Avainsana: bujon aloittaminen

Uuteen bullet journaliin siirtyminen

Edellinen bullet journalini päättyi sopivasti, kun vuosi vaihtui. Olin innoissani päästessäni aloittamaan uuden viime vuonna synttärilahjaksi saamaani Scribbles that matter -muistikirjaan. Se on jo kolmas bujoni. Uuden bujon aloittaminen on aina samaan aikaan todella insproivaa ja tietyllä tapaa todella kamalaa, kun tyhjän paperin kammo iskee. Tässä postauksessa kerron, miten tämä siirtymä tällä kertaa tapahtui.

Ensimmäinen bujoni oli hyvin tarkkaan Ryder Carrollin alkuperäisen bullet journal -metodin kaltainen. Siinä oli sisällysluettelo, avaimet, brain dumpit ja muut. Tällöin halusin tehdä mahdollisimman paljon mallin mukaan, jotta pääsisin kunnolla sisälle koko juttuun. Toinen bujo olikin sitten jo selkeästi vapaamuotoisempi. Sisällysluettelon jätin pois, enimmäkseen siksi, ettei Artebenen muistikirjassa ollut sellaista valmiiksi enkä kokenut tarvitsevani sitä niin paljon, että olisin jaksanut tehdä sen alusta asti itse. Avaimet tein, mutta mitä pidemmälle vuotta elettiin, sitä vähemmän muistin niitä enää käyttää.

Vuoden 2018 bullet journalin tekeminen erosi ensimmäisestä myös siinä, että nyt sen rinnalla oli muitakin kalentereita. Tästä johtuen kuukausi- ja viikkonäkymien kuuliainen tekeminen bujoon alkoi tuntua todella työläältä. En kuitenkaan voinut antaa itselleni lupaa jättää niitä tekemättä, kun kerran olin päättänyt niitä bujossakin käyttää. Sen seurauksena lopputulos oli välillä vähän mitä oli eikä usein miellyttänyt minua, kun oli niin kiireessä tehty.

Vuoden 2019 bujoon teinkin keskeisen päätöksen: en käyttäisi sitä enää lainkaan kalenterina. Olen kuitenkin niin koukussa bujon tekemiseen, ettei myöskään ollut vaihtoehto luopua siitä kokonaan. Se antaa ihan erilaisia vapauksia kuin monet valmiskalenterit, joten koen tarvitsevani molempia. Tämän vuoden bujo on siis kaikkea muuta kuin alkuperäisen menetelmän mukainen, mutta se on myös kaikista tähänastisista bujoistani kaikkein eniten minun näköiseni.

Scribbles that matter -muistikirja on suunniteltu nimenomaan bujoiluun, minkä vuoksi siinä on valmiit sivut avaimille ja sisällysluettelolle. Avaimia en itse tarvitse kalenterisivujen puuttumisen vuoksi, mutta päätin antaa sisällysluettelolle uuden mahdollisuuden. Nyt jo noin kolmen kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että sisällysluettelon käyttäminen oli hyvä idea, sillä selkeiden kuukausien puuttuessa bujon sisältö tuntuu aiempaa kaoottisemmalta ja vähemmän organisoidulta.

Selättääkseni tyhjän paperin kammon aloitin uuden bujon siirtämällä siihen joitain olemassaolevia asioita vanhasta bujosta. Ensimmäisenä tein future login, sillä siitä huolimatta, etten aikonut tehdä kuukausi- ja viikkoaukeamia, koin koko vuoden hahmottamisen yhtenä kokonaisuutena tärkeänä itselleni. Tämän lisäksi kopioin hyväksi havaitun Year in pixels -mielialatrackerin lähes sellaisenaan uuden bujon sivuille.

Kuten aiemminkin, myös tällä kertaa ensin ajatuksenani oli pitää bujo minimalistisena, kenties jopa täysin mustavalkoisena. Se idea kaatui kuitenkin hyvin nopeasti, kun totesin jo ensimmäisten aukeamien kohdalla kaipaavani mukaan jotain väriä ja koristelua. Niinpä mukaan tulivat washiteipit ja tarrat. Joillekin sivuille, kuten future logiin, riitti ihan vain yliviivaustussien käyttö.

Muita suoraan vanhasta bujosta kopioituja asioita ovat kirjavinkkilista, vuoden aikana luetut kirjat ja katsotut elokuvat -listat, sekä 1001 asiaa, jotka on tehtävä 101 päivän aikana -lista. Viimeisintä en välttämättä tule koskaan saamaan täyteen saakka, mutta sitä on mielestäni hauska roikottaa mukana ja katsoa, millaisia asioita sen avulla vielä saavuttaakaan.

Nyt, kun bujoni on omaa käyttöäni ajatellen paljon vapaamuotoisempi, olen ollut paljon innokkaammin keksimässä siihen kaikkea uutta sisältöä. Toteutin siihen mm. Inside out -teemaiset hyvinvointi- ja itsetutkiselusivut osana ylläpidon fandom-haastetta, ja se on yksi hauskimmista  ja inspiroivimmista asioista, joita olen tähän asti bujooni toteuttanut.

