Avainsana: carpe diem

Kalenteritavaroiden säilytysratkaisuja

Jokainen meistä on varmasti törmännyt siihen ianikuiseen kysymykseen, miten säilyttää kaikki nurkkiin kerääntyneet kalenteritavarat. Toisilla meistä on selkeämpi ote järjestämiseen, toisilla taas hieman boheemimpi. Pääasia kuitenkin taitaa olla, että haluttu tavara löytyisi kohtuu vaivatta. Tässä postauksessa esittelen helppoja ja halpoja säilytysvinkkejä, jotka ovat itselläni käytössä.

Olen kynämaanikko ja kaikenlaisia kyniä lainehtii ympäri asuntoa. Penaaleja minulla on reilusti mutta jostain syystä en ole tullut sinuiksi niiden kanssa. Penaaleista on vaikea löytää kyniä ja sellaista penaalia ei olekaan mihin minun kynäkokoelmani mahtuisi. Olenkin ratkaissut kynien säilytyksen seuraavalla tavalla. Eniten käytetyt kynät ovat kahvikupissa työpöydällä ja vähemmän käytetyt penaaleissa laatikostossa.

Pidän siitä, että jokaisella tavaralla on oma tietty paikkansa mutta valitettavasti kalenteritavaroiden kanssa näiden paikkojen löytyminen on ottanut aikansa. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen ratkaisuun. Säilytän suurimman osan tuunaustarpeistani vaatekaapin hyllyllä erilaisissa laatikoissa. Näin ne ovat helposti saatavilla mutta eivät jatkuvasti esillä. Sinisessä Capricen kenkälaatikossa säilytän tarroja ja alla olevassa Carpe Diemin boxissa teippejä. Yhden hyllyn käyttäminen on mahdollista toteuttaa maltillisella tuunaustarpeistolla. Isompi määrä tavaraa vaatisi luonnollisesti enemmän säilytystilaa.

Tarrojen säilytyksestä puhutaan säännöllisesti ja selkeästi siihen kaivataan paljon vinkkejä. Pitkän aikaa säilytin tarroja sikin sokin kenkälaatikossa, josta tietyn tarran löytäminen kesti hävyttömän kauan. Lisäksi tarrasekamelskaan hävisi paljon kivoja tarroja ja käyttöön päätyivät kasan päällimmäiset. Koin systeemini vaikeaksi ja huonosti palvelevaksi. Päätin siis luokitella tarrat aiheiden mukaan kirjekuoriin.

Minua ehkä hieman hävettää, että tarrani ovat olleet sikin sokin vuosia, vaikka jo koulutukseni puolesta voisi olettaa että paperini olisivat järjestyksessä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Alkuun sujui mallikkaasti kunnes törmäsin siihen ikuiseen ongelmaan: mihin kategoriaan mikäkin tarra-arkki sopisi parhaiten. Onko joogatytöt tyttötarroja vai liikuntatarroja? Tai mihin kategoriaan laitetaan luontoteemaiset vintagetarrat? Oikeat ja itselle sopivat kategoriat löytyvät vain kokeilemalla. Oikeastaan sopivia kategorioita ei voi toisille neuvoa vaan jokaisen on mietittävä, millaisia teemoja omassa kalenterin koristelussa tykkää käyttää.

Pienille tarra-arkeille käy hyvin pienet kirjekuoret. Isommille puolestaan askartelin isosta kirjekuoresta sopivan. Leikkasin A4:sen kirjekuoren kahtia ja liimasin kuoren kiinni. Tadaa! Tarrasäilytyskuori on valmis. Helppoa ja halpaa!

Teipit pääsivät järjestelyn tuloksena pakasterasiasta Carpe Diemin laatikkoon, jossa ne ovat tällä hetkellä todella väljästi. Pakasterasiassa tuli tilanahtaus ja tässä laatikossa puolestaan teipit heiluvat. Mutta väljemmästä on kuitenkin helpompi ottaa haluttu teippi. Suosittelenkin säästämään kaikenlaisia laatikkoja ja rasioita, sillä niissä on yllättävän kätevää säilyttää jos jonkinmoista sälää.

Miten sinä olet järjestänyt tuunaustarpeesi?

Rakkaudella Ruut

Tuuliviiri Kalenterimaanikko

On taas maanantai ja uuden viikon alku. Kalenterimaanikkomme istahtaa keittiön pöydän ääreen kuuman kahvin kanssa, avaa kauniiksi koristellun kalenterinsa ja katsoo mitä kaikkea tekemistä hänellä tälle päivälle on. Hän ottaa kynän käteensä ja lisää ToDo-listaan pyykit ja kaupassakäynnin. Vielä muutama tarra ja pätkä washi-teippiä koristamaan sivua. Kun viikko on vilkaistu, hän laittaa kauniin kynän, jolla kirjoitti, kalenterin kynäpidikkeeseen ja sulkee kannet. Hän napsauttaa kannen nepparin kiinni ja kuin ohimennen käsi silittää kalenterin kantta. Kalenteri laukkuun ja kalenterimaanikkomme on valmiina uuteen viikkoon.

Työpäivän aikana kalenteriin tulee loppuviikolle muutama lisämerkintä. Kun työt loppuvat, palailee kalenterimaanikkomme kotiin. Kotityöt hoidettuaan hän kirjautuu Facebookkiin ja klikkaa itsensä Kalenterimanian sivulle, tarkistaa päivitykset ja siirtyy Kalenterimanian ryhmän puolelle. Sivu aukeaa ja ensimäisenä sieltä pomppaa silmille uskomattoman kauniin kalenterin kuva, jonka joku on hankkinut itselleen ja haluaa jakaa uuden löytönsä muiden samanhenkisten kanssa. Kalenterimaanikkomme huokailee ihastuksesta ja alkaa heti haaveilemaan samasta kalenterista. ”Olisko minulla varaa hommata samanlainen? Aivan ihana, pakko saada!”. Seuraava kuva on ihana uusi kynä ja sitten joku on löytänyt uskomattoman kauniita washeja. Kolmannella on uusi upea tarravihko. Kalenterimaanikkomme ostoslista vain kasvaa.

