Avainsana: bullet journal

Hitit ja hudit – Mirppu

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Aiemmissa hitti ja huti-postauksissa olen nostanut esiin selkeitä hankintoja, mutta tällä kertaa ajattelin lähestyä asiaa toiselta kantilta. Harrastamiseen liittyy niin paljon muutakin, kuin ostosten tekeminen ja se on tärkeä muistaa. Nostankin tämän kertaiseksi hitiksi Art Journal-kurssin, jota veti meidän ihana Taru Paraisten työväenopistolla. Kurssi tapahtui etänä, joten meidän eiparaislaisten oli myös helppo osallistua.

Olen jälleen kerran koittanut hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle, olen tarttunut siveltimeen ja koittanut pohtia maailmaa tarrojen ulkopuolella. Ja se on kannattanut – aukeamat näyttävät eriltä, miljoonat kynät joita omistan, ovat päätyneet käyttöön ja pää pursuilee ideoita. Vielä en ole kovin taitava, mutta pikkuhiljaa. Art Journal-kurssi oli kuin piste iin päälle, en tehnyt niitä tehtäviä mitä kurssilla tehtiin, mutta tekniikat jäivät takaraivoon muhimaan. Tein kyllä kaikenlaista muuta, maalasin, piirsin, tein viikkopohjia jne. Ja se onkin mielestäni kaikkien kurssien tärkein anti, avata niitä lukkoja mitä meillä välillä on. Auttaa luovuutta virtaamaan. Ja tietenkin ne auttavat ajattelemaan asioita boxin ulkopuolella.

Ja boxista päästäänkin siihen tämän kerran hutiin. Joka on – rumpujen pärinää – itsensä tekemään pakottaminen. Ai että, kun osaisi päästää irti siitä tunteesta, että tätäkin harrastusta pitää suorittaa. Ei pidä. Jokainen meistä tekee itselleen ja se on hyvin tärkeää muistaa. Emme tee tätä voidaksemme ottaa kuvia ja esitellä lopputulosta muille, emme tee tätä tykkäyksien ja kehujen takia. Me teemme tätä itsellemme. Minä teen, jotta saan pääni sisällön järjestykseen ja jotta saan aina ylikierroksilla käyvät aivoni nollattua. Minä teen, jotta pystyn rentoutumaan. Monen kohdalla, myös itseni, olen huomannut, että harrastus menee suorittamiseksi. Tulee se tunne, että on pakko tehdä tai jää jostain paitsi. Muistutankin nyt kaikkia, että olet ihan yhtä paljon maniaperhettä silloin, kun luovuutesi ei kuki kuin silloin, kun koet tarvetta tehdä asioita 24/7 ja nukutkin kalenterisi vieressä.

Päätän tämän postauksen sanomalla: uskaltakaa hypätä kokeilemaan uusia asioita, mutta älkää kuitenkaan painostako toisianne. Jokainen tekee omilla ehdoilla ja omalla tavalla. Jokainen tapa on ihan yhtä hyvä ja arvokas.

-Mira

Aloittelijan mietteitä kalenteriharrastuksesta

Muistatko kun aloitit ensimmäisen kerran kalenterin täyttämisen tai päiväkirjan pitämisen? Millainen se oli? Itselle muistot vievät ihan lapsuuteen ja päiväkirjan täyttöön. Siihen kirjattiin tulevat tapahtumat ja päiväkirja täytettiin muistoilla. Kirjan välistä löytyi elokuvalippuja, karkkipapereita, piirroksia ja myös ystävien viestejä. Tajuan, että olen planneroinut/bujoillut ihan nuoresta lähtien.

Tätä jatkui useita vuosia ja kaikki päiväkirjat olen säilyttänyt muistona. Niitä on nostalgista aina joskus selailla. Samalla mieleen palaa myös tunnetilat niiltä ajoilta, välillä jopa joku tuoksu saattaa nousta esille.

Nyt aikuisena olen löytänyt tämän harrastuksen pariin uudestaan ja hurahtanut täysillä! Tämän vuoden alusta löysin Facebookia selaillessa ihan sattumalta Kalenterimanian ja se tempaisi mukaan. En käsittänyt, että tälle on olemassa yhteisö ja joku muukin tekee tätä! Siltä seisomalta olin Kalenterimanian jäsen!

Tutkin ahnaasti kuvia, albumeita, viestejä ja ensimmäisenä minut säikäyttivät uudet sanat ja termit. Tuntui, että olin ihan hukassa… Eteen tuli sanoja kuten bullet journal, washi, Happy Planner, traveler’s notebook, art journal, rak-posti, happy mail, atc, Aura, tarrakitti, journaling, gesso, Hobonichi, doodle, Muji, Lettu (Leuchtturm 1917)… Oi näitähän riitti. Tämä oli alussa minulle todella haastavaa ja vähän turhauttavaakin. Äh, en millään osannut, vaikka olisin halunnut!

Kunnes ajattelin, että en ota stressiä. Teen ja tuunaan mistä itse pidän! Julkaisen kuvia ryhmään ja puhun niistä niillä nimillä, joilla olen tottunut puhumaan ja kysyn jos en jotakin ymmärrä. Ja siitä se alkoi! Minua neuvottiin, kerrottiin mitä sanat tarkoittavat ja sain rak-postia (=Random Act of Kindness).

Ryhmässä ihmiset ovat upeita! Auttavat, jos tarvitset apua, neuvovat jos tarvitset neuvoja ja innostavat harrastuksen pariin! Jokainen meistä on joskus ollut ensimmäistä kertaa näiden asioiden äärellä! Joten kannustan jokaista lähtemään tämän mahtavan harrastuksen pariin! Tule juuri sellaisena kuin olet, koska olet täydellinen harrastaja juuri noin!

Tuunailemisiin,
Sanna (@tuunausgram)