Avainsana: carpe diem

Ajatuksia erilaisista kalenterisivuista

Jokaisella meillä on jonkinlainen mielikuva unelmakalenterista ja jos sen sitten löytää, saavuttaa, ainakin hetkeksi, sen kuuluisan planner peacen. Käytettyäni paperikalentereita vuosia, olen pohtinut paljon millaiset asiat vaikuttavat siihen pidänkö jostakin kalenterista tai en. Itselläni jopa paperinlaatua suuremmaksi vaikuttajaksi näyttää nousevan layout, eli kotoisammin ne kalenterin sivunäkymät. Käytettävyyteen sitten vaikuttavat koko, kansien tyyppi sekä se paperilaatu.

Aikanaan, tyttären ollessa pienempi, tälläinen aikalailla tavallinen kalenterinäkymä sopi minulle. Silloin oli tärkeintä saada ylös missä milloinkin piti olla. Niiden merkintöjen väleihin tai tapaamisten alle kirjoittelin sitten, mitä oli tarkoitus saada aikaan. Myös työkalenterina tämä näkymä toimii itselläni erinomaisesti. Tosin nykyisin aikataulutuksia tarvitsee laittaa itselle ylös aika vähän, joten vähemmän kellotetulla näkymälläkin selviän. Tätä näkymää koristelin usein tarroin, washeja en silloin omistanutkaan. Se myös toimi loistavasti värikoodattuna, eri asiat eri värein.  Aluksi merkinnät mustalla ja puuvärein laatikot ympärille. Myöhemmin, löydettyäni Frixion- kynät, jokainen asia omalla värillään kirjoitettuna.

Päivä per sivu aukeamaa en oikein koskaan ole oppinut käyttämää muuten kuin päiväkirjamaisesti. Minulla kulki aikanaan Ajaston versio pari vuotta mukana, vaan huomasin tarvitsevani kalenterikäytössä itselleni viikkotasolla helpommin hahmotettavan muodon, vaikka vuosisivut ja joka kuukauden alussa ollut kuukausinäkymä paljon auttoivatkin. Itselläni ei ole päivittäin niin paljon tapahtumia tai tehtäviä, eikä sen kaltaisia projekteja menossa, joissa päivänäkymä olisi toimivin. Se kyllä toisinaan himoittaisi nimenomaan taas sitten suuren koristelutilan vuoksi.

Horisontaalisia eli vaaka-aukeamia on erilaisia ja erikokoisia. Huomaan itse tarvitsevani selkeän jaon päähäni missä kohdassa boxia ovat aikataulut ja missä muut muistettavat asiat, joten rakennan sen leimoilla tai asioiden sijoitteluilla. Päiväkirjamaisessa käytössä taas tämä on yksi suosikkejani. Tila antaa mahdollisuuden varioida koristeluja, ja sivuja löytyy sekä viivoilla (Carpe diem A5, Mini HappyPlanner) että ilman (Ajaston personal-koon planner, Webster’s page eli Colour Crush A5).

Vertikaalisessa eli pystysuuntaisessa näkymässä yksi malli ovat boxilliset. Niitä löytyy tällä hetkellä Recollectionin spiraleissa, HappyPlannereissa, Carpe Diemiltä rengasplannereihin ja Ajaston Project365:sta. Näiden boxien käyttöön on varmaan yhtä monta tapaa kuin on käyttäjiäkin. Itselleni tuttuja ovat aamu-, päivä- ja iltasarakkeiden lisäksi jaot työhön/koulutukseen, vapaa-aikaan ja päiväkohtaisiin hoidettaviin asioihin, töihin, itseen ja perheeseen/kotiin, onnistumisiin, kiitollisuuteen ja ajatuksiin sekä tehtäviin, aikatauluihin ja koristeluun. Boxillisia löytyy sekä värikkäinä että aikalailla musta-valko-harmaina, jolloin jokainen voi miettiä myös itselleen sopivaa suhteessa omaan haluun ja jaksamiseen koristella. Itse pidän boxillisista kalentereista, ja se käy kovaa kilpailua suosikin sijasta, vaan suurin osa boxillisista kalenterimalleista on harmittavasti sen kokoisia, etteivät ne ole kätevimpiä mukana kuljetettaviksi.

