Hybridplanner on bullet journalin ja rengasplannerin rakkauslapsi, missä yhdistyy molempien parhaat puolet. Tässä postauksessa katsotaan, miten Susannan täydellinen hybridi syntyi, ja lopuksi pohditaan vähän sitäkin, tuliko tästä nyt maailman paras kalenteri vai ei.
Vuoden verran olin ennättänyt käyttää bullet journalia, ja samalla hahmottui mielessä, millainen olisi täydellinen kalenterisysteemi just mulle. Kaipasin erityisesti mahdollisuutta siirtää ja järjestellä sivuja, välilehtiä sekä erillistä kalenteriosiota mitä sekalaiset sivut eivät katkaise. Halusin ison kalenterin, minne mahtuu koko elämä. Käytin luokattoman paljon aikaa kansien etsimiseen, erilaisten sivujen ja ratkaisujen pohtimiseen ja pienten yksityiskohtien hiomiseen.
Täydelliset kannet löytyivät aivan sattumalta Vihkokaupasta. Carpe Diem Marigold -kansien lämmin keltainen sävy miellytti syksyistä mieltä, vaikka keltainen noin muuten on minulle TODELLA poikkeuksellinen valinta. Kaveriksi isolle kalenterille tarvitsin mukana kulkevan pienemmän kalenterin, jota maailmalla kutsutaan nimellä sidekick. Tähän valikoitui Nuunan s-kokoinen Milkyway, myöskin Vihkokaupasta.
Sidekick toimii minulla enemmän bujomaisena, hyvin yksinkertaisena muistikirjana, jonka alussa on kuukausiaukeamat. Merkkaan menot ja tärkeät asiat päivän mittaan, ja kerran viikossa synkronoin kalenterit (jos muistan). Yleensä en koristele sidekickiä millään tavoin.
En löytänyt mistään hyvännäköisiä (=mustia) välilehtiä, joten tein ne itse kartongista. Välilehtien kuvat olen leikannut Cameolla vinyylikalvosta. Tein tabit valmiiksi välilehtiin, mutten ole niihin aivan tyytyväinen. Nyt viimein sain hankittua We R Memory Keepersin tab punchin Heidin Korttipajalta, ja aion ensi vuodelle vaihtaa kaikki tabit parempiin.
Hybridini on rakennettu niin, että alussa on välilehdin aihealueisiin eroteltuna tyhjiä pistesivuja, eli tämä on se niin sanottu bujo-osuus. Bujon puolella on ensimmäisenä koko vuoden kuukausisivut, minne merkkaan tärkeimmät asiat ja suunnittelen kuukautta lyhyesti. Välilehtiä on kuusi: monthly, money, level 10 life, Stepford wife stuff (kröhöm…), health ja weeklies. Periaatteessa jokaisen välilehden takana on jotain mikä pitäisi muistaa viikoittain huomioida, ja jaottelu on kyllä oikeasti auttanut siihen, että asiat eivät unohdu. Pistesivut Sinikara Stationery.
Kalenteripuolella käytössäni oli alkuun Carpe Diemin horisontaalit viikkoaukeamat. Kipuilin paljon valmiiden sivujen kanssa, horisontaali tuntui oudolta eikä viikko hahmottunut vilkaisulla. Erityisesti aukeamassa häiritsi se, että sivut eivät ole toistensa peilikuva, joten oli mahdotonta tehdä yhtenäistä koristelua.
Muutaman kuukauden jälkeen hankin Sinikara Stationerylta viikkosivut, joissa on vertikaalinen asettelu. Sivut ovat täydelliset, niissä ei ole mitään turhaa ja mustavalkoisuus hivelee mieltä. Koko vuoden olen tuskaillut oman tyylin löytämisen kanssa – toisten tarraöverit ja lahjakas koristelu aiheuttaa välillä ajatuksia, että minäkin haluan tuollaista.
Lukuisten kokeilujen jälkeen totesin kuitenkin, että joissain (hyvin harvoissa) tapauksissa vajarit on parempi kuin överit – tarvitsen kalenteriltani selkeyttä, en väri-iloittelua. Kalenteriaskartelu ei ehkä sinänsä olekaan mun juttu, vaan olen hurahtanut kalenterimaailmaan koska rakastan ajankäytön organisoimista. Tämän hetkiset viikkoaukeamani ovatkin lähes täysin ilman teippejä ja tarroja.
Hybridi on nyt ollut käytössä minulla vajaan vuoden. En ole vieläkään saanut sitä sillä tavalla ”valmiiksi” kuin olin ajatellut. Olen tehnyt siihen paljon ”turhia” sivuja, jotka olen unohtanut samantien kun ne valmistuivat. Kalenterin ja sidekickin synkkaaminen unohtuu välillä, ja sidekickin organisointi oikeasti toimivaksi on jäänyt puolitiehen. Carpe Diemin large-kokoiset kannet ovat SUURET, ja hybridi on niin painava, ettei sitä voisi ikinä kuljettaa mukana. Myöskin koen ongelmaksi ajatuksen, että kantaisin mukana kalenteria, joka pitää sisällään niin paljon henkilökohtaisia asioita. Tällä hetkellä pohdin, siirtyisinkö takaisin pelkän bujon käyttöön – etenkin kun minulla nyt on tuo ihana WeR tab punch jonka avulla voisi kätevästi paikata välilehtien puutetta :).
Kaiken kaikkiaan tykkään kyllä hybridistäni kovasti, ja sen teko on opettanut minulle paljon itsestäni ja siitä miten hahmotan aikaa ja tekemisiä. Koska olen käyttänyt niin paljon aikaa toteutuksen pohtimiseen ja kokeiluihin, olen oppinut toimivia tapoja saada järjestystä kaaokseen, ja millä tavoin planneri voi auttaa selkeyttämään elämää ja tavoitteita.
Ihanaa syksyä maniaperhe <3
Susanna
Minä olen se, joka elää adrenaliinilla, joka etsii ja janoaa seikkailuja, uusia kokemuksia, jännitystä vatsanpohjassa, huumaavaa iloa. Vaikka ja ehkäpä juuri siksi, että rakastan arkea haluan siihen jotain extraa. Varsinkin jos puhutaan asiasta jonka ylipäätään pitäisi ilahduttaa minua, en näe mitään syytä miksi pitäisi pakottaa itsensä tekemään jotain mitä en oikeasti halua tehdä. Kalenterimania on minulle yksi tapa nollata päätä, siirtää ajatukset pois huolista ja murheista, se on tapa rauhoittua ja istua alas. Tiedän että monilla ryhmäläisillä on periaate että samaa kalenteria on käytettävä vuosi. Tottakai se olisi unelma, kaikki yksissä kansissa. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän että minun on turha edes yrittää. Kalenterini menevät vaiheittain, samoin kuin muukin elämä. Välillä menee hyvin ja välillä huonosti. Ja yleensä kun menee huonosti, jää aiempi kalenterini sivuun ja siirryn seuraavaan.
