Avainsana: carpe diem

Kalenterimaanikon keittokirja

En ole todellakaan mikään ”kodinhengetär” mitä tulee ruoanlaittoon, ja keittiöni onkin lähinnä paikka ruokkia kissat ja hakea jääkaapista jotain nopeaa syötävää. Ei sillä, että olen oikeasti yllättävän hyvä tekemään ruokaa ja leipomaan, mutta en vaan pidä sitä millään tapaa mielenkiintoisena puuhana. Silloin joskus harvoin, kun jaksan alkaa tekemään alusta asti sapuskaa tai leipomaan jotain, teen lähes poikkeuksetta samoja ruokia. Päätin kuitenkin, että en voi aina elää pelkällä Tom Yum -tofulla tehdessäni sapuskaa, ja tarvitsisin jonkun selkeän listauksen ruoista joita osaan ja tykkään tehdä. Ja samalla myös paikan, jonne listata uusia ruokatuttavuuksia tulevaisuutta ajatellen.

 

Kalenterimaanikolle tämä tarkoitti tietenkin vain yhtä asiaa – uutta planneria. Halusin reseptejä varten raikkaat ja värikkäät kannet, jotka houkuttelisivat tarttumaan vähän useammin resepteihin ja ruoanlaittoon kuin mitä tällä hetkellä teen. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin Webster’s Pagesin ihanan Color Crush A5 -plannerin minttuna. Sisältä kannet ovat valkoiset kultaisilla foil-pilkuilla, joten yhdistelmä on juuri semmoinen kivan raikas ja pirteä.

 

 

Suurin syy valitsemalleni kalenterimallille oli kuitenkin nämä ihanat Carpe Diemin resepti-insertit, joihin ihastuin heti nähdessäni ne Vihkokaupan sivuilla. En normaalisti viehäty tällaisista hyväntuulisista, rustiikkisista jutuista, mutta resepteille nämä ovat aivan täydelliset. Näissä on jotain kivaa keittokirjojen viehätysvoimaa sillä plussalla, että pääsen kirjaamaan itse haluamani reseptit tänne – olen ollut lapsesta asti kasvissyöjä, ja suuressa osassa keittokirjoja on aina valtavat osuudet liharuoille, ja kasvisruokakirjat ovat usein todella tylsiä. Näiden inserttien myötä saan täyttää sivut juuri minulle itselleni käytännöllisillä resepteillä.

 

 

Inserttisetin mukana tulee tällaisia kivoja retrohenkisiä välilehtiä, joilla on helppo erotella reseptit haluamallaan tavalla. Välilehdet on muotoonleikattu, joten niissä on kätevä tabiosuus sivussa, johon pystyy merkkaamaan välilehden alle kuuluvien reseptien lajin vaikkapa mukana tulleilla tekstitarroilla, kuten itse olen tehnyt.

 

 

Heitin resepti-inserttien lisäksi plannerin väliin yhden CC:n kansien mukana tulleen dashboardin erottamaan leivontareseptit ”normiruoista”, sillä haluan tämän plannerin olevan nimenomaan idioottivarma käyttöä ajatellen. Perfektionistina tykkään kaiken olevan tip top, ja tällaiset pienet yksityiskohdat ovat suuri mukavuuskysymys mulle käyttöä ajatellen. Sen vuoksi varmaan ihastuin myös tähän inserttisettiin, sillä ”kaikki valmiina” -tyyli iskee muhun yleensä kovaa.

 

 

Ja vaikka välilehtien tekstit ovatkin älyttömän kliseisiä ja semmoisia joihin en normaalisti tarttuisi, tuo tämän kalenterin selaaminen aina hyvän mielen mukanaan. Kirkkaat ja pirteät värit, söpöt pienemmät välilehtijutut – kuten ylläoleva sitruuna – sekä yhtenevä teema ovat jotenkin vaan kietoneet maanikon mieleni ympärilleen.

 

 

Itse reseptisivut ovat simppelit ja käytännölliset, ja niistä löytyy myös kivat lisät vaikeusasteiden ja arvostelujen seuraamisen myötä. Näihin on helppo kirjata selkeästi haluamansa ohjeet, ja lisäsivuja voi tarvittaessa ostaa pelkkänä omana pakettinaan. Mitään superpitkiä reseptejä varatulle tilalle ei mahdu kirjoittamaan, mutta tällaiselle helppoja ja nopeita ruokaohjeita suosivalle nämä ovat enemmän kuin hyvät. Plussaa rengassysteemille sopivasta designista – reseptejä on helppo siirrellä ja poistaa oman maun mukaan, tai vaikka aloittaa joku reseptisivujen vaihto kavereiden kesken!

