Avainsana: bullet journal

Esittelyssä – Sinettitarvikkeet (Kuusade)

Postauksessa näkyvät tuotteet on saatu yhteistyössä Kuusateen kanssa.

Ilokseni pääsin tekemään yhteistyötä ihanan Kuusateen kanssa ja vieläpä sellaisen asian parissa, joka ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta joka kiinnosti minua kovasti. Sain esiteltäväksi Kuusateen uutuuksia eli kerrassaan upeita sinettitarvikkeita, joiden kanssa askartelun saa vietyä aivan uudelle tasolle. Olin siis ymmärrettävästikin innoissani.

Paketissa oli mukana kaksi metallista, puukahvaista sinettileimasinta, jotka ovat Kuusateen omaa designia. Näiden  minun saamieni lisäksi verkkokaupasta löytyy muitakin aivan ihania leimasinvaihtoehtoja. Leimasimien lisäksi paketista paljastui ihana valikoima eri värisiä, kuun mallisia vahanappeja. Mukana oli monta lempiväriäni: violettia, tummanvihreää, viininpunaista, tumman lilaa, kultaista ja valkoista. Kuusateen sinettivahat on valmistettu omalla reseptillä ja niissä on käytetty pohjana kotimaista meihläisvahaa. 

Lisäksi paketista löytyivät myös kaikki muut tarpeelliset sinettiaskartelussa tarvittavat työvälineet eli sulatustaso ja lusikka sekä pinsetit. Mukana oli myös purkillinen ihania ruusukultaisen värisiä foliohippuja ja toinen purkki kukkien terälehtiä. Foliohiput ja terälehdet on tarkoitettu lisäkoristeiksi vahasinetin päälle. Mukaan oli minun onnekseni sujautettu myös kattava ohjelappu, jolla tällainen kokematonkin sinettivahailija pääsi loistavasti alkuun.

Konseptihan on oikeastaan vallan yksinkertainen. Sulatustason alle laitetaan palamaan yksi tuikku ja sulatuslusikka lasketaan sitten tason päälle. Lusikkaan laitetaan kahdesta kolmeen vahanappia ja annetaan niiden sulaa. Kun vaha on sulanut, se kaadetaan halutulle alustalle. Jos valmiin sinetin haluaa saada vielä irti alustasta myöhempää kiinnittämistä varten, kannattaa sula vaha kaataa silikoniselle askartelualustalle tai sitten ihan vain palalle leivinpaperia. Sinetin voi toki halutessaan myös tehdä suoraan sen käyttökohteen päälle, esimerkiksi muistikirjaan tai kirjekuoreen. Kun vaha on kaadettu, täytyy olla suhteellisen nopea, koska se alkaa kuivua saman tien. Leimasin painetaan sulaan vahaan ja irrotetaan sitten varovasti. Jos mukaan haluaa koristeita, kannattaa ne ripotella kuumaan vahaan nopeasti jo ennen sinetin painamista. 

Sinettitarvikkeiden käytön ollessa tosiaan näin helppoa, innostuin niiden kanssa puuhastelusta saman tien pari kertaa kokeiltuani. Ja mikä parasta, jos sinetti ei tunnu ensimmäisellä kerralla onnistuvan, sen voi aina sulattaa uudelleen ja kokeilla toisen kerran. Vaha ei siis missään nimessä mene hukkaan. 

Mahdollisuudet tämän kanssa ovat rajattomat. Sineteillä saa muun muassa koristeltua ja suljettua kirjekuoria tai niitä voi käyttää mukana erilaisissa askarteluprojekteissa ja tehdä esimerkiksi erilaisia kollaaseja, jotka viimeistelee upealla vahasinetillä. Itse kokeilin vahasinettiä suoraan personal-kokoisen Color Crush -kalenterini aukeamalle, ja mielestäni lopputuloksesta tuli varsin onnistunut. Kalenteriaukeamiin saa näin aivan uudenlaista ilmettä ja tunnelmaa. 

Oma sinettivahataipaleeni on vielä varsin alussa, mutta kiitos mahtavan aloituspaketin, selkeiden ohjeiden ja Kuusateen Jennan kärsivällisen opastuksen löysin taas yhden itselleni uuden jutun, joka vei saman tien mennessään. Aionkin siis varmasti tulevaisuudessa tehdä sinettejä enemmänkin ja hyödyntää niitä askarteluprojekteissani. Mielessäni on jo vaikka minkälaisia ideoita bullet journalini sivuille, niistä varmasti lisää myöhemmin ryhmän puolella! 

Suosittelen näiden kokeilua ehdottomasti kaikille!

-Carita

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna