Avainsana: bullet journal

Shakertasku bujoon

Uusi bullet journalini näkee päivänvalon Heinäkuusta alkaen edellisen tultua täyteen, joten oli aika valmistautua uuden Nuunan käyttöönottoon. Sydämestä jää palanen vanhaan bujoon, mutta vielä enemmän minua vetää puoleensa uusi Nuuna, joka on tyyliltään hieman erilainen kuin vanha. Olen löytänyt pastellisen ja söpöilyn lisäksi myös synkemmät värit.

Puolitoista kuukautta olenkin sitä saanut tuunailtua viikkoaukeamien merkeissä, mutta jotain olellista puuttui, nimittäin tasku tarroille etukannen sisälle. Vanhassa bujossa minulla on teipattuna vain pala muovitaskua, joka sekin ajaa asian, mutta ei ihan miellytä silmää tavalla joka minua ilahduttaisi aina kannen avattuani. 

Hankin laminointilaitteen askarteluja varten, mutta minulla ei ole rengaskalenteria käytössä, johon voisi tehdä shakereita ja välilehtiä, eikä niitä oikein voi Nuunaan toteuttaa. Vai voiko? Enpä olisi uskonut, että vannoutunut Nuunatyttö onkin alkanut haaveilemaan rengasplannerista, koska sormet syyhyää shakeraskarteluun. Näin ollen sain ajatuksen, että haluan laminoida shakertaskun tarroille Nuunaan. Tässä postauksessa kerron miten toteutin tarrataskukokeiluni.

Sitten päästäänkin asian ytimeen ja kaivetaan kaikki askarteluhärpäkkeet esiin. Eihän vapaa-aikaa paremmin voisi käyttääkään, kun näpertelemällä kalenteriaskareiden kimpussa. L kokoiseen Nuunaan sopii täydellisesti A5 kokoinen laminointitasku.  Jos käyttää pienempää Nuunaa tai muuta vihkoa, täytyy laminointitaskua lopuksi pienentää.

Leikkasin lisäksi aavistuksen pienemmän palan muovitaskua sekä kolmanneksi vielä pienemmän läpinäkyvän pussukan. Niitä kun on kertynyt tuotetilauksista ja olen säilönyt ne askarteluja varten. Kaikki pakkauspussukat eivät sovi laminointiin. Kerran laminointikone veti kokeiluni ihan kuplalle ja rullalle. Ongelma kytee huonolaatuisessa muovissa. Yleensä sen kuitenkin erottaa onko kirkkaat pakkauspussukat hyvälaatuisia vai sekundaa.

Seuraavaksi leikkasin A5 kokoiset reunat. Tähän sopii hyvin kuviollinen kartonki tai miksi ei yksivärinenkin, mutta halusin maalata vesiväreillä galaksiteemalla. Toki tämän voi kukin toteuttaa haluamallaan tavalla tai jättää reunat kokonaan pois mikäli niitä ei halua.

Laminointitaskuun laitetaan ensin muovitasku jonka päälle pienempi muovipussukka. Laitoin varmuuden vuoksi washia että shakertasku olisi helpompi saada auki, mutta se olikin turhaa sillä eihän se umpeudu kun ei reunat osu laminointikalvoon. 

Kuten arvata saattaa siinä häärätessäni en liiemmin miettinyt miten työvaiheet etenee ja unohdin teipata shakerpussukan taustareunoihin takaa joten tein sen vaikean kautta jäljestäpäin. Työn suunnittelu ei niinkään ole vahvuuteni. Monesti alan vaan tekemään ja katson mitä siitä tulee. Onneksi aina ei tarvitse olla työvaiheiden tasalla ja pienet aivopierut ei haittaa.

Laitoin vielä pari planeettatarraa ennen laminointia ja sitten vedin työn laminointikoneesta läpi. Tämän jälkeen leikkasin yläreunan auki ja valitsin haluamani paljetit ja hileet. Tilpehöörit kuuluu etumaiseen pieneen taskuun ja sen jälkeen yläreuna suljetaan kirkkaalla teipillä kiinni. Isompi takatasku on tarrojen tallelokero. Tämän jälkeen ei tarvitse kuin teipata tasku kannen sisäosaan. Käytin tähän kirkasta pakkausteippiä. Myös ohuempi teippi tai kontaktimuovi käy tähän. Voisin ajatella laminointikalvonkin tilalle kontaktimuovia, jos en omistaisi laminointikonetta. Silloin reunakartongin kannattaa olla melko paksua, että shakerista saa jämäkän.

Taskusta tuli nätti ja tuplatasku on hyödyllinen, niin ei mene kaikki sekaisin samaan taskuun. Jos mielii niin viereiselle sivulle kanteen voi tehdä vaikka dashboardin muistilapuille. Ei sitten tarvinnutkaan hankkia rengasplanneria shaker ihastuksen takia. Nyt ei voi tulla kuin hyvälle mielelle kannen avattua.

-Jenessa

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