Työt, lapsi, päivähoitoajat, yrityksen tehtävät, koti, eläinten hoito, ystävät, perhe, painonhallinta, talousasiat, oma hyvinvointi, ruokailut, kaupassakäynnit, työpaikan etsiminen, asunnon etsintä, muutto… Kräääääh! Listaahan voisi jatkaa loputtomiin. Tehtävälista ei tuosta kovin paljoa tekemällä pienene. Kuulostaako jonkin verran tutulta?

Vaikka mä olen parhaimmillani yleensä kiireessä ja paineen alla, se uuvuttaakin joskus. Oma hyvinvointikin pitäisi mahduttaa tuohon loputtomaan listaan. Erityisen paljon se uuvuttaa silloin, kun missään ei vain ole mitään tolkkua! Koko arkipaletti leviää käsiin nopeammin kuin kerkeää sanomaan sanan kalenteri. Kuin listaisi itselleen ylös kaiken mitä mieleen edes muistuu, kun ei se pääkoppa yksinkertaisesti taltioi muistikuviin jok’ikistä tehtävää, jonka se maaginen ”joku” ohimennen mainitsee ja listasta ei saisi mitään selvää! Mutta miten sen ajankäytön sitten organisoi, ellei To Do- listoilla, joiden voi vain toivoa muuttuvan maagisesti Ta Da! -listoiksi?

Mä olen yrittänyt nyt händlätä tätä palettia ilman minkäänlaista ajatusta – ja voitte kuvitella kuinka kaaokselta kaikki tuntuu. ”Jonnekin mä merkkasin sen ylös… mutta minne? Vai merkkasinko…?” – ajatuksiin tuhrautuu aivan liian paljon aikaa päivästä, ja ne syövät kapasiteetin ajatella sitä, mitä oikeasti pitäisi saada aikaiseksi. Ensin mulla oli käytössä vain yksi kalenteri, sitten huomasin omistavani jokaiselle osa-alueelle oman plannerin, joka helpotti tätä suuresti. Silti, välillä tuntui, ettei kyennyt pysymään kärryillä siitä mitä pitikään tehdä.

Ratkaisuna tähän oli yksi planner siihen tarkoitukseen, että jokainen osa-alue tehtävineen löytyy sieltä, mutta silti synkronoituu muiden kalentereiden kanssa. Mulla suunnittelu lähtee siitä, että jokaiselle päivälle on oma to-do listansa, mutta kellonaikoja taikka työjärjestystä ei ole määritelty. Aamulla kertaan mielessäni sen, mitä tarvitsee tehdä. Jokainen askare saa paikkansa päivän mittaan, ja illalla huomaakin saaneensa muutettua To Do-listan Ta Da! – listaksi. Se aika, jonka käyttää ajankäytön suunnitteluun, on tietty pois muusta, mutta hyvin suunniteltu on käytännössä jo tehty!

Tuntuuko siltä, että arjen palapelissä on tuhoton määrä paloja, eikä niitä ole helppo sovittaa paikoilleen? Mä oon soveltanut näitä vinkkejä omaan palapeliini, yhä opetellen:

1. Priorisoi. Mieti mikä on tärkeintä, mikä voi odottaa päivän tai kaksi. Tekeminen elämässä ei tekemällä lopu, joten tärkeimmät ensin.

2. Jos askareen tekoon menee 5 minuuttia tai alle, hoida se heti kun se tulee mieleen. Vähemmän kirjoitettavaa To Do-listalle!

3. Älä aikatauluta. Tämä toki ei ole kaikille toimiva, joillakin aikatauluttaminen tuo mielenrauhan arjen suorittamiseen. Elämää ei voi ennustaa, ja mun paha tapa vaatia itseltäni liikaa näkyy kun aikataulua luo. Aikatauluttomana koen olevani tehokkaampi, vaikkakin tietty raami vuorokaudelle mulla on. 8-16 työt, 20.00 lapsi nukkumaan, 20-23 oma aika, yrityksen työt.

4. Se mikä parantaa hyvinvointiasi, varaa sille aikaa myös. Hyvin jaksavana händläät arjen tehokkaammin.

5. Anna anteeksi, ole armollinen. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Me emme elä täällä suorittaaksemme, vaan elääksemme. Jos joku jää tekemättä, älä soimaa itseäsi. Kukaan meistä ei pysty yksinkertaisesti tekemään kaikkea kerralla. Yksi asia kerrallaan, ja aina pääsee eteenpäin. Onni ei ole päämäärä, vaan tapa elää!

6. Delegoi, pyydä apua. Jos koet, ettet händlää arjen palettia yksin, mieti mitä voit jättää pois, delegoida muille taikka mihin voit pyytää apua.

7. Kalenteri. Mikä on toimivin? Sehän on jokaiselle aivan yksilöllistä. Mulla ehkä toimii lähes 14 kalenterin synkronointi, kun taas toiselle se tuo lisää ahdistusta. Mutta pääasia arjenhallintaan on se, että käytät sitä. Mulle paras tapa on merkata erikseen to do-listalle tehtävät ja kalenteriin jo tehdyt toimet – näkee kuinka paljon onkaan saanut aikaiseksi. Se konkretisoi itselle sen, että vaikka tekemättömiä juttuja on paljon, mä olen saanut aikaiseksi vielä enemmän! Keskittää energia siihen, mitä oletkaan jo saanut aikaiseksi!