Käytännöllisten, kokonaan uusien listojen osalta olen ottanut käyttöön mm. seuraavat listat: vierailemisen arvoiset Etsy-kaupat, uudet kokeilemisen arvoiset reseptit, podcast-vinkit ja eri verkkosivustojen ja palveluiden salasanat. Viimeisimmästä mainittakoon, etten suinkaan ole kirjoittanut salasanoja auki, vaan siten, että vain minä tiedän, mikä salasana on minnekin. Olen lisäksi poiminut Pinterestistä joitain yksittäisiä minua inspiroivia juttuja, jotka olen kirjoittanut itselleni bujoon ylös niin sanotusti pahan päivän varalle ja ihan vain fiilistä tuomaan.

Pidän tässä nykyisessä bullet journalissani ehdottomasti eniten siitä, että se inspiroi minua kirjoittamaan ylös käytännössä ihan mitä vain. Voin hetken mielijohteesta tehdä listan aivan mistä tahansa, enkä enää pysähdy miettimään liikaa sen toteutusta tai sitä, sopiiko se bujooni ollenkaan. Olen siis tainnut tämän bujon myötä oivaltaa sen, että bullet journalin kuuluu olla tekijänsä näköinen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä sitä ja sen on tarkoitus muovautua jokaisen omiin tarpeisiin sopivaksi. Saa nähdä, mitä kaikkea vielä keksinkään!

-Carita

Bullet journal on lempeä matkakumppanini polulla kohti unelman saavuttamista

 

Olen viime aikoina miettinyt paljon unelmia ja unelmointia. Bullet journal harrastus on ollut minulle valtavan iso apu, isompi kuin osasin aloittaessani aavistaakaan. Mutta mikä ihme tekee juuri bullet journalista siihen niin mainion apuvälineen?

Aikani tuumattuani tulin johtopäätökseen, että taika piilee bullet journalin monipuolisuudessa, henkilökohtaisuudessa ja helppoudessa. Siitä saa kerrassaan oivan matkakumppanin polulleen, koska se tarjoaa helpon tavan sekä suunnitella, dokumentoida, hakea rohkaisua että osoittaa armoa itselleen – asettaa mittasuhteita.

Se kulkee mukana, on aina saatavilla. Siihen voin tallettaa kaikki prosessin vaiheet joko päiväkirjasivuina, kaavioina, miellekarttoina, kysymys-vastauspattereina, liimattuina tulosteina tai ihan missä muodossa tahansa näen tarpeelliseksi. Siihen mahtuu sekä aikajana, syväanalyysi että kaikki ne tsempit ja hullut ideat, joita en välttämättä uskalla edes sanoa ääneen.

Koska bullet journalia tehdään vain itseä varten, on kirjoittaessa helpompi jättää turha sensuuri taka-alalle. Silloin voi vastata täysin rehellisesti kysymyksiin: ”Mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vain, eikä sinun tarvitsisi huolehtia ajasta, rahasta tai muista rajoitteista? Mitä tekisit jos et pelkäisi?”

Kukaan ei naura, arvostele tai kyseenalaista unelmaasi, kun kirjoitat sen bullet journaliin. Sinun ei tarvitse miettiä mitä kukaan muu siitä sanoo. Tästä alkaa unelman määrittely.

Kun unelman merkitsee kalenteriin, se alkaa muotoutua tavoitteeksi, ja sitä myöten suunnitelmaksi. Suunnitteleminen on käytännössä aikajanan ja polun hahmottamista nykyhetkestä unelman saavuttamiseen: mitä täytyy tapahtua matkalla, jotta unelman saavuttaminen tulee mahdolliseksi? Miten saan nuo asiat tapahtumaan? Miten etenen ensimmäiseen pisteeseen?

Tavoitetta voi pilkkoa pienempiin ja pienempiin osiin – juuri niin pieniin ja helppoihin yksittäisiin asioihin, että tuntuu jo hölmöltä jättää ne tekemättä. Kun näitä pieniä askeleita sitten ottaa riittävän usein oikeaan suuntaan, huomaa pian edenneensä jo harppauksen. Mikä motivoisi paremmin?

Suunnitelman asettelu polulle ja aikajanalle voi ajoittain tuntua myös lannistavalta. Bullet journal tarjoaa avun myös näihin suvantovaiheisiin ja oman keskeneräisyyden sietämiseen. Unelman tavoittelu voi viedä aikaa, vuosiakin, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän tavoittelemisen arvoista. Päinvastoin, päästäkseen pitkälle pitää ensimmäinen askel ottaa nyt.

Kun koko prosessi on samoissa kansissa, voit aina palata takaisin ja huomata, miten pitkälle olet jo päässyt. Tavoitetta on aika ajoin tärkeää kirkastaa, joskus se myös muuttaa muotoaan tai tulee jopa määritellyksi kokonaan uudelleen. Takapakitkin kuuluvat asiaan ja ovat osa prosessia, niiden ei pidä antaa lannistaa.

Viivi Honkimaa

Kalenteritermistö auki – bullet journal postauksesta pääset lukemaan mistä oikein on kysymys.