Avainsana: bullet journal

Harrastuksen haasteet- Eija

Hei olen Eija ja olen kalenterimaanikko. Siis kirjaimellisesti, koska minun kohdallani tämän harrastuksen haasteellisin osa on pysyä vain yhdessä kalenterissa koko vuoden. Tälläkin hetkellä minulla on käytössä monta eri kalenteria ja täyttelen niitä aika pitkälti mutu- tuntumalla. Joka päivä kuitenkin jotain johonkin niistä. Jokainen kalenteri on omanlaisensa rakkauspakkaus ja minulla on vaikeuksia pitää näppini erossa jokaisesta uudesta ja kauniista kalenterista minkä näen.

Aina tulee joku ihana uutuus, tai ryhmässä bongaan kuvan kalenterista, jota minulla ei ole vielä tai en ole vielä edes nähnytkään. Sama pätee kaupoissa käymiseen. Huomaan kivalla kansikuvalla olevan kalenterin ja sehän on suorastaan pakko ottaa käteen ja selata läpi. Selatessani kalenteria aivoni raksuttavat, että olisikohan minulla tälle käyttöä. Sillä ei ole mitään merkitystä, että kotona on päiväämättömiä ja päivättyjä kalentereita hyllyllinen. Nykyään yritän vältellä lehtihyllyjä kaupoissa, jotten taas sortuisi ostamaan uutta. Vaatii minulta muuten aika lailla itsehillintää.

Tälläkin hetkellä minulla on käytössä Ajaston Color A5 kalenteri, Carpe Diem A5 rengasplanneri, Hobonichi Cousin, Happy Planner Classic ja Bullet Journal eli bujo. Jokaista täyttelen ja koristelen, jokainen on omalla tavallaan ihana ja minulle täydellinen. Ja silti uutuudet vievät mennessään jos annan kalenteriaddiktiolleni tilaisuuden.

Bujoni, on ainoa kalentereistani, joka täyttyy paljon enenmän kuin muut. Mutta en voi olla pelkästään vain bujoilija. Tarvitsen siihen rinnalle aina normaalin kalenterin, koska aina ei ole bujossa valmiita sivuja niin pitkälle kuin tarvitsen. Tässä siis minulle jatkohaastetta. Opettelen käyttämään vain yhtä kalenteria ja bujoa. Katsotaan loppuvuodesta kuinka onnistuin.

Haastesarjassa minua ennen haasteistaan ovat kirjoittaneet: Janita, AJ, Mira, Milja, Piia ja Inka

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Koko askarteluhistoriani tai voisi ehkäpä sanoa että luovan historiani vaikein asia ikinä on aloittaminen. Tekemisen aloittaminen. Se, että istun alas ja ryhdyn oikeasti tekemään jotain, enkä vain loputtomasti selaa Pinterestiä tai ryhmää ja kadehdi muita.

Muistikirja saatu Otavalta.

Stressi tekemisen aloittamisesti painaa lähestulkoot koko ajan mieltäni, tekemättömyys ärsyttää minua. Varsinkin, kun kannustan aina muita aloittamaan ja tekemään. Tartu siihen kynään, tee, laita tarra tai washia! Ja kuitenkin löydän itseni istumasta Netflixin äärellä sen sijaan, että väkertäisin bullet journaliani, sitä jota ihan oikeasti haluaisin tehdä, mutta en saa aloitettua.

Syiden pohtiminen on asia, jota teen jatkuvasti. Miksi en saa aikaan? Miksi en tee? Miksi en vain tosiaan tartu siihen kynään tai laita sitä tarraa? Miksi tyhjä paperi tai aukeama kammoksuttaa niin paljon? Luulen, että kyseessä on se näkymätön rima jonka asetan itselleni. Asetan itse itselleni tavoitteita, enkä hyväksy yhtään vähempää. Pitäisi opetella sitä armoa mistä olen maininnut kerran tai pari aiemminkin.

Muistkirja saatu Teippitarha.filtä

Harrastuksen ei tule olla pakkopullaa ja pitäisi muistaa se, että jos joku toinen osaa jotain, se ei ole minulta pois. Ja kaikkein eniten: tekemällä oppii. Ei voi oppia, jos ei tee.

Mirppu