Tämän hetkinen oma suosikkini on viikko muistiinpanosivulla-näkymä. Tutustuin siihen TeNeussin kalentereissa ja nyt, parin vuoden jälkeen, huomaan, että tämä on itselleni erittäin toimiva. Minulla ei tällä hetkellä ole päivittäisiä menoja, esim. tapaamisia ja kokouksia, paljoa, joten ne mahtuvat päiväsarakkeen toiselle laidalle. Toisella laidalla ovat ne ”juuri tänään-tehtävät ja muistettavat”. Muistiinpanosivulle merkitsen viikon to-do:t ja selviteltävät asiat. Tulevan vuoden Gemma Correllissa yhdistyvät loistavat kuukausinäkymät ja tämä suosikkinäkymäni, joten odottelen siltä osin innoissani vuodenvaihdetta.

Summa summarum eli mitä olen oppinut käyttämistäni kalentereista ja mitä kysyn itseltäni ennen uuden kalenterin hankintaa:

  • Mihin käyttöön olen hankkimassa kalenteria? Mukana kulkevaksi, koristeluun, kodin ”pohjamuistiksi”, päiväkirjaksi, kaikkeen tähän?
  • Onko minulla nyt paljon päivittäisiä merkintöjä? Tarvitsenko niihin kellonaikoja? Pitääkö samassa kalenterissa olla paljon muistiinpanotilaa, päivittäin tai viikottain?
  • Onko ajatuksenani koristella tässä tarkoituksessa olevaa kalenteria? Miten ja paljonko?
  • Haluanko pystyä lisäämään sisältöä tai sivuja?
  • Tarvitseeko kalenterissa olla taskuja tai muita ominaisuuksia?
  • Paljonko kalenteri saa maksaa?
  • Haluanko ns. kertakäyttöisen vai vuosittain uusittavat sivut?
  • Tarvitsenko vai haluanko tätä?

Jokaisella meillä on omat tarpeemme. Onnea sen täydellisen kalenterin löytymiseen juuri tähän elämäntilanteeseesi 🙂

Raija

Tuunaustyylit ja niiden muuttuminen

Muistan hyvin ensimmäisen koristelemani Carpe Diemin aukeaman. Se oli sekava sillisalaatti, jossa ei ollut minkäänlaista punaista lankaa. Ja silti se on yksi lempiaukeamistani, koska se on ensimmäinen koskaan tuunaamani aukeama. Aukeamassa on kaikkea mahdollista: tarroja, washia, revittyä paperia, piirrosta ja kirjoitusta.

Tyylihistoriaani kuvailisin sillisalaatiksi. Aluksi minua kiehtoivat kirkkaat värit. Sitten hullaannuin kullatuista ja kimaltelevista koristeista. Jossakin vaiheessa halusin olla muodikkaan konmarituksen mukainen ja käyttää vain kynää ja paperia, joten koristeet tein doodlaamalla. Doodlaaminen on muuten kaikille sopivaa ja siihen jää yllättävät helposti koukkuun. Allaolevan doodlauksen tein Kalenterimanian YouTube-videon inspiroimana.

Tällä hetkellä tykkään hurjan paljon vintagesta ja luontoaiheista. Leikkaan vanhoista lintu- ja kasvikirjoista leikekuvia ja käytän koristelussa paljon erilaisia washeja.

Sanotaan, että jokaisella on oma tyylinsä, mutta ainakin omaani vaikuttavat hyvin paljon muiden tyylit. Olen melko vietävissä ja ns. mainoksen uhri. Jos kalenterimanian kuvavirrassa on paljon jonkun tietyn kaltaisia tuunauksia, tyyli tarttuu helposti omaankin tekemiseen. Joskus tuntuu, että melkein jopa matkin muita. Mutta eikös sitä sanota, että taiteilijalle paras kunnianosoitus on tulla matkituksi.

Vaikka monilla saattaisi olla teemaltaan samanlaisia aukeamia, on jokaisen koristelussa nähtävissä jokin persoonallinen ote. Monesti tuota pientä muista erottavaa tekijää on vaikea nimetä. Omissa aukeamissa on yleensä jokin väri- tai kuvioteema, toisilla se voi olla runsas kirjoitus tai minimalismi.

Tuunaustyylien vaihtuminen kuvastaa minua. Minä olen helposti innostuvaa (ja myös kyllästyvää) sorttia ja tämä näkyy myös kalenterin koristelussa. Tyylit vaihtuvat, jos eivät viikosta toiseen niin ainakin kuukausittain. Sesongit ja tyylit tulevat ja menevät, kalenterit kuitenkin ovat ja pysyvät.

Millainen on sinun tuunaustyylihistoria? Mitkä tekevät juuri sinun aukeamista persoonallisia?

-Ruut-