Kalenterimaanikkomme kirjautuu tutun myyjän verkkokauppaan ja alkaa armoton selaaminen! Sadat kauniit tuotteet vierivät näytöllä, muutama päätyy ostoskoriinkin. Ja sitten se kalenteri. Kahden sekunnin empiminen on nopeasti hoidettu alta pois. Hän maksaa tilauksen ja sen jälkeen alkaa armoton postin odottaminen. Kalenterimaanikkomme kertoo ryhmässä tilanneensa kalenterin, hänen seuranaan on muutama muukin saman kalenterin tilannut. Nyt odotamme innolla porukalla milainen kalenteri on luonnossa. ”Ei malta odottaa. Voi miksi posti on niin hidas”. Tuttu mantra pyörii päässä.

Tiistaina kalenterimaanikkomme tuijottaa postin seurantaa ja työpäivä kuluu malttamattoman odotuksen merkeissä, tuleeko viesti tänään. ”Onko tilaus noudettavissa?” Illalla työpäivän jälkeen selataan jälleen Kalenterimaniaa, keskustellaan tulevasta kalenterista. Hän manaa, kun asuu niin kaukana ettei voi hakea kaikkia ihania tuotteita suoraan kivijalkamyymälästä. Kalenterimaanikkomme kirjoittelee päivän off-aloitukseen ja selailee kuvakansioita. Toinen toistaan kauniinpia kuvia tuunauksista, muutamaan kuvaan laitetaan kommentti ja tiedustellaan mistä ihanat tarrat on hankittu. Käytössä olevan kalenterin ostoslistaan tulee lisämerkintöjä. Kalenterimaanikkomme suunnittelee, miten hän uutta kalenteria aikoo käyttää, mikä voisi olla sopiva teema? Kannattaako ottaa joku teema käyttöön? Illalla mennään tyytyväisenä nukkumaan, malttamattoman odotuksen nipistellessä mahassa. Kauniita unia maanikollemme.

Keskiviikkona, ilmassa on odotuksen tuntua. Postin seuranta on edelleen kovassa käytössä ja viimeinen paketin kirjautuminen on jo kovin lähellä. Paketin on pakko olla perillä jo tänään. Työpäivä kuluu jälleen malttamattoman odotuksen parissa. Muutama unboxing-videokin tulee vilkaistua tulevasta kalenterista. Kun työpäivää on enää vartti jäljellä kilahtaa puhelin. ”Pakettinne on noudettavissa, lokerokoodilla XXXX”. Tavarat suorastaan lentävät laukkuun ja kalenterimaanikkomme hurauttaa autolla pakettiautomaatille. Aarre on pian käsissä ja se kannetaan autoon kuin kallisarvoisin timantti. Hän ajaa kotiin ja melkeinpä repii paketin auki. Alkaa hurja huokailu, ” voi miten kauniita nämä kynät ovatkaan” ja nää tarrat ja ja ja …. Odotusta venytetään vielä vähän ja viimeisenä laatikossa on se suurin aarre. Uusi kalenteri!! Sen kannet on aivan ihanat, sivut ihanat, layoutti on ihana, se on kaikinpuolin täydellinen. Ja päiväämätön. Vanhaa kalenteria olisi vielä monta kuukautta jäljellä. Alkaa kova painiminen itsensä kanssa. Aloitanko uuden jo nyt vai maltanko odottaa? No en malta!

Kalenterimaanikkomme on aivan rakastunut uusiin tavaroihinsa ja kauniiseen kalenteriin. Se on vaan ihan pakko aloittaa heti! Malttamaton kun on. Päiväystarroja paikoilleen , kuukausi aukeamaan oleelliset tiedot siirtyvät vanhasta kalenterista. Washi laatikosta valitaan uuteen kaunokaiseen sopivia teippejä. Ilta kuluu kuin siivillä, kalenterimaanikkomme kirjoittaa ryhmään facebookissa, kuinka upea kalenteri on, ja mitä on sen kanssa jo tehnyt, lataa muutaman kuvankin. Vanha kalenteri menee hyllyyn, vaikka se onkin rakas, ihana ja upea, uusi on tällähetkellä upeampi. Loppuviikko menee uuden kalenterin kanssa puuhatessa.

Muutamaa kuukautta myöhemmin alkaa sama rumba, tuli uusi ja ihana tuote markkinoille. Joka on siis ihan pakko saada…..

Kuulostaako tutulta? Ainakin minä voin rehellisesti sanoa, että välillä olen hieman liian helpolla vietävissä, kaikki uudet ja kauniit ihanuudet on vaan aivan pakko saada, posti on liian hidas, ja tottakai tarvitsen vielä ainakin seitsemän uutta washirullaa. Tarravihoista puhumattakaan. Aina silloin tällöin tulee markkinoille joku yksinkertaisesti niin ihana kalenteri, että sehän on aivan pakko saada. Malttaako tuota käyttöönottoa odottaa? No ei. Kalenterien määrä hyllyssä vain kasvaa. Ja ne kaikki ovat niin ihania!! Washeja on paljon ja laatikollinen tarroja. Olen Tuuliviiri Kalenterimaanikko ja ylpeä siitä!!

Rakkauvella Eiksu

PS: Kuvassa Näkyvää Noteworthy kalenteria saa PikkuLeppiksestä