tarroja! Kyllä, olen tarrafani! Ja niin vain nappasin mukaani ihanan tarra-arkin.

Jatkoimme käytävää eteenpäin ja huomasin jälleen toisen kalenteritavaraa myyvän kojun! Häpeäkseni tunnustan, etten enää muista kojun nimeä. Muistan kuitenkin sen, kun katseeni osui Traveler’s Notebook -pinoon ja siinä aivan järkyttävän ihanaan Traveler’s Notebookiin! Se oli niin kaunis, että se pesi mennen tullen minulla jo varauksessa olevan Traveler’s Notebookin! Tämä oli PAKKO SAADA, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kaksi sekuntia pohdin mustan ja tämän välillä, mutta loppujen lopuksi valinta ei edes ollut vaikea. Joten tadaa!

Sitten katseeni osui Notebook -kasan vieressä olevaan koriin, jossa oli TARROJA! Nostin yhden tarravihon käteeni, en ollut nähnyt sellaista ennen ja kiljaisin innostuksesta! Heidi Swappin tarrakirjoja! Täynnä mitä ihanimpia tarroja! Pakko saada kaikki! Kun käsissäni oli Traverel’s Notebookin lisäksi noin viisi tarrakirjaa, järkeni löysi minut. Harmikseni ostin siis vain yhden.

Mutta ei hätää! Näitä ihanuuksia saapui juuri Chic Companyyn, josta jo tilasin messuille jääneet kappaleet. Kauhean paljon kalenterintuunaustavaraa tai itse kalentereita messuilla ei ollut, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan sopiva määrä. Jos tuli messuille varta vasten etsimäåän omaa THE ONE -kalenteriaan, sitä ei varmaankaan löytynyt, mutta itse ainakin yllätyin positiivisesti kaikesta siitä, mitä messuilla oli tarjolla! Myös ihana Teippitarha oli saapunut paikalle, ja kyllähän siinä tovi vierähti kun hipelöin ihania washiteippejä. Loppujen lopuksi oli kyllä onnistuneet messut omalta kohdaltani! Ysätävni sai paljon kankaita ja minä sain kalenteri-ihanuuksia. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Ulvilan makeistukkuun ostoksille. Kelpo reissu siis!

Menetkö sinä myös ensi vuonna?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi