Avainsana: bullet journal

Itse sidottu Art Junk Journal

Ennen joulua ihailin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ryhmäläisten upeita joulubujoja ja muita jouluaiheisia journaleita ja plannereita. Vaikka en ole kovin jouluihminen, niin syttyi silti kipinä omasta joulukirjasesta. Lähinnä tahdoin sellaisen kuvakirja-tyylisen, jossa yhdistelisin ihania jouluisia kuvia ja jouluisia lehtileikkeitä. Ostin jouluisia papereita ja laitoin Facebookin roskalava-ryhmiin ilmoituksia, että otan vastaan jouluisia aikakausilehtiä. Sain kaikki materiaalit kasaan juuri ennen joulua. Olin suunnitellut käyttäväni tähän valmista vihkoa, joka minulla oli ylimääräisenä, mutta jokin siinä vaan tökki vastaan. Noh, joulu meni ja en ollut aloittanutkaan projektiani. Joulun myötä katosi myös inspiraatio jouluaiheiseen kuvakirjaan. Jäin hauduttelemaan asiaa.

Tammikuun lopussa sain idean! Meillä oli helmikuussa tulossa koulun lähijaksolla kirjonta ja kirjansidonta. Sain idean, että sidon itselleni kirjan, yhdistetyn Art ja Junk Journalin. Ja koska joulukirjan teko tuntui hassulta tähän aikaan vuodesta, niin päätin että tulen laittamaan kirjaan kaikki vuodenajat! Kirjanen on nyt sidottu ja odottelee enää vaan täytettä. (Siitä ehkä sitten joskus oma blogitekstinsä.) Mutta nyt kerron lyhyesti, ja hyvin suurpiirteisesti, miten A5-kokoinen kovakantinen Art Junk Journalini valmistui.

Ostin materiaalia kirjan kansia varten, koululta sain kansipahvit ja sisäsivut. Halusin yhdistää kirjontatyön kirjan kansiin.

Valitsin sisäsivuiksi paksumman paperin, joka oli A2-kokoa. Ihan ensiksi minun piti leikata paperit neljään osaan, että sain niistä A4-kokoisia. Ne piti taitella taittoluun avulla kaksin kerroin vihoiksi. 

Tein erillisen apupaperin (punainen), jolla merkitsin vihkoihin nidontareikien paikat ja painoin reiät piikillä. 

Nidoin (eli ompelin) vihot kiinni toisiinsa. Ensimmäistä vihkoa ommellessa pujotin nidontanauhat paikoilleen. Yhdessä kohdassa kiristin lankaa vähän liikaa ja paperiin tuli pieni repeämä, mutta se ei haittaa käytössä.

Seuraavaksi oli esilehtien tekeminen. Taitoin kaksi vihreää A4-kokoista paperia kahtia ja liimasin ne  vihkonipun molemmille puolille.

Sitten liimasin selkämyksen, nidontanauhat ja tukiharson. Välissä piti antaa liiman kuivua ja odotellessa suunnittelin kanteen kirjontakuviota.

Selkämyksen ylä- ja alareunaan liimasin violetit kapiteelinauhat.

Piirsin paperille mallikuvan kirjontatyöstä ja jäljensin sen mustalle kankaalle liitukynällä.

Kirjontatyön kuvion tein sashiko-kirjonnalla eli etupistoilla ja tekstin tikkipistoilla. Mustakangas on kirjottu kiinni vihreään kirjankansikankaaseen. Kansikankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. 

Kansipahvit ja selkäpahvin leikkasin konepahvista ja liimasin ne kansikankaaseen. Lopuksi vihkonippu piti sovittaa kansien väliin tarkasti ja liimata esilehdet kansiin kiinni. Tässä vaiheessa minulla oli jo tosi kiire saada kirja valmiiksi ennen kuin koulupäivä päättyy, se oli nimittäin viimeinen koulupäivä! Kotona laitoin kirjan painon väliin odottamaan liiman kuivumista.

Tämmöinen minun Art Junk Journalista sitten tuli:

Kirjansidonta oli niin kivaa, että aion tehdä vielä monta kirjaa!
Helmikuun lopussa valmistuin käsityötaidon ohjaajaksi.

-Heli

Kalenteri-inspiraatiota etsimässä

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää helmikuista maanantaita, ollaankin jo reippaasti yli puolen välin tätä kuluvaa kuukautta. Jälleen yksi vanha viikko takana ja toinen uusi edessä, kevät tuntuu lähestyvän valoisuudellaan, vaikka täysin talvikuukausihan helmikuu on. Minulla on ollut uudelleen ”käynnistymisvaikeuksia” käytössäni olevan lukuvuosikalenterin kanssa jo hieman viime vuoden puolella, mutta enenemässä määrin myös nyt kuluvana alkuvuonna. Päivä tai kaksi kerrallaan olen koettanut kirjoittaa menemisiäni, tekemisiäni ja kuulumisiani kalenteriini hyvin vaihtelevalla menestyksellä.

Olenkin huomannut viime viikkojen aikana eksyneeni selailemaan useita kertoja vuosina 2021-2022 tekemiäni ensimmäisiä bullet journaleita. Voi sitä innostuksen ja inspiroitumisen määrää mikä huokuu kyseisten bujojen kuukausi- ja viikkoaukeamilta. Tuolloin ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli kokeiltua, jos jonkinlaiset sivujen asettelut ja koristelut. Entistä nostalgisempi tunne tulee washiteipeistä, joita olen aivan alussa käyttänyt autuaan tietämättömänä siitä millaiseen tuunausmateriaalien runsauteen tulen päätymään kalenteriharrastuksen kanssa. Lohdullisinta on kuitenkin huomata, että kyseisissä ”aikakapseleissa” on ollut myös niiden vilkkaampien ajanjaksojen lisäksi hiljaisempiakin luovia kausia. Onneksi elämä ei olekaan sitä tasaisen harmaata päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen vaan sävyt ja värit vaihtelevat.

Onko sinulla joskus ollut inspiraatio kadoksissa kalenterisi kanssa? Miten olet päässyt tuon vaiheen yli? Selailetko vanhoja kalentereitasi uuden innostuksen toivossa? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella. Mukavaa viikkoa juuri sinulle!

Terveisin Aliisa