 

 

Tarra-addiktina mun piti tottakai ostaa myös tämä teemaan sopiva setti muun sälän lisäksi. En ole vielä korkannut tarra-arkkeja, mutta näille tulee kyllä varmasti paljon käyttöä reseptien koristelussa. Paljon kivempaa tuijotella värikkäillä tarroilla koristeltuja sivuja kokatessa, kuin vanhaa ja tylsää keittokirjaa!

 

 

Enää puuttuu kaikkien kivojen reseptien etsiminen ja kirjaaminen ylös. Onneksi tämä pohja on mulla nyt valmiina, ja loput kerkeän laittamaan sivuille sitä mukaa kun hyviä reseptejä tulee vastaan! Iskeekö teihin tällainen tapa säilyttää reseptejä?

 

– Milja

Vihkomaniasta Kalenterimaniaan

Siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä, olen kirjoittanut. Päiväkirjoja, runoja ja tarinoita. Jo alakoulussa rakastin äidinkielen tunteja, kun näki, miten viivoista muodostui kirjaimia, kirjaimista sanoja ja sanoista lauseita, tarinoita, kokonaisia maailmoja. Vihkomaniasta tämä kaikki alkoi. Minulla oli ja on edelleen laittoman paljon vihkoja. Mikään ei voita uuden vihon karhean suloista tunnetta.

Varsinaiset kalenterit astuivat mukaan yläasteella. Muistan hyvin teinivuosieni suositun Ajaston Sooda lukuvuosikalenterin. Kalenteri oli värikäs, sisälsi hauskoja sitaatteja ja knoppitietoa vähän kaikesta. Tuolloin en oikeastaan vielä tarvinnut kalenteria, koska lukujärjestys oli pysyvä. Oikeastaan vasta yliopistoon mennessä aloin käyttää kalenteria kunnolla. Epäsäännöllinen rytmi ja vaihtuvat aikataulut pakottivat järjestelemään asiat johonkin. Vielä tuolloin kalenterit olivat kovin pelkistettyjä, pelkkiä aikataulutuksen apureita. Olen kokeillut niin yliopiston omat kalenterit kuin markettikalenterit, seinäkalenterit ja sähköiset sovellukset. Aina kuitenkin olen päätynyt paperiversioon.

Varsinaiseen kalenterimaniaan hurahdin kunnolla syksyllä 2016, kun osallistuin Tampereen vauhtimarttojen arjenhallintailtaan. Hauskaa tässä on se, että marttoihin liityin uuden harrastuksen toivossa ja yllätyksekseni huomasin löytäneeni toisenkin uuden harrastuksen: kalenterimanian. Pakko todeta ällöpositiivisesti, että hyvä taitaa lisätä hyvää.

Maniaan hurahtaessani minulla oli käytössä Tampereen teknillisen yliopiston kalenteri, joka kieltämättä on aika teekkari näin humanistin näkökulmasta. Se oli sitten sitä myötä selvä. Hankin epäilyksen valtaamana ensimmäisen Lettuni (Leuchtturm1917) ja aloin suurella pieteetillä väsätä ihka ensimmäistä diy-kalenteriani. Ja hieno siitä tulikin!

Sitten rakastuin laadukkaaseen CarpeDiemiin. Ja olihan se saatava. Tiedättehän, tämä on sairaus. Olen kuitenkin saanut maniani kuriin ja tällä hetkellä minulla on käytössä suuri rakkautteni Wishiltä hankittu fauxdori (feikki traveller’s notebook) tai toisin sanoen vihkojen koti kuten, joku viisas manialainen ilmaisi. Planner peace on saavutettu… kunnes vaihtuu vuosi.

Minulle kalenterimania on ennen kaikkea tärkeä yhteisö, jossa voin toteuttaa itseäni ja luovuuttani. Olen saanut kalenterimanian kautta uusia tuttavuuksia, oppinut sietämään virheitäni ja opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.

Hyvää kesää kaikille manialaisille!

-Ruut-